Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äidillä on ollut käytössä lääkeautomaatti lähes vuoden ajan. Automaatti antaa lääkkeet äidille kolme kertaa vuorokaudessa. Sovittuihin aikoihin automaatti alkaa huhuilla äitiä nimeltä, että tules ottamaan lääkkeet. Äidin mielestä automaatti rajoittaa hänen elämää ja sitä pitää aina vahtia. Välillä äiti soittaa huutoraivopuheluita ja vaatii, että laite pitää viedä pois. Hyvin usein äiti soittaa hädissään, monta kertaa vuorokaudessa, että milloin "se nainen" tulee, mitä hänen pitää sille sanoa ja antaa. Olen yrittänyt sanoa äidille, että laite helpottaa meidän lasten työtä, kun meidän ei tarvitse huolehtia hänen lääkkeistään, mutta sekin saa aikaan raivokohtauksen.  Siihen vielä puhuva kahvinkeitin, ei tule onnistumaan.

Väärä lääkitys.

Mikä väärä lääkitys? Kerro enemmän, kun geriatrin mielestä lääkitys on nyt kohdallaan.

Jos lääkityksestä on ihmiselle ennään harmia kuin hyötyä se kannattaa lopettaa.

Mikä lopetetaan, verenpaine-, parkinsson- vai kipulääkkeet?

Mä olen tehnyt jo hoitotahdon ja siinä määrännyt,  että mun muut lääkkeet pitää lopettaa ja ainoastaan kipulääkkeitä jatkaa.  Tuo siis tilanteessa,  jossa en enää kykene itse asioitani hoitamaan.  Olen siinä myös maininnut,  että punaviini saa mut väsyneeksi,  joten jos suostun lasillisen punaviiniä juomaan, kannattaa tarjota sitä tuntia ennen nukkumaanmenoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme jo aikuisia ihmisiä ja ymmärrämme ettei sitä lapsenvahtia aina vaan saa. Ja nuo illat ei myöskään ole enää mitään teinimäistä hihittelyä, kun joku sanoi pippeli. Ihan ruokaa ja juomaa, eikä mitään överikännejä. 

8-vuotias tarvitsee lastenvahdin?

ei tuon ikäistä saa jättää yksin kotiin!

Naapuri näkee ja tekee lasun!

Alle 12v ei ole vastuussa itsestään!

 

Esimerkkejä oikeuden päätöksistä:

6-vuotias yksin kotona: Sakkoja ja korvausvelvollisuus.

Pariviikkoinen vauva yksin: Äiti sai sakkoja.

8- ja 10-vuotiaat yksin yli vuorokauden: Sakkoja. 

Tuossa ap:n tilanteessa lapsi olisi voinut olla 2 tuntia yksin kotona alkuillasta, tai kysytty voiko olla esim. kaverin luona 2 tuntia, ja äiti menee illanviettoon selvin päin 2 tunniksi, ja hakee lapsen kaverin luota. Näin muiden ilta ei mene pilalle. 

Kyllä 8v voi olla 18-21 välillä 2t yksin kotona nyt kun illat ovat jo valoisia. Puhuu esim. isän tai mummon tai kummin kanssa puhelimessa/ videopihelun sen viimeisen puoli tuntia, jos jännittää yksin olo, kun ulkona alkaa hämärtyä. 

Totta.  1990-luvulla ei saanut kouluikäisille lapsille enää hoitopaikkaa,  vaikka vanhempi teki vuorotyötä.  Kun iltavuoro loppui klo 22, olin kotona noin klo 23. Alle kouluikäisille sai vuoropäiväkotiin paikan,  mutta koululaiset pärjäsi jo itse kotona.  

Ei ole kokemusta.  En ole koskaan ystävystynyt  kenenkään kanssa silloin,  kun mulla on mennyt huonosti.  Kaikki ystävyyssuhteeni ovat syntyneet silloin,  kun elämäni on ollut joko oikein hyvää tai tasapaksua turvallista harmaata arkea. 

