Reipas ja tunnollinen lammas

Mä luulen, että valtaosa suomalaisista ei ole mitään ylisosiaalisia. Useimmille riittää se oma perhe, lähisuku sekä muutama hyvä ystävä. Harvassa on ne suomalaiset, joilla on kymmeniä tai jopa satoja ihmisiä, joiden kanssa viettävät aikaansa, joille soittelevat ja muuten pitävät yhteyttä. Arkisin töiden jälkeen on kotihommat ja harrastukset eikä enää jakseta lähteä vielä ystäviä tai sukulaisia tapaamaan. Viikonloputin menevät aivan liian nopeasti. 

Suomalaiset myös asuvat aika ahtaasti. Kuinka monella on edes 8-hengen ruokapöytää kotonaan? Idylliset sunnuntaipäivälliset läheisten tai vaikka ystäväperheen kanssa ei oikein onnistu, kun ruokapöytään mahtuu vain oma perhe. Ravintoloissa syöminen on kallista. Hyvä, jos on varaa maksaa omat sapuskansa. Jos pitäisi vielä maksaa kutsumiensa ihmisten sapuskat, niin ei kovinkaan monelta onnistu. Ainakaan joka viikko tai edes joka toinen.

Myös etäisyydet on monella pitkiä. Ihmiset muuttavat eikä enää asutakaan ystävän tai kaverin kanssa kävelymatkan päässä. Ei välttämättä edes parinkymmenen kilometrin päässä vaan kauempana. Suomessa ei ole myöskään tapana lähteä arkisin töiden jälkeen työkavereiden kanssa baariin kaljalle vaan me suomalaiset tullaan kotiin. Korkeintaan ruokakaupan kautta. 

Mulla on iso suku, serkkujakin ollut reilusti yli 30. Mutta en mä lapsuuden jälkeen enää ole kovin paljon ollut serkkujeni kanssa tekemisissä. Aikoinaan tuli kutsut serkkujen häihin, mutta ei enää serkkujen lasten häihin. Nyt nähdään - se mitä nähdään - enää jonkun hautajaisissa. Ja koska isääni lukuunottamatta kaikki edellisestä sukupolvesta on jo mullan alla, niin eipä niitäkään serkkujen tapaamisia tule enää kuin yhdet. 

Uskoisin, että ainakin yksi syy yksinäisyyden lisääntymiseen on se, että sisaruksia ei ole nykyisin kovin montaa. Joillain ei yhtäkään. On vain ne ikääntyvät vanhemmat sekä oma puoliso ja omat lapset, mikäli sellaisia on. Joku aiemmin kirjoitti, että ystävien ja kavereiden odotetaan nykyisin korvaavan perhe, suku ja kyläyhteisö. Jos ystäviä ja kavereita ei ole tai nämä elävät omaa hektistä elämäänsä, niin aika yksinhän siinä sitten on. Se, tunteeko itsensä silloin yksinäiseksi vai ei, on kuitenkin ihan yksilöllistä.

Vierailija kirjoitti:

Kai tälle Helsingin alennustilalle voi vielä jotain muutakin tehdä kuin odottaa että venäläiset tulevat shoppailemaan ja amerikkalaiset risteilijät uskaltavat taas pysätyä pohjoismaissa ?  

Tuohon voi mennä jonkin verran aikaa. Eikä se turismi yksin tee Helsingistä elävää.

Jos aloitettaisiin siitä että helsinkiläiset itse ensin pääsisivät jotenkin kulkemaan keskustaan ?

Heidän kaupunkinsahan se on.

 

Juuri näin. Helsinkiläisiltä itseltään pitäisi kysyä, miksi he eivät mene keskustaan. Ja minkä pitäisi muuttua, jotta menisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sitä aitoa kiinnostusta sitten joskus ollut? Vai onko se ollut vain enemmän tapa saada aikansa kulumaan. Saanut verrata muiden tekemistä omaansa, päivitellä sitä miten joku voikin toimia noin tai kertoa loputtomasti siitä mitä on tehnyt ja kuinka on saanut taas laitettua näin hyvää ruokaa. Nykyään samat asiat voi jakaa somessa.

