Reipas ja tunnollinen lammas

Mun mielestä tässä on oikeastaan ihan juridisiakin ongelmia. Oletetaan, että vainajalla on vaikkapa sisaruspuoli. Siis sama isä, mutta eri äidit. Vainajalla itsellään ei  ole lapsia eikä puolisoakaan. Perimysjärjestyksessä tämä sisaruspuoli perii vainajan. Vaikka se sisaruspuoli ei olisi koskaan vainajaa edes tavannut. Vainajalla taas on ollut vuosikymmeniä erittäin hyvä ystävä. Voiko se ystävä alkaa hoitamaan hautajaisjärjestelyt ja siten päättämään,  paljonko kuolinpesän varoja voi käyttää hautajaisiin? Mä vähän veikkaan, että lain mukaan ei. Paitsi jos ystävä maksaa omasta pussistaan. Edunvalvontavaltuutuksen voi tehdä sille ystävälleenkin elinaikanaan, mutta varsin monet ihmiset kuolevat jo ennenkuin edunvalvonta olisi edes tarpeellinen. Voikohan jotain vastaavaa valtuutusta tehdä hautajaistensa järjestelemiseen ja siten hautajaisista aiheutuvista kuluista päättämiseen? Eräänlainen "hautajaisvaltuutus". En tiedä. Hyvä ystävä kuitenkin todennäköisemmin tietää vainajan toiveet kuin se juridisesti lähiomainen, joka ei vainajaa koskaan edes tavannut. 

Kyse vainajan kohdalla ei siis välttämättä ole yksinäisyydestä, mutta ei ole ketään sellaista, jolla olisi juridiset oikeudet päättää kuolinpesän rahojen käytöstä. Toki monesti on niinkin, että suhteet sukulaisiin vuosikymmenten varrella katkeaa. Ollaan geneettisesti sukua, mutta ei missään yhteyksissä. Vähän sama kuin pitäisi alkaa järjestää hautajaiset jollekin entiselle työkaverilleen, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä enää vuosikymmeniin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ei ole varaa?

Tämä! Hautajaiset ovat kalliita.

Ei niiden sukulaisten tarvitse mitään maksaa. Ongelma on siinä ettei näitä sukulaisia kiinnosta nähdä vaivaa. 

Kun hautaus jää sossun tehtäväksi, niin luulis, että ne kyllä tietää paikalliset hautaustoimistot. Ei oo vaikeeta.

Miks pitäis jonkun toimia välikätenä siinä?

Tässä on se ongelma, että suomalainen, joka pärjää omilla tuloillaan mutta ei ole rikas tai varakaskaan, ei helpolla kehtaa mistään sossusta hakea apua. Etenkin vanhempien sukupolvien juttu, myös aina omillaan pärjänneille kova paikka. Ja huom. jos ihmisellä on säästöjä ja tulot hyvät, ei sossu silloin auta edes läheisen hautajaiskuluissa, riippuu toki sukulaissuhteesta/aviostatuksesta. Kuinka moni omainen kehtaisi jättää sen läheisensä sossun armoille ja mennä sitten vain hautajaisiin katsomaan, että kai toinen sai ainakin arkun lisäksi jonkin pikkupuuristin tai pahvin palan hautakivekseen?? En usko, että monikaan monen (kymmenen) polven suomalaisista.

Eihän se vainaja sossusta mitään hakisikaan. Hautajaisten järjestäminen ja hautajaiskulujen maksaminen on kaksi eri asiaa. Vaikka kunta hoitaisikin vainajan hautaan, niin mikäli vainajalla on rahaa, niin kunta kyllä velottaa ne kulut vainajan varoista. Jos taas vainajalla ei ole edes rahaa, niin kunta huolehtii sekä järjestämisen että maksamisen. Ja mä vähän luulen, että jos kunta järjestää hautajaiset, niin tuskin alkavat vainajan serkkuja, ystäviä ja naapureita niihin kutsumaan. Eli silloin koko tilaisuus on hyvin yksinkertainen.  Mä ajattelen tämän alkuperäisen ongelman niin, että vainajalla ei yksinkertaisesti ole niin läheisiä omaisia, jotka olisivat hautajaisia valmiita järjestämään. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)

Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...

Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!

Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.

Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.

Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana. 

Kuten sanottua, arkun ulkoasun saa itse valita. Useimmat kuitenkin järjestävät arkun kanssa jonkinlaisen tilaisuuden. Toisenlaisiakin ratkaisuja saa tehdä.

Sitä perusasetelmaa se ei muuta, että hautaamiseen tarvitaan aina puinen arkku. Hautaaminen pahviarkussa, laina-arkussa tai ilman arkkua ei ole mahdollista hautaustavasta riippumatta.

Tuhkan saa halutessaan lainauurnaan, sillä tuhkan voi haudata sellaisenaan joko maahan, kalliohautaan tai sirotella luontoon.

Olet ihan oikeassa. Mä en itse näe järkevänä, että mä olisin jossain kekkereissä puulaatikossa mahdollisesti vasta kuukaudenkin päivät kuolemani jälkeen. Ja vähän luulen, että olipa arkku millainen tahansa, niin ei sitä saa kuitenkaan kotiin tai vaikka ravintolaan tuoda. Olen ollut kolmessa tilaisuudessa, joissa vainaja on tuhkattu. Kaksi kertaa niistä vainaja on kuitenkin siunattu kirkossa ja yhden kerran Hietaniemen krematorion kappelissa. Hietaniemen krematorion kappelkihan on nk tunnustukseton eli siellä voidaan järjestää tilaisuus myös sellaisille, jotka eivät kirkollista siunaustilaisuutta halua. 

Pohjanmaalla on ollut tapana käydä vielä viimeisen kerran kotipihalla, kun arkku on kuljetettu kylmiöstä kappeliin. Sopii tietenkin paremmin omakotitaloasujille kuin osakkeessa asuville.

Nykyään arkun voi lähettää suoraan tuhkattavaksi, mutta kuten sanottua, siihenkin siirtymään tarvitaan puuarkku. Keskitysleireillä kolattiin paljaat ruumiit suoraan uuniin. Sivistysoloissa niin ei tehdä.

Totta. Ja ortodokseilla on tapana pitää arkun kansi aukikin, jotta omaiset voivat jättää viimeiset hyvästit. En ole koskaan ollut täysin uskonnottomissa hautajaisissa eli jos ei haluta sen enempää kirkkoa kuin esimerkiksi Hietaniemen krematorion kappeliakaan, niin missä muualla tilaisuuden, jossa vainaja on mukana, voi pitää? Ravintoloissa tuskin ainakaan. Eikä välttämättä kerrostaloasunnossakaan. Metsässä tai merenrannalla? Mä vähän luulen, että Suomessa arkkua vainajineen ei voi ihan minne vaan kuskata. Ja se tietenkin sitten rajoittaa paikkaa, jossa tilaisuus voidaan pitää. Sen sijaan sen tuhkauurnan saa ottaa minne vaan. Toki siinäkin on omat määräyksensä, mutta ihan vapaasti saa kulkea uurnan kanssa krematoriolta eteenpäin vaikka bussilla eikä uurnasta tuhkineen tarvitse päästä samantien eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näin jossain kuvassa pahvisen arkun, näytti ihan ns. "oikealta" arkulta. Pahvi ei aina ole tavallista "muuttolaatikko" pahvia, vaan voi olla paksua ja kantavaa, ja siihen voisi jopa painattaa kuvia (esim. vaikka puumaisen pinnan, näyttis "tammi-arkulta" vaikka on pahvia)

Arkun voi tehdä myös itse, raaklauta ei paljoa maksa, toki kantajia ajatellen ei ole kiva jos on 'tikkuja sormet täynnä', wli hieman materiaaliin valintaan, tai sen käsittelyyn kannattaa aikaa varata...

Mutta jos rehellisiä ollaan, niin ajat ja tavat muuttuu, miksi hautaaminen olisi poikkeus? Tuhkaamisen suosio kasvaa, ja kirkkoon kuuluu yhä harvempi jne. olisi ehkä jopa outoa, jos hautaustavat eivät ajan mittaan muuttuisi... Ja ylipäätään niiden merkitys, miksi maksaa tonneja arkusta jos satasella saa, ei harvaa enää kiinnostaa missä arkussa joku tuttu on haudattu!