Vierailija kirjoitti:

Minua risoo se, miten moni ajattelee, että "kyllä se Maija saa avun ja tuen joltain toiselta". Jos noin ajattelevia ihmisiä on monta tai Maijalla on vain muutama ystävä, voi käydä niin, että Maija jää kokonaan ilman tukea. Ikävä juttu Maijalle, joka on itse rientänyt toisten avuksi.

No tämä onkin ongelma.  Maija on auttanut muita saadakseen itse muilta apua.  Ei sen vuoksi,  että vilpittömästi haluaisi auttaa.  Maija voi kyllä pyytää auttamisestaan ihan maksunkin,  niin ei tarvitse katua sitä,  että ilmaiseksi tuli autettua.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu on opettanut paljon. 

Eniten siitä, miten paljon on ihmisiä, joista ystävyyden ei tarvitse olla vastavuoroista, ei tarvitse nähdä toisen kanssa (juuri koskaan) eikä mielellään pitää juuri yhteyttäkään. Toinen ei saa olla ystävyydestä mitään vailla, pitäisi vain kivasti ja kevyesti hengailla silloin kun se toisen kalenteriin sopii. Ei saa olla liian tuppautuva, ei liian avoin. 

Ei voi kuin ihmetellä, miten erilaisia käsityksiä ystävyydestä on. En ikinä sanoisi ystävyydeksi ihmissuhdetta, joka on yksipuolinen, eikä mitään odotuksia toista kohtaan saisi olla.

Samaa olen kummastellut itsekin. Mietin myös, mitä ihmiset saavat "ystävyyssuhteista", jotka eivät ole vastavuoroisia, ystävää ei nähdä/pidetä yhteyttä, ei saisi avoimesti puhua asioistaan eikä toinenkaan kertoisi omistaan jne? Ehkä olen nirso ja siksi minulle on vähän ystäviä, mutta en todellakaan enää katselisi ystävältä sitä, että ystävyys ei olisi vastavuoroista ja toinen välttelisi seuraani. 

Oma kokemus on ollut, että joillekin käsitys ystävyydestä on hyvin yksipuolinen. Ystävyys on kivaa niin kauan, kun toinen osapuoli on siinä saajan asemassa. Häntä kuunnellaan, hän saa tukea/apua, hän valitsee milloin tavataan jne. Sitten kun toinen osapuoli kaipaisi myös tukea/apua tai olisi jotain vailla, niin tämä onkin ongelma ja ystävä halutaan etäännyttää/ystävyys lopettaa. Nämä ihmiset eivät näe siinä mitään ongelmaa, että ystävyys on yksipuolista. He kokevat, ettei heidän tarvitse olla vastavuoroisia ystäväänsä kohtaan. Minusta tämä kertoo paljon ihmisen arvoista. Mitä ystävyyttä se on, jos toista kohtaan ei halua olla empaattinen?

Aika tyypillistä tällaisille ihmisille on, että ovat sen verran sosiaalisia, että löytävät aina jonkun uuden ystävän, jos dumppaavat edellisen, joka on "alkanut liian tarvitsevaksi, kun olisi toivonut, että kuuntelen/autan."

Tämä varmaan tulee aika nopeasti ilmi, että kuinka vastavuoroisia suhteita arvostaa. Kun jättää lähtemättä yksipuolisiin kuuntelusuhteisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole huomaavaisia ja vastavuoroisia myös pienissä asioissa, niin ystäviksi jäävät ne tasapuoliset suhteet. 

