Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

"Kuinka monta kertaa sinä muuten olet juossut kesken työpäiväsi etsimään muistisairasta vanhempaasi? Ja mitä työnantajasi tykkäsi siitä? Ja miten noin muuten työpäiväsi sujuivat, kun koko yön olit ollut vanhempasi vuoksi hereillä? Mä olen kokenut tämän kahden vuoden ajan, oletko sinä kuinka usein?"

Niin mä ole itse hoitaja joten aika monta kertaa on tullut juostua muistisairaan perään.

Mutta olen myös nähnyt tuon muutoksen omaisten asenteissa. Ysikymppinen hoitaa edelleen puolisonsa kun on tullut luvattua "myötä ja vastamäessä" mutta seitsemänkymppinen sanoo helposti että sillä puolisolla joka tarvitsisi esim kotihoitoa ei ole mitää asiaa enää kotiin, muuttakot palvelukotiin minä en ainakaan ehdi tai kykene ottamaan vastuuta hoidosta. Entistä enemmän se vastuu ulkoistetaan muille.

Niin, teetkin sitä työksesi! Mitä sun työnantajasi on sanonut, kun olet ilmoittanut, että sori, nyt en voikaan hoitaa näitä vanhusten aamupesuja, koska pitääkin lähteä etsimään/auttamaan omaa äitiäni/isääni? Oletko edes kertaakaan tehnyt niin ja jos olet, niin kuinka usein? Se, että sinä työksesi teet jotain, on ihan eri asia kuin että jonkun pitäisi oman työnsä ohessa tehdä se sama.  Olen itsekin aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja, mutta silti ymmärrän - ihan jo oman kokemuksenikin perusteella - että omaisensa - varsinkin muistisairaan -  hoitoa on ihan hiton vaikea yhdistää omaan palkkatyöhönsä. 

Mitä tulee noihin seitsemänkymppisiin, niin aiemmassa kommentissani jo kerroin, että entiset perheen, suvun ja muiden yhteisöjen hommat siirrettiin aikanaan yhteiskunnalle. Sen vuoksi on maksettu veroja, että homma toimii. Ei kyse ole mistään erityisestä itsekkyydestä vaan koko hyvinvointiyhteiskunta on perustunut tähän. Nyt hyvinvointiyhteiskuntaa ollaan romuttamassa ja siirtämässä vastuita omaisille, sukulaisille, naapureille ja muille asuinalueen asukkaille. Mutta kuten hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminenkaan ei sujunut muutamassa vuodessa, ei myöskään tämä sen sen romuttaminen onnistu muutamassa vuodessa. Mulla olisi paljonkin sanottavaa siitä, miten muutos voitaisiin muutaman sukupolven aikana toteuttaa, mutta tulisi liian pitkä stoori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä muistisairaus aiheuttaa jatkuvaa huutamista ja avun tarvetta. Ei kenenkään hoitajan velvollisuus silloin ole 24h vahtia kyseisestä asiakasta... Sama käytäntö toimii sairaalassa ja on täysin normaalia, että sinne ei mennä jona huudon yhteydessä.

No alkaahan niitä selityksiä valua.

Mä olin aikoinaan 3 viikkoa potilaana Meilahden sairaalan verisuonikirurgisella osastolla. Samaan huoneeseen tuotiin yksi vanhus, joka huusi äitiä ja apua ihan koko ajan. Myös öisin.  Sillä osastolla oli parikymmentä muutakin potilasta. Osa just hiljattain leikkaussalista tulleita. Potilailla oli vähintään suonensisäinen lääkitys ja nesteytys, monet lisäksi sydänmonitoreissa ja muissa letkuissa ja laitteissa. Paljon siis lääketieteellistä hoitoa tarvitsevia. Ei ollut mitenkään mahdollista, ett joku hoitaja olisi ollut vain tätä yhtä vanhusta varten. Oli neljän hengen huone ja meille kolmelle muulle hoitaja toi korvatulpat, jotta saataisiin itse edes jotenkin levättyä. 

Vierailija kirjoitti:

Se mikä on muuttuunut on se että myöskään omaiset ei halua hoitaa. Hyvin tavallista on että omainen vetoaa siihen että ei hänen tarvitse eikä hänellä ole resursseja. Kenellä sitten pitäisi olla?

1960- ja 1970-luvuilla suuret ikäluokat alkoivat muutta opiskelemaan ja töihin kaupunkeihin. Vanhempiensa maatilan pitäjäksi riitti yksi lapsista, loput oli tavallaan turhia. Juuri siksi alettiin myös rakentaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja luoda erilaisia palveluita, joilla ne vanhukset maaseudulla hoidettiin yhteiskunnan toimesta (siis pääsivät vanhainkoteihin)  ja heidän lapsensa saivat sitten käydä kaupungeissa töissä ja elättää ja kasvattaa omat lapsensa. Alettiin myös kehittämään päivähoitoa, koska eihän ne isovanhemmat aamuisin hurauttaneet parisataa kilometriä lapsenlapsiaan hoitamaan. 