Paraskaan pahviarkku ei ole yhtä hyvä kuin huonoin puuarkku. Laatikon pitää kestää sen sata kiloa mätänevää lihaa, jota liikutellaan paikasta toiseen. Laatikko ei saa kesken kaiken pettää niin vainajan kunnioituksen kuin sitä siirtävän henkilön turvallisuudenkaan vuoksi.

Voit ostaa halvan puuarkun parilla satasella. Siitä ei tarvitse maksaa tonneja, ellei halua. Tuon hintaluokan arkut ovat enemmän amerikkalaisen viihdeteollisuuden sinulle syöttämiä kuin tavallisessa elämässä valittuja. Moni arvostaa esteettisyyttä, joten arkuksi valitaan kaunis ja kantajansa näköinen, joten siksi muutaman satasen perusmallia kalliimmatkin menevät kaupaksi.

Tuokin riippuu ihan siitä, millaisen seremonian haluaa. Omaiset kuitenkin vain harvoin pääsee katsomaan, kun arkku työnnetään uuniin. Eli jos arkkuun laittamisen ja tuhkien noutamisen väliin ei jää mitään sellaista, missä omaiset olisivat mukana, niin arkulla ei välttämättä ole omaisille mitään väliä. Hautaustoimisto kuitenkin laittaa vainajan arkkuun ja ruumishuoneelta siirretään uuniin. Siis JOS omaiset ei halua siihen väliin jotain seremoniaa, missä arkku olisi mukana. 

Kuten sanottua, arkun ulkoasun saa itse valita. Useimmat kuitenkin järjestävät arkun kanssa jonkinlaisen tilaisuuden. Toisenlaisiakin ratkaisuja saa tehdä.

Sitä perusasetelmaa se ei muuta, että hautaamiseen tarvitaan aina puinen arkku. Hautaaminen pahviarkussa, laina-arkussa tai ilman arkkua ei ole mahdollista hautaustavasta riippumatta.

Tuhkan saa halutessaan lainauurnaan, sillä tuhkan voi haudata sellaisenaan joko maahan, kalliohautaan tai sirotella luontoon.

Olet ihan oikeassa. Mä en itse näe järkevänä, että mä olisin jossain kekkereissä puulaatikossa mahdollisesti vasta kuukaudenkin päivät kuolemani jälkeen. Ja vähän luulen, että olipa arkku millainen tahansa, niin ei sitä saa kuitenkaan kotiin tai vaikka ravintolaan tuoda. Olen ollut kolmessa tilaisuudessa, joissa vainaja on tuhkattu. Kaksi kertaa niistä vainaja on kuitenkin siunattu kirkossa ja yhden kerran Hietaniemen krematorion kappelissa. Hietaniemen krematorion kappelkihan on nk tunnustukseton eli siellä voidaan järjestää tilaisuus myös sellaisille, jotka eivät kirkollista siunaustilaisuutta halua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin oliskohan sinut suljettu pois testamentissa perijöistä. Jos oot tehnyt jotain paheksuttavaa esim rikoksen tai sun elämä on päihdehuuruista tai jotain tällaista

Perinnöttä jättämisen syy on ilmeinen. Syy löytyy otsikosta.

Lakiosuus kuitenkin...

Lakiosuuttakaan ei saa jos on rikollisesti toimitut perittävää kohtaan.

Kyllä saa. Testamentti täytyy olla ja siinäkin todistettava perusteet jos jättää perinnöttä rintaperillisen. 

Testamentti ei liity rintaperilliseen mitenkään

Siinä mielessä liittyy, että voit toki testamentata vaikka koko omaisuutesi kodittomille kissoille, mutta rintaperillisillä on silti oikeus vaatia perinnöstä lakiosansa. Sen sijaan siihen, että ei olisi oikeutta vaatia lakiosaakaan, niin silloin testamentissa on oltava todistettavat perusteet.