Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 122: Joudun jakamaan kommentiini kahteen osaan eli tässä ensimmäinen. Jaa-ah, nyt olisi kyllä helpompaa jutella kanssasi kahvikupillisen tai vaikka viinilasillisen ääressä kuin täällä somessa, mutta yritän. Omaisena kuolemaa tekevän ihmisen ymmärtäminen voi joskus olla vaikeaa. Osittain siksi, että ajatus läheisen kuolemasta on surullinen ja ahdistava, osittain siksi, että samalla - vaikka vain alijuisesti - pintaan nousevat pelot omasta kuolemasta ja sitä edeltävästä ajasta. 

Tosiasia on, että hoivakodissakin äitisi makaisi suurimman osan ajasta yksinään ja joku hoitaja sitten muutaman kerran vuorokaudessa kävisi kääntämässä hänet toiseen asentoon. Hoivakodissa ei tosin kukaan pakota syömään lääkkeitä eikä siellä pakoteta syömään eikä juomaankaan. Saattavat kyllä toimittaa hoivakodistakin taas sairaalaan päivystykseen suonensisäistä nesteytystä varten ja sieltä sitten taas takaisin hoivakotiin. 

Mun äitini viimeiset kuukaudethan meni just näin. Meni kotona huonoon kuntoon, kun ei syönyt, juonut eikä ottanut lääkkeitään. Sairaalaan nesteytykseen ja samalla todettiin vti. Määrättiin antibiootit ja sillä ekalla reissulla sattuikin hoivakodissa olemaan kriisipaikka, jonne äiti siirrettiin. Noh, siellä kahteen viikkoon ei syönyt, ei juonut eikä ottanut lääkkeitään. Takaisin sairaalaan päivystykseen. Siellä taas nesteytettiin. Isäni ei halunnut, että äiti palaa takaisin hoivakotiin kriisipaikalle, koska isän sanojen mukaan "siellä ei hoideta". Tarkoitti, että siellä ei saada äitiä syötettyä, juotettua eikä ottamaan lääkkeitäkään. Ne ei saatu eikä väkisin saa yrittääkään. Koska isä lupasi, että hommaa yksityiseltä kotihoidon 3 kertaa vuorokaudessa, kävin hakemassa äidin kotiin. Mutta arvaa, oliko hommanut kotihoitoa? Mäkätin asiasta muutaman päivän ja kun kotihoito ekaa kertaa tuli käymään, totesivat äidin olevan niin huonossa kunnossa, että toimittivat samantien ambulanssilla takaisin päivystykseen. Ja taas nesteytettiin. Sieltä sitten siirtyi perusterveydenhuollon osastolle, jossa oli viikon verran. Kun kuivumistila oli ohi, laittoivat taas kotiin. Isä sanoi mulle, että nyt kotihoito käy, mutta vasta vajaan viikon päästä mulle selvisi, että juuh, kotihoito käy perjantaisin viemässä äidin suihkuun. Ei siis edes kerran päivässä vaan kerran viikossa. Ja kuis ollakaan...koska äiti ei syönyt, juonut eikä ottanut lääkkeitään, taas ambulanssilla sairaalaan päivystykseen nesteytettäväksi.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas: Eikö sinun tapauksessasi oma vakuutusyhtiö tullut maksajaksi?

Ei tarvinnut, koska vesivahingon syy ei ollut minun vaan taloyhtiön. Ne rakneteiossa kulkevat putket ja niiden tiivisteet kun ovat taloyhtiön vastuulla eikä asukkaan. Jos syynä olisi ollutkin vanha tiskikoneeni, sitten mun kotivakuutukseni olisi tullut maksajaksi. Jos syynä olisi ollut vanha tiskikoneeni ja olisin ihan itse asentanut sen, sitten olisin maksanut kokonaan omasta pussistani. 

Lisään tähän sen verran, että jos olisin vesivahinkoevakon ajaksi vuokrannut itselleni asunnon, oma vakuutusyhtiöni olisi maksanut muuttokulut sinne sekä vuokran. Asuttiin kuitenkin se 8 viikkoa mun siskollani. Helpompi kissan ja koiran kanssa muuttaa vastapäiseen taloon siskolleni kuin alkaa etsiä jostain kämppää ajaksi, jonka pituudesta ei vuokraushetkellä olisi ollut vielä tietoa. Jos olisin halunnut säästää keittiöstä ja alakerrasta sellaiset huonekalut ja muut tavarat, jotka eivät mahtuneet remontin ajaksi asuntoni yläkertaan, ja vuokrannut niitä varten jonkun varastotilan, oma kotivakuutukseni olisi korvannut tavaroiden kuljetuksen varastoon ja takaisin sekä vuokran evakon ajalta. Mutta mulla oli vain viikko aikaa tyhjentää koko alakerta ja häipyä kissoineni ja koirineni, joten tein nopeasti päätöksen, että en säästä kovinkaan paljoa. Kaikki olohuoneen huonekalut lähti sortti-asemalle. Samoin keittiöstä tiskikone ja jääkaappi-pakastin (joka oli vain 2 vuotta vanha) . Itse toki maksoin uudet huonekalut sekä uuden tiskikoneen ja kylmäkalusteet, koska vakuutusyhtiöni olisi maksanut vain sen varaston + kuljetukset. Tulipahan samasa rytäkässä tehtyä kuolinsiivouskin asunnon alakerran osalta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas: Eikö sinun tapauksessasi oma vakuutusyhtiö tullut maksajaksi?

Ei tarvinnut, koska vesivahingon syy ei ollut minun vaan taloyhtiön. Ne rakneteiossa kulkevat putket ja niiden tiivisteet kun ovat taloyhtiön vastuulla eikä asukkaan. Jos syynä olisi ollutkin vanha tiskikoneeni, sitten mun kotivakuutukseni olisi tullut maksajaksi. Jos syynä olisi ollut vanha tiskikoneeni ja olisin ihan itse asentanut sen, sitten olisin maksanut kokonaan omasta pussistani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko samanlaiseen oppaaseen tarvetta Suomessakin? Onhan täällä 72h ja vaikka Mattojen kotivaraohjeet. Mutta varsinaista kriisiin tai sotaan ei opasta ole.

Voin jo kuvitella mikä paniikki suomalaisiin iskisi kun koteihin jaettaisi jokin opas, jossa mainittaisiin sotaan varautuminen :D

Vielä 1990-luvulla jaettiinkin. 

Nro 120: "Äidilläni on sairaus, josta ei ole montaa kuukautta elinaikaa. Mutta ei hän vielä saattohoidossalaan ole. "

Oletko keskustellut tämän äitiäisi nyt siaraalasta kotiuttavan lääkärin kanssa, mikä on äitisi kohdalla nyt tavoite? Kotiutushan on sairaalan tavoite, mutta mikä on lääkärin mielestä äidillesi kotiuttamisen tavoite? En tiedä sairaudesta, johon äitisi on kuolemassa, eikä mun tarvitsekaan tietää, mutta kun mun äidille lääkäri lopulta teki saattohoitopäätöksen, silloin äidistä tuli kotihoidon lisäksi myös kotisairaalan asiakas. Äidin osalta tavoite siis oli, että hän saa rauhassa kuolla kotona omassa sängyssään, kuten oli aina toivonutkin. Kivunhoidon (myös suonensisäisen) yms pystyy kotisairaala järjestämään kotiinkin. Joten edelleen kehotan sua puhumaan asiasta lääkärin kanssa.