Reipas ja tunnollinen lammas

Sen nyt ap:lle kuitenkin sanoisin, että kannattaa miettiä, miksi haluaisit laihtua. Jos pelkästään ulkonökösyistä ja tuntuu liian vaikealta, niin unohda ne ulkonäkösyyt. Jos taas syynä on terveys, niin sun iässä kyllä kannattaisi panostaa tuleviin vuosiin. Ellet sitten halua lähteä tästä elämästä hepskukkuu nopsasti. Tosin, jos sulla ei nyt ole juurikaan mitään elinikää lyhentäviä sairauksia, saatat elää tuon painoisena hyvinkin vielä 30 vuotta. Riippuen toki geeneistäsikin. Jos taas ainoa syy on se, ettei vanhat vaatteet mahdu enää päälle, niin käy ostamassa uusia, mutta huolehdi sitten, että et liho enää enempää. 

Yhdestä kommentistasi tässä ketjussa tuli mieleen, että vähän kuin tupakoitsija sanoisi haluavansa lopettaa tupakoinnin, mutta kokee elämänsä liian kurjaksi ilman tupakkaa, joten ei halua luopua tupakasta. Summa summarum...laihdutko vai et, on täysin sun oma päätöksesi. Koska et ole vielä sairaalloisen ylipainoinen, tuskin tulet saamaan lääkäreiltä mitään Ozempic-reseptiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Syöt liikaa. Ei se paino vaan monilta lähde kuin kunnon kitukuurilla. Se on pakko vaan kestää. Tutkimusten mukaan laihdutustavalla ei ole merkittävää vaikutusta siihen, miten painoa pystyy ylläpitämään. Aina hoetaan, että laihduta näin ja näin ja maltilla jne. No, tietysti on järkevää yrittää syödä monipuolisesti ja saada kaikki ravintoaineet, mutta lopputulos (eli paino ei palaa) ei riipu juurikaan siitä, miten ne kilot sai pois. Tästä on tehty lukuisia tutkimuksia ja niin se vaan on. 

Eli vähennä syömistä. 50+ ikäinen nainen ei voi syödä kuin lintu ylläpitääkseen hoikan figuurin. Laihtuakseen pitää mennä todella pienelle kalorimäärälle. Tottakai joku voi olla suorasuoli jne. Mutta pääosin vanhemmiten hoikkana pysyvät syövät todella vähän. Itse olen ihan ok. BMI on 22-23. Ikää 55. Syön 1400kcal päivässä maksimissaan, laihtuakseni pitää kalorit mennä reilusti alle 1000. Jos syön joku 1600-2000, niin alan heti li

Totta. Ja on tosiaan ihan hyvä muistaa, että jos sunnuntaina on ne kummilapsen rippijuhlat, niin ei niitä kakkuja tarvitse syödä kaksin käsin vaan pienetkin viipaleet riittää. Ja maanantaina voi syödä sitten vähän kevyemmin taas. 

Mulla on yksi tuttu, joka on jo 69 v ja jojoilee jatkuvasti. On sairastanut jo yhden sydäninfarktin. Kerran vuodessa käy kardiologilla ja aina ennen sinne menoaan on kuukauden tai pari  jollain kituliaalla kaalikeittodieetillä, jotta paino on taas normaalilukemissa. Kun on käynyt lekurissa, alkaa taas mähkiä mahansa täyteen. Vetää kevyesti kokonaisen pizzan, vaikka on muakin lyhyempi ihminen. Ja kun taas vuosikontrolli alkaa lähestyä, taas se kitudieetti, jotta kardiologi on tyytyväinen.

Nro 237: "Kuten varmaan luit mun em vastauksestani 1. sijalla oli terveydelliset syyt minullakin. Myös nivelrikot lonkissa ja polvissa.

Silti tykkään myös pukeutua kauniisti ja nauttia siitä että vaatteet istuu päälle hyvin näin 65v:nä. Jos se on sinun mielestäsi turhamaisuutta niin onpa outoa??"

Anteeksi, että ilmaisin itseni huonosti. Olin nimittäin täsmälleen samaa mieltä siitä, mitä sinä aiemmassa kirjoitit. Mulla vaan erilaiset terveysongelmat kuin sulla eli mulla nivelreuma ja sulla mm uniapnea. Ja kuten itsekin kirjoitin, niin onhan se kiva, kun voi myös pukeutua nätisti. Eli se on just se lisäbonus. 

Mä hyppäsin kokonaan pois oravanpyörästä ja elän säästöilläni siihen asti, että eläke alkaa juoksemaan. Tosin en tuon veromuutoksen takia vaan ihan vain siksi, ettei mun enää tarvitse rahan takia käydä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unohtaisin jo laihdutuksen tossa iässä kun ylipainoa on vain vähän ja keskittyisin vaan terveelliseen syömiseen ja liikkumiseen ihan vain hyvän olon vuoksi. Surullista että naiset kyttäävät koko ikänsä painoa ja miettivät miten voisi laihtua. Ihan normaaliakin että keho muuttuu eri elämänvaiheissa.

Mun on pakko pudottaa bmi 27 > lähemmäs 25 koska olo on vain niin huono ja turpea.

Kolesterolit muutenkin koholla, vp tekee piikkejä oltuaan aiemmin 100/55 ja uniapneakin paheni (sairastuin kun painoin 52kg).

Tuossa syyt miksi ehdottomasti EN halua yhtään ylipainoa enää. Lisäksi tietty liikkumisen keveys ja pukeutumisen mukavuus normaalipainoisena - silkkaa bonusta!

Mä taas halusin normaalipainoiseksi sen vuoksi, että mulla on sekä moninivelrikko että jo 30 vuotta ollut nivelreuma. Molemmat tulevat etenemään eikä parannuskeinoa kumpaankaan ole olemassakaan, joten ainoa, millä voin hidastaa nivelteni kulumista alaraajoissani on ollut painon pudotus. 

Ja tosiaan on bonusta, että liikkuminen on nyt paljon helpompaa ja ennenkaikkea vähemmän kivuliasta. Eikä sekään nyt mitenkään harmittanut, kun näin valokuvan itsestäni juhlamekossa (johon en ollut mahtunut ainakaan 15:een vuoteen ja nyt mahduin).  Vielä viime keväänä en oikein tajunnut, mikä muutos mun ulkonäössäni oli tapahtunut. Ihmettelin vaan, kun toppatakit jäi taas pois käytöstä ja kun jäin tuttujen kanssa tuolla kadulla juttelemaan, niin ihmettelivät, mitä mulle oli oikein tapahtunut. Mutta joo, mulla ylipaino kertyi nimenomaan vyötärölle ja nyt, kun olen laihtunut, niin se pullukkamaha on poissa. Mulla on taas vyötärö. 

Eli en laihduttanut ulkonäkösyistä vaan terveydellisistä syistä.