Eläkeikää on koko ajan nostettu ja nostetaan edelleen. Puhut vähän vähättelevästi omaisten resursseista, koska millä ihminen maksaa laskunsa, jos ei ole muita tuloja kuin työttömän peruspäiväraha?  Ja se siis siksi, että vanhusten takia ei voi käydä enää töissäkään. Nyt vielä työttömän tukia on pienennetty ja irtisanomissuojaa heikennetty, joten yhä harvempi voi lähteä kesken työpäivänsä viemään edes vanhempaansa lääkäriin. Ellei sitten halua olla se, joka seuraavissa yt-neuvotteluissa saa ensimmäisenä lapun käteensä. 

Kuinka monta kertaa sinä muuten olet juossut kesken työpäiväsi etsimään muistisairasta vanhempaasi? Ja mitä työnantajasi tykkäsi siitä? Ja miten noin muuten työpäiväsi sujuivat, kun koko yön olit ollut vanhempasi vuoksi hereillä? Mä olen kokenut tämän kahden vuoden ajan, oletko sinä kuinka usein?

Erilaisista aforismeista mun elämässäni on  kulkenut "Kenties elän niin kauan, että kaivaten muistan tätä murheeni aikaa".  Jo vuosikymmeniä tuo aforismi on lohduttanut mua elämäni vaikeina aikoina ja antanut toivoa, että jonain päivänä olen tästäkin selvinnyt ja asiat on taas paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hetki, jolloin tuuli uinahtaa...

Tiritombaa, kesyt sisiliskot ja salamanterit

Huomenta ihmiskunta, eläinkunta ja kasvikunta. Johanna Kurkelan Rakkauslaulu siivittää kohti puolta päivää, kaksi niin hehkuvaa... kauan sitten, tuntematta aavistin. 

Suunnittelen kisakatsomoa euroviisuihin, olen alkanut tykätä Liekinheittimestä.

Mitenkähän muuten ihmiset kasetteja nykyään kuuntelevat, on alettu tuottaa niitä taas. Väinö Karjalainen teki vinyylin uudesta levystään, onko levysoittimia käytössä vielä? Ei meillä ainakaan. Joku vanha radio kasettipesineen kyllä löytyy, toimivakin.

Johanna Kurkela on ihana! Mä olen mun "hautaustestamenttiini" jo laittanut, että toivon mun tuhkien levittämistilaisuuteen yhdeksi biisiksi Kurkelan "Sun särkyä anna mä en".  Ainakin molemmat lapseni ymmärtävät, mitä sillä biisillä tarkoitan. Mun pojalla on aivan mieletön lauluääni, mutta sehän ei muiden kuullen laula. Kerran tulin töistä kotiin aiempaa aikaisemmin ja kuulin, kun se yksinään lauloin yläkerrassa. En vetänyt ulko-ovea edes kiinni, jotta se ei huomaisi, että tulin kotiin. Kuuntelin vain ensin, kun se lauloi. Ja kun meni aikoinaan yläkouluun, niin kerran sen musiikinopettaja soitti ja kysyi, saisinko mitenkään puhuttua mun poikaani ympäri koulun bändiin solistiksi. Musiikintunnilla kun oli ollut joku laulukoe ja opettaja ajatteli, etä mun poikani lisi ihan täydellinen solistiksi. Yritin, mutta ei se halunnut. Ehkä sitten aikanaan Pihlajaveden metsässä se saattaisi tuon Kurkelan laulun laulaakin, kun paikalla olisivat vain hänen läheisensä. Ja mun muistoksi.

Mä olen jo viisufaniystäväni kanssa suunnitellut kisakatsomoa. Blind Channelin kohdalla oli aikoinaan kohtuullisen helppo ja Käärijän kanssa vieläkin helpompi (kaikki mahdollinen Käärijän-vihreää ja juomaksi tietenkin piña coladaa) . Viime vuonna sitten kannatinkin Ruotsia eli KAJ:ta ja mulla oli kisakatsomossa lihapullia, perunamuusia ja puolukkahilloa. Jos tänä vuonna on hyvä sää, niin varmaan pitää laittaa hiiligrilli tulelle. Tai sitten tehdä Creme Caramel. Multa löytyy sellainen "liekinheitinhärvelikin", millä sen pinnankin aidoksi. 

Jotkut edelleen kerää LP-levyjä ja on niitä levysoittimiakin edelleen myynnissä. Kasettisoittimista en tiedä. Mulla olisi olohuoneessa yksi iso "torni" täynnä erilaisia cd- ja dvd -levyjä ja mietin, onko noille mitään käyttöä enää. Kun ei läppäreissäkään ole enää mitään dvd-asemaa. Osa niistä dvd-levyistä on isäni tekemiä eli sieltä löytyisi paljon kaikenlaista hauskaa mun lasteni lapsuudesta. Yksi "romppu" on äidistäni, mutta milläpä mä sitä katson? Ehkä ostan läppäriin ulkoisen dvd-aseman.