Reipas ja tunnollinen lammas

Erilaiset pastaruuat on mulla varmaan se yleisin. Syön kyllä monenlaisia ruokia, mutta mitä teen enemmän kuin muita, niin se on varmaan pastaruuat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä maksan koiraa ottaessani sen pitkästä tunnetusta perimästä ja näytöstä suhun käytöstä. 

 

Eli koiran terveys on yhdentekevää?

Ei ihan noinkaan. Mä maksoin aika sievoisen summan 1996 alaskanmalamuutin pennusta ja nimenomaan siksi, että se oli varsin alkukantainen ja siten terve rotu. Ehti isokokoisena koirana viettää 15-vuotissynttärinsäkin.  Ikävä kyllä tuonkin rodun suosio on niistä vuosista kasvanut ja sen vuoksi yhä useampi pentu sisäsiittoinen eikä enää niin terve kuin mitä oli about 30 vuotta sitten. Nyt mulla on Pietarin kaduilta pelastettu sekarotuinen rescue-rekku, isokokoinen sekin, eikä mitään tietoa taustasta. Mutta sekin viettää ens kuussa jo 12-vuotissynttäreitään. Tämän nykyisen koirani otin 11 vuotta sitten tilapäiseen hoitoon, koska edellinen omistaja, jonka siis piti tarjota koiralle loppuelämän koti, joutuikin pitovaikeuksien vuoksi luopumaan koirasta. Mun oli tarkoitus tarjota koiralle koti vain siihen asti, että eläinsuojeluyhdistys löytää sille uuden loppuelämän kodin. Oli ollut mulla 5 päivää ja ilmoitin yhdistykseen, että tämä voi kyllä jäädä loppuelämäseen meille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta kouluttaa kalliisti  lääkäreitä ilman mitään vevoitteita ja sitten voikin siirtyä rahastamaan yhteiskuntaa yksityiselle vaikka sitten osa-aikaisesti, joka tosiaan on maksanut koulutuksen, jolla rahastaa.

Suomi on niin k*sessa monella tavalla.  On niin hirveä työvoimapula että..  Vaan ei voi mitään. 

Maksaako yhteiskunta tulevaisuudessa edes siitä hoidosta yksityiselle vai maksetaako hoidon vakuutuksilla ne joilla sellainen on ja muut jää ainakin yhteiskunnan varoin hoitamatta.

Jos Amerikan malliin mennään, niin hoito maksetaan vakuutuksilla. Joko itse hankitulla vakuutuksella tai työnantajan hankkimalla vakuutuksella.

Vierailija kirjoitti:

"Toivotaan, että kolmen vuoden päästä on."

Kolmen vuoden päästä on ehkä jo myöhäistä haaveilla julkisen sektorin palvelujen lisäämisestä koska kun niitä resusseja ei tällä hetkellä ole ne vähätkin resurssit ohjautuu yksityisen sektorin palveluihin. Perushoidossa tai kotihoidossa ei välttämättä ole enää kolmen vuoden kuluttua riittävästi henkilöstöä joka vuoksi yksitöitä suljetaan ihan puhtaasti siksi että yksikköä ilman työntekijöitä ei pystytä ylläpitämään.

Tässäkin olet ihan oikeassa, mutta nykyhallitushan nimenomaan haluaa lisätä rahan määrää. Mä en usko, että kolmessakaan vuodessa onnistuu. Ymmärrän sen, että laivan kääntäminen ei onnistu hetkessä, mutta yleensä laivaa käännetään meren pinnalla oikealle tai vasemmalle, nyt käännetään ensin sinne merenpohjaan ja jos hyvin käy, parempien aikojen koittaessa takaisin pinnalle. 

Itse olen huolissani niistä vanhuksista, joilla ei ole omaisia tai joiden omaisista ei ole heille apua. Enkä pelkästään vanhuksista vaan myös niistä ihmisistä, joilla ei nyt vaan ole varaa hoidattaa itseään yksityisellä. Toisaalta sekä hoitajapula että lääkäripula ratkeaa helposti, kun osaa kansalaisista ei hoideta enää ollenkaan. Paitsi jos Suomessakin sitten alkaa olla Amerikan malliin klinikoita, joissa lääkärit ja hoitajat tekevät vapaaehtoistyötä. 

Tämä tilanne on ollut kuitenkin ennakoitavissa jo vuosikymmeniä (asiasta puhuttiin jo silloin, kun mä kasarin puolivälissä opiskelin sairaanhoitajaksi), mutta asialle ei ole yksikään hallitus halunnut tehdä mitään. Ongelma on aina siirretty vain seuraavalle hallitukselle. 

Vierailija kirjoitti:

"Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhä useampi kotona pärjäämätön vanhus tulee olemaan kotonaan. Joko omaiset hoitaa tai sitten ne harvat, joita vielä kotihoidossa työskentely kiinnostaa, hoitavat sen, mitä muutamassa minuutissa per käynti ehtivät hoitaa. Kyllä mä entisenä sairaanhoitajana ja aikoinaan niin kotihoidossa kuin hoivalaitoksessa työskennelleenäkin näen tässä sellaisen suunnan, että omaiset joutuvat ottamaan yhä suuremman vastuun läheisistään."

Itse en ole edes varma onko pian olemassa mitään julkisen sektorin järjestämää kotihoitoa. Ja ihan varmasti niin tulee tapahtumaan että jotkut omaiset ottaa enemmän vastuuta hoidosta kun muita vaihtoehtoja ei ole. Sen sijaan epäilen että sitä ei eritysesti kukaan suunnittele, se vain on väistämätöntä kun resursseja julkisella sektorilla hoidon järjestämiseen ei ole.

Voit kyllä olla ihan oikeassakin. Kukaan päättäjistä ei edes ajattele, mitä tapahtuu vanhuksille, jotka jäävät heitteille. Näitä vanhuksia ei taida olla päättäjien mielestä olemassakaan tai jos onkin, heitä ei kiinnosta. Asia kiinnostaa korkeintaan sote-alan ihmisiä, mutta ei poliittisia päättäjiä.