Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 135: "En usko itsensä kiusaamiseen. Haluan nauttia hyvästä ruoasta. Siksi en näe suurempaa vaivaa laihtumisen eteen. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin olla hyvin hoikka. 



ap"

Ymmärrän pointtisi, mutta mä olen kyllä ihan tyytyväinen siihen, että 2 kuukautta jaksoin kiinnittää huomioni muihin asioihin kuin syömiseen. Sen jälkeen ei ole sitten tarvinnutkaan, koska mahalaukku tottui pienempiin annoksiin. Mä olin ylipainoinen toistakymmentä vuotta, vaikka kokeilin ties mitä vippaskonsteja karppauksesta raakaravintoon. Vähän aikaa paino putosi, mutta kun kyllästyin kieltäytymään monista ruuista, paino nousi taas. Ainoa, mitä ilman voin olla koko loppuelämäni, on silakkalaatikko. Tyytyväinen olen siihenkin, että en jaksanut käydä vaatekaappejani läpi ja heittää liian pieniä vaatteita pois. Koska nyt saankin heittää pois liian suuret vaatteet ja olen ottanut käyttöön ne, mihin en kuvitellut koskaan enää mahtuvani. Enkä mäkään hyvin hoikaksi halua. Siis sellaiseksi, kun olin 20-vuotiaana. Sen kahden kuukauden jälkeen olen kuitenkin kokenut tämän erittäin helpoksi eikä tule olemaan mitään ongelmaa jatkaa näin koko loppuelämäni. 

 

Nro 132: "Kulutusta ei pysty millään taulukoilla tietämään. Ei myöskään millään älymittareilla tai äpeillä. "

Tuo edellinen puhuikin arvioimisesta. Todellisen kulutuksen huomaa siitä, että jos laihtuu, on syönyt vähemmän kuin kuluttanut. Jos ei laihdu, mutta ei lihokaan, on syönyt sen mitä on kuluttanutkin. Ja jos lihoo, on syönyt enemmän kuin kuluttanut. Hyvin yksinkertaista. 

Musta tuntuu, että sulla on muukin tavoite kuin vain laihtuminen. Mä olen jo 64 v ja mulla on ollut tavoitteena vain ensin päästä normaalipainoiseksi ja sitten tavoitepainooni, joka on jonkin verran sitä alempi. Mulla ei ole tavoitteena saada "timmiä kroppaa", mutta tässä iässä toki pitää huolehtia, että alaraajoistakaan ei lihakset häviä. En harrasta muuta liikuntaa kuin kävelyä ja siitäkin pitää koira hyvin huolen. Tästä syystä en myöskään tarvitse mitään ylimääräisiä proteiinipläjäyksiä. Itseasiassa koska mulla on vain yksi toimiva munuainen, edes lääkäri ei suosittele mulle ylimääräistä proteiinia. Saan keholleni riittävän määrän proteiinia ihan vaan lihasta, kalasta, kananmunista ja maitotaloustuotteista. 

Mä sain puurokiintiöni täyteen jo lapsuudessani 1960-luvulla. Hyvin harvoin syön puuroja. Leipää syön korkeintaan aamiaisella ja silloinkin yleensä ruisleipää. Poikkeuksena sitten esim joskus sunnuntaiaamuna paahtoleipäviipale tms. Mutta arkisin saattaa olla vaikka 1 viipale Jurmo saaristolaisnäkkäriä (siinäkin jo 2 g proteiinia). Välillä yhden kananmunan munakas. Itse olen todennut, että proteiinit ja rasvat pitää paremmin nälkää kuin hiilarit. Jos mulla on illalla vielä tunne, että jotain voisi syödä, saatan syödä sitten vaikka ruokalusikallisen saksanpähkinöitä. Rasvaa 4g, proteiineja 1 g ja hiilareita 0 g Se riittää hyvin, että saan unenpäästä kiinni. 

