Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta (no joo vasta ja vasta) 63-vuotias, mutta alkaa olla ongelmia asunnossa, joka on kaksikerroksinen. Portaiden nousu tapahtuu välillä nelinkontin kapuamalla. Kiputilat tosin vaihtelevat ja välillä on monia hyviäkin päiviä. Olen ymmälläni sen takia, että olen ollut erittäin liikkuvainen ja urheilullinen ihminen ja sitten vain yhtäkkiä käy näin. Mitään sairautta ei ole todettu, veriarvot ovat ok, mutta nivelrikkoa on.

Samanikäinen ja myös kaksikerroksinen asunto. Mutta mulla on polvissa jo tekonivelet. Lonkkaan ehkä tarvitaan joskus myöhemmin. Vaikuttaa vähän siltä, että sun nivelrikkosi on jo aika pitkälle edennyt, joten sinuna kävisin jo keskustelemassa lääkärin kanssa tekonivelleikkauksen mahdollisuudesta. Mä en ole vielä toistaiseksi huolissani noista portaista, koska itseasiassa portaissa kulkeminen tekee ihan hyvää jalkojen lihaksille. Tavaroisen kantaminen kerrosten välillä on sitten vähän hankalampaa, mutta tästä syystä mulla onkin esimerkiksi pölynimuri sekä yläkerrassa että alakerrassa. Ei tarvitse kantaa imuria portaissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sairauksia hoitaa lääkärit ja muut terveydenhoitoalan työntekijät.  Omaiset ja muut vastaavat voivat siivota,  käydä kaupassa,  hoitaa pankkiasioita jne. Nuo palvelut voi myös hankkia yrityksiltä. 

Näinpä. Aika oleellista pärjäämisen kannalta on sekin, millaisista sairauksista on kyse. ALS:issa, Parkisonin taudissa yms on varauduttava eri tavalla kuin jos sairauksina on esim verenpainetauti ja diabetes. 

Nro 19: "Minä taas tunnun olevani loukossa juuri tämän samanlaisen "vahingossa" tulleen asumisratkaisun myötä.

Aikoinaan avioeron tullessa ja lasten ollessa alakoululaisia oli kätevää muuttaa samaan taloyhtiöön, jossa oli myynnissä sopiva asunto. Nyt koen huonoa omaatuntoa, vanhemmat ottivat lapsia koulusta vastaan vuosia.

Kun tuo aika meni äitini sairastui ja hoisin häntä sairaalaan ja takaisin ja sairaalaan, lyhyen sairastelun jälkeen hän kuoli.

Vanha kiukkuinen isä jäi yksin ja mihinkään ei saa puuttua, vaikka mikään ei onnistu, tekee muka ruokaa, siivoaa muka itse, kaupassa saan käyttää, mutta epäilen, että syö pelkkää leipää voilla.

En kuitenkaan voi muuttaakaan mihinkään, vaikka asunto on nyt huonossa paikassa työn vuoksi ja lapsetkin jo omillaan, pienempi riittäisi, mutta koen velvollisuudekseni auttaa edes päivittäisellä poikkeamisella. "

Jos isäsi haluaa syödä loppuelämänsä vain leipää ja voita, miksi hän ei saisi tehdä niin? Mulla vähän sama tilanne paitsi että isäni ei ole kiukkuinen vaan ainoastaan jääräpäinen, mutta en puutu hänen syömisiinsä yhtään mitenkään. On edelleen oikeustoimikelpoinen, joten syököön mitä haluaa.

Mun äiti oli muistisairas 1,5 vuotta ennenkuin kuoli ja vanhempieni luona tuli ravattua päivin ja öin. Oli aika raskasta aikaa, kun piti vielä olla työelämäsäskin. Onneksi sentään oli etätyö ja sain lyhennettyä työaikaani, mutta silti olin monesti silmät ristissä töissä, kun yöllä oli taas pitänyt mennä vanhemmilleni ja sieltä sitten suoraan työpöydän ääreen. 

