Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisu on se että vaikka se kerran kirpaisee niin valtio rakentaa EU rahoilla / EU rahoituksella aivan uudet asunnot jotka valtio vuokraa sitten niitä tarvitseville ja antaa tukea... näin saadaan yksityiset asuntosijoitus-keplottelijat pois välistä käyttämästä veronmaksajien rahoja jotka saavat nyt kun tukia maksetaan... mutta tämä asuntosijoitus-eliitti mustamaalaa tietenkin tällaista toimintaa kaikin tavoin...

Aikoinaan sekä kaupungit että suurimmat työnantajat (esim HUS tai siis silloinen HYKS, monet vakuutusyhtiöt jne) hankkivat omille työntekijöilleen työsuhdeasuntoja. Näissä oli sen verran matalat vuokrat, että työntekijöillä oli varaa asua niissä. Työsuhdeasunto oli paitsi työsuhde-etu, myös keino sitouttaa työntekijä työnantajaansa. Eli jos vaihdoit työnantajaa, jouduit myös muuttamaan pois asunnostasi. Nykyisin Hekan, VAV:in ja vastaavien asunnot eivät ole enää tarkoitettu ko kaupunkien työntekijöille vaan niissä asuu niin eläkeläisiä, työttömiä kuin muuallakin töissä olevia ihmisiä. Vuokrat niissä ovat nousseet ja moni niissä asuva tarvitsee asumistukea. Voit asua asunnossasi riippumatta siitå, missä olet töissä vai oletko töissä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

- Ensi kuussa tulee vajaa kymppitonni osinkoja, mutta päinvastoin kuin aiempina vuosina, en ajatellut käyttää niitä yhtään mihinkään vaan siirrän suoraan säästötilille

Okei, eli aiemmin sinulla on ollut aina tapana tuhlata 10 000 euroa kuussa. Vähän vaikea uskoa, että kellään olisi sellainen tilanne, että osinkoja tulee vain yhden kuun aikana, eli sinullekin ilmeisesti tulee muina kuukausina vähintään satasia, ellei tuhansia osinkotuloina, ja nyt kuitenkin koet, että sinun pitää ruveta säästämään. 

No, rikkaille ei tunnetusti mikään riitä. 

Väärin. Mulle tulee osinkoja vain kerran vuodessa, ei joka kuukausi. En tiedä, miten muissa yrityksissä on tapana jakaa osinkoja, mutta meidän firmassa vain kerran vuodessa. Viime vuonna osingot meni uusiin huonekaluihin, koska viime kesänä vesivahingon satuttua totesin pääseväni helpommalla,  kun ostan uudet enkä ala etsimään varastoa vanhoille huonekaluilleni. Vanhat siis lähtivät sortti-asemalle ja kun päästiin evakosta takaisin kotiin ostin olohuoneeseen uudet huonekalut sekä keittiöön uudet kylmäkalusteet ja uuden tiskikoneen.

Nro 150: "Juuri näin, olen viime aikoina miettinyt että minun varmaan pitää järjestää itse itseni hautaankin kun sen aika joskus tulee. Kukaan ei tule avuksi. Sukulaisilta olen joskus vaivihkaa asiaa kysellyt niin vastaus on ollut että eivät halua alkaa kenenkään lähiomaiseksi. Olen kateellinen niille joille riittää kädestä pitelijöitä mutta toisten eli itseni mukaan lukien on tultava yksin toimeen."

Suomessa ajatellaan, että lähiomaiseksi ryhtymiseen liittyy velvollisuuksia ja vastuita. Jo terveydenhuollossa kysytään lähiomaisen yhteystietoja eli henkilöä, jolle ilmoitetaan sairastumisistasi ja jonka vastuulle sinut sitten - varsinkin iäkkäänä - voidaan tuupata, kun laitetaan sairaalasta ulos. Lähiomaisen oletetaan huolehtivan niin kauppareissuista, ruuanlaitoista, siivouksesta, pyykinpesusta  kuin kaikesta muustakin tai ainakin järjestävän erilaisia palveluita sille, jonka lähiomainen on. Lähiomaiseksi ryhtyminen on siis eräänlainen vapaaehtoistyö, josta et voi siihen kerran ryhdyttyäsi päästä enää eroon. Ja teet sitä täysin sen toisen ihmisen ehdoilla, et omillasi. 

Suomessa ei onneksi kukaan vainaja jää hautaamatta vaan kunta kyllä hoitaa hautauksen, jos omaisia ei ole tai omaiset ovat kykenemättömiä esim ikänsä tai terveydentilansa puolesta hoitamaan vainajaa hautaan. 

Hintojen ja korkojennousu ei ole vaikuttanut kulutukseeni, mutta noin 1,5 vuotta sitten päätin kokeilla, millaista on elää eläkepäivieni elintasolla. Eli käytän vain sen verran rahaa, mitä mulla on 2 vuoden päästä tulossa eläkettäkin. Kokeiluni myötä sitten totesin, että oikeastaan voisin jo hyvin alkaa tekemään osa-aikatyötä. 

- Ruuasta en kauheasti tingi, mutta monesti käytän kauppojen tarjoukset hyödykseni

- Värjäsin pari viikkoa sitten hiukseni itse. Ekaa kertaa varmaan pariinkymmeneen vuoteen. Eli en käy enää kampaajalla. 

- Ulkomaanmatkailu ei enää kiinnosta. O len reissannut jo ihan riittävästi. 

- Ravintolassa käyn silloin tällöin, mutta maksan ruokani lounasseteleillä. Niitä kun ei voi muuhunkaan käyttää.

- Olen luopunut suuresta osasta erilaisia hyväntekeväisyyslahjoituksia

- Vaatteet minäkin käytän loppuun ja ostan uutta vain, jos on ihan pakko. Viime kuussa jouduin ostamaan äidin hautajaisiin vaatteet, mutta ne menevät sitten tulevaisuudessa isänkin hautajaisissa. 

- Ensi kuussa tulee vajaa kymppitonni osinkoja, mutta päinvastoin kuin aiempina vuosina, en ajatellut käyttää niitä yhtään mihinkään vaan siirrän suoraan säästötilille

- Noin yleisestikin pyrin pääsemään tavaroista eroon sen sijaan, että ostaisin uutta.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on eroa ihmisissä. Minua ei kuormita muiden murheet. Jopa saan siitä jotain, jos pystyin olemaan sen verran avuksi, että toinen sai puhutuksi omistaan.

Muakaan ei kuormita silloin, jos murheita on vain yhdellä eikä hänelläkään joka päivä vuosien ajan. Mutta silloin, jos ihmissuhteissasi 99% on pelkästään toisen murheiden kuuntelua ja tämä kuunteleminen on päivittäistä, niin mä en jaksa. Sen takia tarvitsen myös niitä ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa iloisiakin asioita.