Tämäkin on vähän kakspiippuinen juttu ja ihmiset erilaisia. En mä ole hylännyt ystäviäni, jotka eivät kykene enää olemaan sairauksiensa vuoksi vastavuoroisia. Kaipaan kyllä aikaa, jolloin yksi ystävistäni vielä teki kaikenlaista mun kanssa, tuli kyläilemään ja kutsui mut luokseen kyläilemään,  mutta se, että hän on nyt kotinsa vanki ja joutui muuttamaankin paremmin hänelle sopivaan esteettömään asuntoon eikä pääse ilman avustajaa tai kotihoitajaa edes sängystä pyörätuoliin, ei ole estänyt meitä olemasta edelleen ystäviä. En tarvitse häneltä - en ole koskaan tarvinnutkaan - tukea tai apua. Aikoinaan kävin montakin kertaa mm hoitamassa hänen kissaansa, mutta en tarvinnut häntä hoitamaan omia kissojani, koska mulla on kissoilleni hoitajat paljon lähempänäkin. Koska mulle vastavuoroisuus ei ole mikään itseisarvo, olen ystävystynyt sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka eivät ole meidän tutustumisen alussakaan kyenneet ilman apua pääsemään kotoaan minnekään. Edes viemään roskia ulos. Mutta heilläkin on ollut elämässään muitakin ihmisiä eivätkä he ole edes olettaneet, että mä käyttäisin edestakaisiin matkoihin 2 tuntia käydäkseni viemässä heidän roskansa ulos. 

 

Tällä hetkellä ystävistäni vain yksi liikkuu omin jaloin ja vieläpä ilman mitään apuvälineitä. Mä tarvitsen aika harvoin kyynärsauvoja, mutta kyllähän ne tuolla eteisessä on valmiina niitä kertoja varten, kun tarvitsen.  Musta on ystävilleni enemmän apua kuin heistä mulle, vaikka fyysisesti omakaan kuntoni ei olisi riittävä' esimerkiksi nostamaan ystävääni pyörätuoliin.  Mutta mä tunnen aika hyvin sote-alan lainsäädännön ja kykenen nopeaasti selvittelemään erilaisia asioita. En voi kertoa tarkemmin, mutta viime kesänä järjestin yhden jo kolme kuukautta perusterveydenhuollon sairaalassa täysin vuoteenomana maanneen ystäväni kotiinsa. Järjestin sinne tarvittavat apuvälineet ja kuntoutuksen. Ei hän edelleenkään pääse kotoaan minnekään ilman, että joku auttaa, mutta pääseepähän sängystä ylös, rollaattorin kanssa vessaan, suihkutuolin ansiosta pystyy käymään itsenäisesti suihkussa ja ruuanlaittokin onnistuu ainakin jollain tavalla. 

Ei vastavuoroisuudessa tietenkään ole mitään vikaa, mutta mä kykenen olemaan ystävä sellaisenkin ihmisen kanssa, jolla avun ja tuen tarve on huomattavasti suurempi kuin itselläni. Olen kertonutkin jo ketjussa aiemmin, että asun varsin yhteisöllisessä paikassa ja tässä taloyhtiössä pidempään asuneiden kesken toimii naapuriapu. Jos tarvitsee kukkien kastelijaa lomareissunsa ajaksi tai roskapussin viejää  vaikka nilkkamurtuman takia, niin ei tarvitse vaivata asialla ystäviään vaan voi kysyä naapureilta, kerkeekö/jaksaako/haluaako auttaa. Tämä naapuriapukaan ei ole mitään "minulta sinulle ja sitten sinulta minulle" -systeemiä vaan kun mä autan josaain asiassa "Korhosta", hän taas auttaa jossain asiassa "Virtasta", "Virtanen" taas "Mäkistä" ja "Mäkinen" jossain asiassa mua. Lisäksi tässä naapuriyhteisössä toimii monenlaisten tavaroiden lainaaminen. Jokaisen ei tarvitse ostaa itselleen kaikkea vaan jos on tällä naapuriapuporukalla sovittu, että jotain saa lainata, niin sitten saa. Menneenä talvena ei pahemmin tarvittu petkelettä, mutta edellisenä talvena tarvittiin useinkin ja koska mulla sellainen nyt on tossa pihassa, niin olen tälle naapuriapuporukalle sanonut, että vapaasti saa lainata, kunhan palautatte sen takaisin samaan paikkaan. 