Mä ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat tuolla velvollisuudentunteella. Kun äiti viime kuussa kuoli, mietin itsekin ihan samaa. Isähän oli 1,5 vuoden aikana tottunut siihen, että mä laukkaan siellä milloin mistäkin asiasta kuin aropupu. Syy siihen laukkaamiseen oli kuitenkin äidin tilanne, ei isä. Äidin kuoleman jälkeen muutamana ensimmäisenä päivänä kävin päivitätin isäni luona, mutta sitten aloin harventaa käyntejä. Palasin käyntien suhteen takaisin siihen aikaan, kun äiti oli vielä terve. Tunnin päästä tosin menen auttamaan isää yhdessä tietokoneongelmassa, mutta edellisen kerran kävin juhannuksena. Vaikka siis asutaankin samassa taloyhtiössä. Jos syystä tai toisesta en viihtyisi nykyisessä kodissani, ihan hyvällä omallatunnolla muuttaisin jonnekin muualle. 

Mun mielestä sun kannattaa aloittaa arvioimalla rehellisesti ja realistisesti asunto, jossa nyt asut, sekä asuinalue, jossa nyt asut. Pärjäätkö asunnossasi, vaikka tarvitsisitkin liikkumiseesi kyynärsauvoja tai rollaattoria? Entä pyörätuolin kanssa? Millaisia ratkaisuja (apuvälineitä, kaiteita, korokkeita yms) asuntoosi pitäisi hankkia tai millaisia muutostöitä (esim kylpyhuoneen esteettömyys) sinne tehdä, jotta pystyisit edelleen liikkumaan siellä? Tarvitsetko em tavalla liikkumiseen enemmän tilaa eli onko tarvetta vähentää tavaroiden määrää, jotta vapaata lattiatilaa jää riittävästi liikkumiseen? Entä asutko alueella, jossa on saatavilla erilaisia palveluita? Kaupat  lähellä tai vähintäänkin kotiisi on mahdollista saada kauppojen kotiinkuljetus? Jos nykyisessä asunnossasi edes muutostöiden jälkeen asuminen ei onnistuisi, suosittelen harkitsemaan muuttamista esteettömämpään asuntoon ja/tai parempien palveluiden äärelle. 

Yhteisöllisen asumisen ideana on, että siellä vähäistä apua tarvitsevat vanhukset asuvat samassa paikassa, jolloin yksi kotihoitaja voi samalla käynnillä käydä useamman vanhuksen luona. Näin hoitajalta ei kulu matkoihin vanhukselta toisen luokse niin paljon aikaa kuin jos kaikki asuisivat edelleen siellä, missä asuivat ennen yhteisölliseen asumiseen muuttamista. 

Toisen ihmisen pyytämisessä itseään hoitamaan on olemassa se riski, että joutuukin itse hoitamaan sitä, jonka kuvitteli olevan hoitaja. Tai jo pelkästään se, että toisen oma terveys ei enää riitäkään hoitajana olemiseen. Ja voihan olla, että tämäkin - vaikka alussa terveempi - kuolee, jolloin olet taas saman ongelman edessä. 

Mä en oikeastaan edes kuulu mihinkään muuhun porukkaan kuin lähisukuun ja työyhteisöön. Jälkimmäisessä ei ole ollut tapana kokoontua vapaa-ajalla ja jos joskus harvoin kokoonnutaankin, ne on aina työnantajan järjestämiä ja maksamia juttuja. Suku tietty kutsuu niin häihin kuin hautajaisiinkin. Mulla on yksi ystäväperhe, jonka juhliin mut on kutsuttu ja välillä ihan vaan kahvillekin, mutta ystäväni on puolisonsa omaishoitaja, joten mitään illanistujaisia, terassireissuja tms eivät järjestä. Mä kyllä silloin tällöin kutsun heidät meille päivälliselle, mutta sekin sitten aina riippuu ihan tämän omaishoidettavan voinnista, pystyvätkö tulemaan. Jos eivät, sitten siirretään päivällinen johonkin toiseen ajankohtaan. En mä itsekään järjestä mitään "porukkajuttuja" muille kuin lähivusulle tai tälle ystäväperheelle. Näihin ihmisiin mä kuitenkin pidän säännöllisesti yhteyttä silloinkin, kun ei olla menossa yhtään minnekään.