Kun olen tavoitepainossani, mun energiankulutukseni on 1300 kcal (olen siis aika lyhyt). Tuon verran olen nyt reilun vuoden aikana sitten syönytkin ja paino pudonnut tasaisesti. Tottakai mitä lähemmäksi tavoitepainoni tulee, sitä hitaampaa laihtuminen on. Mutta  mulla ei ole mikään kiire, koska olen jo normaalipainoinen. En laske koiran kanssa kävelyä energiankulutukseksi niin, että söisin sitten enemmän. Toisaalta koirani on jo vanha, niin ei se mitään hikiliikuntaakaan ole. Eikä edellytä ylimääräistä proteiinipläjäystä.

Kannattaisko sun kysyä joltain ammattilaiselta, mitä tehdä? Tarkoitan, että jos epäilet saavasi kulutukseesi nähden  liian vähän proteiineja ja siksi lisäät herneproteiinia puuroosi. Tai jos sulla on jokin syy, miksi olet vaihtanut ruisleivän kauraleipään. 

Sanoit aloituksessasi, että tiedät laihtuvasi, jos puolittaisit annoskokosi. Miksi se ei ole sulle hyvä ratkaisu? Mä nimittäin silloin reilu vuosi sitten tein juuri niin. Kuitenkin siten, että eniten vähensin lautasellani just pastan, riisin ja perunan määrää ja vähemmän pienensin lihan/kalan määrää. Joskus en edes laita mitään kolmesta edellä mainitusta vaan ihan vaan kasviksia ja joku broilerin rintafile. Ensimmäiset 2 kuukautta oli hankalia, kun oli tottunut syömään isompia annoksia. Mutta toimin silloin samoin kuin mitä tein, kun vuosia sitten lopetin tupakoinnin. Kun alkoi tehdä mieli mennä jääkaapille (aikoinaan tupakalle), teinkin jotain muuta. Laitoin vaikka pyykit pesukoneeseen tai tyhjensin tiskikoneen. Tai kävin viemässä roskat tms. Nyt en enää edes pystyisi syömään sellaisia annoksia kuin vielä toissakesänä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla voi olla ikä ( eläkeläinen), ehkä ?  voi olla aineenvaihduntakin  pielessä ?, kun paino ei todellakaan  putoa,  söin vähän tai olen jopa  lähes paastolla.

Paino on vakio, tai jopa nousee jos  "erehdyn"  syömään pullaa tai kakkupalan päiväkahvilla. 

Onko tää ainoa tapaus maailmassa 😂 ? 

Minulla myös verenpaine nousee kuin suikukone  , ilman mitään selitystä !  Se vähäinen  ruoka-annokseni  EI  sisällä kuin hitusen suolaa. En syö liha/makkaraleikkeitä.  Juustoa (vähäsuolaista)  laitan pari viipaletta iltapala voileivälle.

Niin ? Voihan jo tässä iässä olla esim. munuaisen toiminta  pahasti pielessä ? Tosin sitä ei ole nähry labrakokeissa.

Ruoka-annokset ovat pieniä, enkä syö välipaloja, en sipsejä ikinä, ja  karkkeja tai suklaata  tosi harvoin.  Päivittäinen kalorimäämäni on noin 1

Mikä sun energiantarve olisi, jos olisit nyt haluamasi painoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää syödä vähemmän kuin kulutat. Lisäksi proteiinia pitäisi syödä ainakin gramma per kilo. Kuntosaliharjoittelu ja kävely kiinteyttävät mutta et kuihdu. Simple as that. Ellet kärsi jostain sairaudesta.

Mistä sen kulutuksensa saa satavarmasti selville? Onko kehitetty mittari? Kilpirauhasen vajaatoiminnassa se voi olla 1000 kcal päivässä. Siitä jos vielä vähennät olet taatusti nopeasti sairaalassa.

Jos sulla on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta, suosittelen kyllä sitten käymään ihan ravitsemusterapeutilla. En mäkään, vaikka sairaanhoitajatausta onkin, alkaisi itse räätälöimään itselleni mitään painonpudotusruokavaliota.