Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ihme saivartelua ketju taas täynnä. Rivitaloissa nyt yleensä on aina jonkinlainen pihaläntti joko edessä tai takana ja nämä nyt luonnollisesti lasketaan siihen asuntoon kuuluvaksi. Useimmiten ne on myös jollain tavalla aidattuja tai rajattuja. Ihan samalla tavalla kun kerrostaloissa on parvekkeet.

Lähes kaikki nyt tämän tajuavat ilman että täytyy muutaman täällä nyt saivarrella jostain yksityiskohdasta sopimuksessa tai omistajuussuhteista. 

Jos luit jutun, niin juuri noinhan tuossakin rivarissa oli, mutta sitten jotkut asukkaat olivat alkaneet laajentamaan pihaansa asuntoonsa kuuluvan pihaläntin ulkopuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Luetun ymmärtäminen hukassa taas?

Tuossa artikkelissa puhutaan terassien ja erityisesti aitojen purkamisesta, tämän ymmärrän täysin eli ei omia rakennelmia pihalle. Suurimmassa osassa taloyhtiöitä on tuo sama, pyydät luvan taloyhtiöltä, jos jotain haluat pihalle rakentaa, vaikka piha katsottaisiin asuntoon kuuluvaksi. 

Näin se on meidänkin taloyhtiössä ollut. Kiinteiden rakenteiden (aidat, terassit, huvimajat, ylimääräiset varastot jne) rakentamiseen pitää hakea taloyhtiöltä lupa. Siirrettäviä rakenteita (esimerkiksi koottavat ja purettavat puutarhakatokset) saa laittaa ilman taloyhtiön lupaa. Samoin esimerkiksi jos haluaisi muurata pihalleen grillipaikan se vaatii taloyhtiön luvan, mutta tavallisen kaasu- tai hiiligrillin saa laittaa ilman taloyhtiön lupaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä taloyhtiön hallitus ilmoitti että pihat eivät kuulu asunnon omistajille. Kiertelivät joka pihassa sanelemassa mitä pitää leikata pois. Tämän seurauksena kukaan ei hoida enää pihojaan.

Muistihan teidän taloyhtiön hallitus, että tuossa tapauksessa myöskään lumien lapioiminen sekä kulkuväylän hiekoitus asunnon ovelle asti ei kuulu asukkaalle vaan taloyhtiölle? Pääsee sitten huoltoyhtiö myös lapiohommiin joka talvi, koska rivitaloasuntojen ovelle asti harvemmin pääsee pienilläkään auraustraktoreilla. Jos taloyhtiö ei ole huolehtinut, että asukkaalla on turvallinen kulkuväylä heti omalta oveltaan alkaen ja asukas vaikka kaatuu ja satuttaa itsensä, lasku lähtee taloyhtiölle. 

Vierailija kirjoitti:

Minua huolestuttaa eniten se, että hänet jätetään minun hoidettavakseni. Sairaalassa kuitenkin hän on jonkun muun vastuulla.

ap

Eikös sieltä oltu sanottu, etät kotihoito kävisi 3 kertaa? Mutta tohon sun huoleen niin teet heti alusta asti selväksi, että sinä et voi hoitaa äitiäsi. Mä sanoin ihan suoraan, että jos minä pystyisin työskentelemään vielä sairaanhoitajana, minä olisin töissä jossain sairaalassa enkä it-alalla. Ja että ei, minä en voi jättää laskujani maksamatta ja ryhtyä äitini omaishoitajaksi. Omaishoidon tuki kun ei riittäisi edes tän asunnon yhtiövastikkeeseen. Pitää olla aika jämäkkä ja ilmaista suoraan, että työn, perhetilanteen, oman terveydentilan, maantieteellisen etäisyyden  tms vuoksi ei ole mahdollista, että minä hoitaisin omaistani. 

Ja tässä toinen osa. Ja sieltä taas perusterveydenhuollon vuodeosastolle. Vasta tällä neljännellä reissulla lääkäri teki saattohoitopäätöksen. Jos äiti haluaa syödä tai juoda, niin tarjotaan syötävää ja juotavaa. Jos äiti haluaa ottaa lääkkeensä, sitten annetaan lääkkeet. Jos ei halua, ei kuitenkaan enää toimiteta sairaalaan päivystykseen nesteytettäväksi. Ja kun äiti sieltä kotiutui saattohoitoon, alkoi hyvinvointialueen kotihoito käydä 3 kertaa päivässä ja lisäksi äidistä tuli kotisairaalan asiakas. Jos äiti olisi asunut yksin eikä olisi ollut omaisiakaan, kotihoito olisi käynyt useammin. Nyt kotisairaalasta tehtiin sen 3 viikon aikana vain muutama kotikäynti, mutta soittelivat sekä isälle että mulle usein, mutta jos äiti olisi ollut ihan yksi, kotisairaalastakin olisi käyty vähintään kerran päivässä. Äitini ei todellakaan toivonut, että hänen elämänsä lopussa 4 kuukautta olisi ollut tuota rumbaa ja vasta 3 viikkoa ennen kuolemaansa sai olla rauhassa kotona. Äiti toki olisi kuollut 4 kk aikaisemmin, jos saattohoito päätös olisi tehty jo tammikuussa, mutta äidin ei olisi tarvinnut kestää sitä riepottelua paikasta toiseen. 

"Mutta mistä se on kotoisin, että makaa yksinään, eikä pysty itse edes kylkeään kääntämään?"" Niinpä. Mutta tuota se olisi hyvin pitkälti, vaikka olisi laitoshoidossakin. Jos samassa huoneessa sattuukin olemaan toinenkin potilas, niin ei sekään nyt välttämättä kuolevalta yksinäisyyden tunnetta poista. Vieruskaverihan saattaa olla ihan tillin tallin eikä ymmärrä tästä maailmasta enää yhtään mitään. Saattaa olla levoton ja huutaa ja kiljua kaiket päivät. Ja yöt. Onko sekään sitten rauhassa kuolemista? Unilääkkeillä ja korvatulpat yöksi? 

Nämä on vaikeita asioita, mutta itse kuuntelisin lähdössä olevan toiveita enemmän kuin miettisin, miltä musta itsestäni nyt tuntuu. Jos äitisi haluaa kuolla kotona omassa rauhassaan, miksi haluaisit hänen viettävän viimeiset elinaikansa paikassa, jossa hän ei viihdy?