Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Työstä maksetaan palkkaa, se ei muutu termien kanssa pelleilyllä.
Jos työstä ei makseta, se jää tekemättä, ei ole varaa muuhun.
Juuri näin. Ei mullakaan ollut mitään kutsumusta opiskella siaraanhoitajaksi, mutta ei myöskään mitään kutsumusta opiskella sen jälkeen it-alalle. Työ on työtä ja sitä tehdään sen takia, että siitä saa palkan. Ja sillä palkalla sitten maksaa elämisensä ja sen, mitä elämässään haluaa tehdä. Työstään voi kuitenkin pitää, vaikkei siihen mitään kutsumusta olisikaan.
Mutta vielä tähän ap:n aloitukseen, niin minusta turha syyttää jotain tiettyä sukupolvea. Maailma on muuttunut todella paljon siitä, mitä se oli 1980-luvulla, kun itse opiskelin sairaanhoitajaksi ja olin töissä kotisairaanhoidossa ja sen jälkeen vanhainkodissa. Eipä ollut siihen aikaan nuorilla samanlaisia vaihtoehtoja kuin mitä on nykyisin. Mutta eipä silloinkaan vanhusten hoitamista pidetty nuorelle sairaanhoitajalle minään järkevänä uravalintana. Muistan, kun vuoden sijaisuus vanhainkodissa päättyi ja olin saanut paikan Meilahden sairaalasta, niin mulle sanottiin ihan suoraan, että mun koulutukseni olisi mennyt ihan hukkaan vanhustenhuollossa. Mutta sellainen tässä tuli vielä mieleen, että monet nuoret eivät varmaan nykyisin ole edes tekemisissä huonokuntoisten vanhusten kanssa. Korkeintaan käydään kerran pari vuodessa äidin/isän kanssa katsomassa isovanhempia jossain laitoksessa, viivytään siellä ehkä tunti ja sitten takaisin elämään. Elämänsä viimeisiä vuosia elävät vanhukset jäävät siis nuorille aika vieraiksi. Paitsi jos ovat hyväkuntoisia ja asuvat kotona eivätkä tarvitsekaan vielä mitään vessaan auttamisia. Kuinka moni tämän päivän teni tai edes kolmekymppinen on auttanut isovanhempansa vessaan tai vaihtanut tälle vaipan? Veikkaan, että ei kovinkaan moni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset yleistykset sieltä tänään.
Juttelin henkilön kanssa joka järjestää lastenhoitokursseja teineille, siis tarkoitus että nämä olisin sitten lapsenvahtina taskurahaa vastaan. Kiinnostus romahtanut täysin muutamassa vuodessa. Nykyteinit ei halua hoivata.
Miksi haluaisi?
En tiedä miksi nykyteinit ei halua. Aiemmin nämä oli suosittuja, kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet kurssille. Nyt niitä joudutaan perumaan kun osallistujia ei ole.
Onko nykyisin tuollaisille teinilapsenvahdeille oikeasti kysyntää? Siis vaikka olisi jonkun kurssin käynyt? Mietin vaan siltä kantilta, että vaanhemmat vaikuttavat olevan hyvin tarkkoja siitä, kuka heidän lastaan saa hoitaa. Miten näillä teinilapsenvahdeilla menee vastuukysymykset? Kun omat lapseni olivat pieniä (1990-luvulla), niin joo, naapurin teini - ihan ilman kursseja - hoiti joskus mun lapsiani ja vastuu siitä, että olin palkannut alaikäisen lapsenvahdiksi, oli tietenkin mulla. Haluavatko nykyvanhammet ottaa vastaavan vastuun? En siis tiedä, kunhan kysyn. Mutta jotenkin musta tuntuu, että eivät.
Toki varmaan tohon kurssitettavien vähenemiseen vaikuttaa myös se, ettei lapsenvahtihommat ole kovin kiinnostavia. Ehkä se summa, minkä parin tunnin lapsenvahtikeikasta saisi, ei ole teinien mielestä vaivan arvoista. Vanhemmat pääsääntöisesti kustantavat teineilleen sen, mitä lapset tarvitsevat (katon pään päälle, ruokaa, vaatteet, puhelimet, tietokoneet jne) ja haluavat (harrastukset, leffaliput jne).
Nro 20: "Ei se nimenomaan elä vain sängynpohjalla, jos on joku joka auttaa ulkoilemaan yms.
Jotkut tahtoo seurata ja olla mukana omien lastensa ja lastenlastensa elämässä vielä vanhanakin. Jatkossa se onnistuu vain kovalla rahalla. "
Valitettava tosiasia on, että ei niitä vaipoissa olevia nytkään viedä ulkoilemaan kuin korkeintaan omaisten tai vapaaehtoisten voimin. Ja mitä tulee lastensa ja lastenlastensa elämässä mukana olemiseen, niin ei taida kovin moni hakea hoivakodissa olevaa vanhempaansa edes jouluksi luokseen vaan korkeintaan käydään silloin piipahtamassa hoivakodissa. Olet oikeassa siinä, että jatkossa tuo onnistuu vain kovalla rahalla. Ja ihan vain siksi, että vaikka jostain nyt putkahtaisikin ammattitaitoisia hoitajia, jotka haluaisivat ehdottomasti työskennellä vanhusten parissa, ei heitä voisi palkata riittävästi, koska hyvinvointialueilla ei ole rahaa siihen. Jo nyt monet hyvinvointialueet vähentävät ympärivuorokautisen hoivan paikkoja, koska pitää säästää.
Mulle itselleni pahin skenaario olisi juuri se, että makaisin vaipoissa jossain hoivakodissa täysin autettavana, mutta järki toimisi. Jos pää ei enää toimisi, sittenhän se olisi aika sama, makaisiko kotona vai laitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Nettihautajaiset voivat olla hyvä vaihtoehto. Ei tarvitse maksaa ruokatarjoilua kuin ydinjoukolle. Muut seuraavat netin kautta varsinaisia hautajaisia.
Mun äitini siunaustilaisuus oli viime kuussa täällä pääkaupunkiseudulla ja hautaanlasku seuraavana päivänä Keski-Suomessa. Osa porukasta tuli vain siunaustilaisuuteen ja osa vain hautaanlaskuun. Pappi kysyi etukäteen, halutaanko, että siunaustilaisuus striimataan niitä varten, jotka eivät pääse tulemaan paikalle. Eli tällaiset "nettihautajaiset" tosiaan on jo mahdollisia.
Mutta sen saa kuitenkin aina verottaja. On paljon järkevämpiäkin - siis verovapaita - tapoja siirtää lapsilleen tulevaa perintöä kuin antaa ennakkoperintö. Tietenkin on niitä, juoilla on pankkitilit väärällään rahaa, mutta euroakaan ei halua antaa edes opiskeleville lapsilleen.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/