Hyvä kysymys. Itseasiassa ennen hyvinvointiyhteiskuntaa anoppia/miniää/naapuria/jne oli pakko sietää, koska ilmankaan ei olisi tullut toimeen. Riippuvuus toisesta ihmisestä on eri asia kuin aito kiinnostus. Puhumattakaan aidosta rakkaudesta. Sitten tuli hyvinvointiyhteiskunta, joka otti kopin monista asioista. Toisista ihmisistä voitiin olla kiinnostuneita ihan aidosti, koska ei ollut painetta ryhtyä korvaamaan yhteiskunnalta saatavaa tukea. Nyt ollaan taas menossa toiseen suuntaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanne-mielikuvissani perhe ja suku ovat läheisiä, erilaiset ihmiset hyväksytään, vaikkei olisi ystävä, silti on hyvän tavan mukaista tulla toimeen. Läheisiä autetaan aina kun voidaan. Kuitenkaan ei tupata, vaan annetaan ihmisten myös olla rauhassa. Suvussa lapset kasvavat eri-ikäisten ihmisten ympäröimänä, ketään ei jätetä yksin, ellei sitten halua olla rauhassa.

Ja sitten, kun huomaatkin olevasi tällaisessa perheessä ja suvussa se kallio ja tukiranka, johon kaikki muut vaikeuksissaan nojaavat, ihannemielikuvasi saattaa romahtaa :D Niin kauan, kun kaikilla menee hyvin, tällainen on ihan kivaa. Mutta kun ei enää menekään, sitten pitää vaan jaksaa. 

Ap:lle: yhteisöllisyys on hieno asia, mutta on hyvä muistaa, että yhteisöllisyydessäkään ei aina mene nallekarkit tasan. Joku voi yhteisössä tarvita muilta enemmän kuin kaikki muut yhteensä. Joku taas ei tarvitse yhteisöltään juuri mitään vaan koko yhteisö on ikäänkuin vakuutus pahan päivän varalle, mutta sitä pahaa päivää ei vaan näy eikä kuulu. Silti - jotta yhteisö toimii - on itse antamassa yhteisön muille jäsenille aina sen, mitä heistä kukakin tarvitsee. Vaikkei aina huvittaisikaan. 

Mun mielestä jotkut ihannoi ja romantisoi yhteisöllisyyttä ihan liikaa. Kun ei se yhteisöllisyys ole sitä, että yhteisö otetaan kaapista silloin, kun itse tarvitsee yhteisöä. Jos olet osa tiivistä yhteisöä, olet aina muiden käytettävissä, ellei jokin painava syy estä olemasta. 



Se mikä kyllä Suomesta puuttuu on sellainen "kevyempi" yhteisöllisyys. Että "ollaan vaan ja hengaillaan". Ettei käytettäis toisia omien ongelmien likasankoina tai terapeutteina. En tarkoita jotain poikkeuksellista tilannetta, jossa vaikka on menettänyt puolisonsa tai saanut just syöpädiagnoosin, vaan enemmän sitä, ettei koko ajan löydettäis jotain valittamisen aihetta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tampereella ei YLEN:n aamuohjelman mukaan ole samanlaista keskustan kuolemaa kuin Helsingissä. Sen humaa ihan keskustan ohi ajaessaankin. Keskustassa on ihmisiä.

Ei niin, sillä Tampereella suuret kauppakeskukset ovat keskustassa. Samoin Oulussa.  Siksi keskustoissa hyörii ja pyörii koko ajan suutet määrät ihmisiä.

Helsingissä suuret monipuoliset tavaratalo keskittymät on rakennettu kauemmas keskustasta.

Siellä ei ole edes tonttitilaa keskustassa, uusille suurille tavarataloille ja kauppakeskuksille.

Helsingissäkin on suuret kauppakeskukset keskustassa. On Kamppi, on Forum, On Stockman, On CityCener, on Sokos. 

Mutta jos pysäköinti siellä kellareissa tai kadulla maksaa 25-30 e autolla ja julkisilla joutuisi kauppakassien kanssa vaihtamaan kulkuneuvoa kun suorat

On suuria kauppakeskuksia, mutta kun niitä on jo keskustaan tullessa aiemminkin. Miksi jatkaa keskustaan, jos on jo Triplassa tai Redissä. Miksi tulla Sipoon suunnalta Helsingin keskustaan, kun Itis on jo matkan varrella? Tai Klaukkalasta tai Nurmijärveltä, kun helpommin pääsee ajamaan Jumboon? Kirkkonummen suunnalta Iso Omena, Sello jne. Ja kannattaako Pitäjänmäeltä lähteä ostoksille Kamppiin vai Selloon? Helsingin keskustan yksi ongelma on, että se on "pussin perällä". Kamppi, Forum jne ovat lähin ja helposti saavutettavin kauppakeskus vain niille, jotka asuvat keskustassa. Lisäksi toki vielä tuo pysäköintimaksu.