Mulle on iso ero siinä, että tuleeko vastavuoroisuuden puute siitä, että toisella on joku este (jolloin ystävyyteen kuuluu toisen puolelta tietty joustavuus) vai siitä, että toista ei vaan kiinnosta (esim. matkustaa luokseni, kun molemmille olisi yhtä raskas matka ja elämäntilanne). 

Ymmärrän pointtisi,  mutta haittaako sua ystävyyssuhteessa,  jos sulla on välillä avun ja tuen tarvetta, mutta ystävälläsi ei koskaan? Olettaen,  että ystäväsi auttaa ja tukee sua silloin,  kun sinä sitä tarvitset,  mutta hän ei koskaan tarvitse mitään vastaavaa sulta ( koska hän saa tarvitsemansa avun ja tuen joltain muulta)? 

Oon eri, mutta voihan sille ystävälle muistuttaa että "muistathan, että multakin voi pyytää apua, jos Sirkku/Kalle ei pääse avuksi."

Mun mielestä tuossa nyt kyllä sitten pitää olla jo aika meedio tai vähintään omistaa kristallipallo, jos jo etukäteen pystyy lupautumaan apuun, jonka tapaa tai ajankohtaa ei vielä kukaan edes tiedä. Ei mulle tuottaisi mitään ongelmaa pyytää apua ystäviltäni, jos en mistään muualta apua saisi. Mulla on nyt kevään aikana edessä tuulikaapin lattianpäällysteen vaihtaminen ja mikäli en sitä yksin saa laitettua, palkkaan jonkun ammattilaisen tekemään homman.  Vuosi sitten mulla oli muutama homma, jota en osannut itse tehdä. Ja vaikka olisin osannutkin, niin koska olen kanantaluttajien sukua eli lyhyt, en olisi ylettynyt edes keittiötikkailla niin korkealle. Sen sijaan, että olisin alkanut soitella sukulaisiani,  ystäviäni ja kavereitani läpi, löysinkin netistä kahden nuoren miehen perustaman eräänlaisen "handyman"-firman ja palkkasin heidät. Tulivat täsmälleen sovittuna aikana eikä tarvinnut kenenkään kanssa venkslata, mikä päivä ja kellonaika ehkä sopisi eikä siirtää sovittua aikaa sen takia, että lapsi on sairaana, auto on huollossa, anoppi joutui sairaalaan jne. 

Onhan tuo sun mainitsemasi lausahdus ihan kivaa toisen huomioimista, vaikkei sillä todellisuudessa sitten olisikaan mitään merkitystä. Yleensä kun auttaminen edellyttää sitä, että sekä osaa että pystyy auttamaan. Ja että se avuntarpeen ajankohtakin sopii.  En oikein usko, että sinäkään ollessasi perheesi kanssa Helsinki-Vantaan lentokentällä odottaen lentoa  kahden viikon lomalle Teneriffalle, nilkkamurtuman saaneen ystäväsi soittaessa sanoisit perheellesi, että menkää te, mä lähden auttamaan ystävääni kauppareissuissa ja siivoamisessa. 

Voi olla, että tulkitsen vaan liikaa omista huonoista kokemuksistani lähtien, kun mulle tulee sellainen fiilis että moni velvollisuusihminen ei ole oikein sisäistänyt tätä kohtaa: Yleensä kun auttaminen edellyttää sitä, että sekä osaa että pystyy auttamaan. Ja että se avuntarpeen ajankohtakin sopii. Sitten ollaan katkeria ja vihaisia, kun ei saada apua takaisin, kun itse ollaan autettu, mutta samalla ei olla nähty, että se toinen ei osaa, pysty tai tilanne elämässä sellainen, että ei sovi muiden tarpeiden tai velvoitteiden takia. 

Juuri näin.