Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Kuten jutussa lukee, ihmiset hakeutuvat tutkimuksiin vasta syövän levittyä.
Johtuu ihan siitä, että Buranaa saa apteekista ilman reseptiäkin. Joten turha jonottaa kuukausia terveyskeskuslääkärille, joka kehottaa vain ottamaan Buranaa.
Mun isä on selvinnyt jo kolmesta eri syövästä. Ja kaikilla kerroilla mä passitin ekojen oireiden ilmaannuttua isän lääkäriin. Yksityiselle, joka heti teki kaikki tarvittavat tutkimukset. Maksoihan se, mutta ainakin pääsi hoitoon ajoissa.
Meillä suomalaisilla on vähän sellainen mentaliteetti, että ei mennä vaivaamaan lääkäreitä, jos jotenkuten pärjää kotonakin. En mä itsekään ole viitsinyt jokaisesta luunmurtumasta mennä lääkäriin.
Kiitos saamistani lämpimistä kommenteista! Aika tarkalleen 3 tuntia sitten jäätiin Kyylän kanssa kaksin. Tyhjältä tuntuu. Tajusin, että mun ei koskaan enää tarvitse astua ovesta ulos kuin korkeintaan viemään roskat. Siis jos en halua.
Eläinlääkärin kanssa puhuttiin, miten tähän ei vaan koskaan totu. Kerroin olevani onnekas, kun kaikki karvakamuni ovat olleet pitkäikäisiä. Kyylää katsoessaan sanoi, että onneksi kissa on vielä nuori. Ja mä kerroin, että itseasiassa Kyylä täyttää kesällä 19v. Ei meinannut uskoa.
Olen tänään miettinyt paljon P:tä. Hän on kertonut edesmenneestä koirastaan useinkin ja siitä, miten suuri merkitys koiralla oli hänelle. Jos jotain ihmistä haluaisin juuri nyt halata, niin hän olisi P.
Tänään en tee mitään. Huomenna on uusi päivä. Elämä jatkuu. Hyvää alkanutta viikkoa nasut!
Viimeinen ilta. Viimeinen yö. Viimeiset tunnit. Miksi tämä on aina näin vaikeaa? Vaikka on kokenut saman monta kertaa ennenkin?
Istun olohuoneen lattialla. Koira vieressäni ja Kyyläkin käpertyneenä parhaan ystävänsä viereen. Ensi yönä en nuku. Istun vain tässä ja rapsuttelen turkkia, joka vuorokauden päästä on jo tuhkaa.
Kun kesäkuussa 2013 tarjosin tilapäisen hoitopaikan Pietarin kaduilta pelastetulle kulkukoiralle, en osannut edes aavistaa, että viidessä päivässä se "puhdasrotuinen Pietarin porttikonginvartija" vie niin mun kuin kissojenikin sydämen. Ei tarvinnutkaan eläinsuojeluyhdistyksen etsiä rekulle uutta kotia.
Muutaman tunnin päästä on jäähyväisten aika. Siihen asti saan vielä rakastaa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivujorinana kerron arjesta oman Mummoni kanssa, skrollaa ohi suosiolla jos mummojutut ei kiinnosta.
Oli kamala katsoa miten hädissääm Mummo oli kun soitin ambulanssin hänelle tuossa joku viikko sitten.
Paha astma pahenee aina näinä pölykausina ja näytti ja kuulosti jo hengitys niin kamalan tuskaiselta (olin Mummon kotona yökylässä).
Just oli ollut useampi niitä uutisia vanhusten kuolemista Attendolla ja se joku joka oli pudonnut paareilta.
Ihan hirveetä oli katsoa sitä orastavaa paniikkia ja yrittää tyynnytellä rakasta Mummoa vaikka itsekin jo vähän panikoin että miten tässä vielä käy, oli ihan sininen ja itkevä hauras vanhus siinä, eikä se tuttu, tarmokas ja aikaansaava rautamuori.
Ambulanssin hoitajat oli kuitenkin aivan ihania tyyppejä ja asiansa osaavia turvallisia ammattilaisia, nuori harkkarikin oli mukana ja osasi lohduttaa Mummoa tosi ammattimaisesti mutta lämpimän inhimillisesti.
Nyt vaakakupissa alkaa olla oman elämän eläminen ja nuoren aikuisen riennot, opinnot elämän vakiintuminen ja muu hauska.
Toisaalta Mummo on niin rakas että antaisin vaikka jalkani ettei hänen tarvitse pelätä ja kärsiä.
Asun nykyään osan viikosta landella Mummon kaksion sohvalla ja vaikka elämä tuntuu nyt aika hitaalta ja verkkaiselta ja hiljaiselta, ja terveys heittelehtii, tehdään Mummon voinnin mukaan kivojakin asioita.
Tänään istuttiin auringonlämmössä terassilla ja bongattiin ketunpesä pellolla, sitruunaperhosia ja sisilisko nähtiin ja ihmeteltiin naapurin kikkailevaa mopopoikaa. Iltapäivällä kokkasin meille ja istuttiin lämpimän saunan alalauteilla sen aikaa kun voimia riitti, Mummo terästäytyi maistelemaan suullisen jopa saunaoluesta!
Ennen Mummolasta lähtöäni katsottiin wanhoja valokuvia ja hätkähdin kun satavuotta sitten otetun kuvan papparaisella oli ihan samanlaiset silmät kuin itselläni.
Lähtiäisiksi silitin rauhallisesti torkkuvan Mummon pehmeän nukkaista poskea.
Tänään oli tosi hyvä päivä ja näiden hyvien hetkien vuoksi jaksaa mennä läpi ne huonotkin päivät, joita valitettavasti on jo enenevässä määrin.
Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä, ja olen todella surullinen ajatuksesta että ennemmin tai myöhemmin tämäkin päätty.
Nimim. Mummon tyttö
Kuulostaa kauniilta Mun äiti viimeisinä viikkoinaan oli täysin vuodepotilas ja usein vain makasi sängyssä suu auki tuijottaen kattoa. Mä istuin hänen vieressään ja näytin kännykästäni hauskoja kissavideoita. Niille äiti jaksoi vielä viimeisenä päivänäänkin nauraa. Ei ollut enää pitkään aikaan tiennyt, kuka minä olen ja muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa lakkasi tunnistamasta mun äänenikin. Olin hänelle vain joku nainen, jolla oli pieni televisio kädessään ja telkkarista tuli hassuja kissoja. Äiti kuoli aamuyöllä eli en ollut silloin paikalla, mutta vielä edellisenä iltana olin kissavideoiden kanssa.
Teit ihanan palveluksen äidillesi. Tosin ehkä olisi helpompaa ollut, jos olisit muuttanut sinne loppuaikoina, että ei olisi tarvinnut säntäillä. En tiedä, olisiko työsi onnistunut sieltä käsin.
Ei todellakaan olisi ollut helpompaa. En olisi pystynyt siellä tekemään edes tuntia päivässä töitä. Nyt pystyin sentään sen verran, että sain laskuni maksettua. Siinä vaiheessa, kun äidistä tuli vuodepotilas, tilanne olisikin voinut olla toinen. Mutta ensin isälle olisi pitänyt laittaa myllynkivi kaulaan ja heittää se tonne Lammaslampeen.
Mä olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja aikoinaan ollut töissä niin kotisairaanhoidossa kuin vsnhainkodissakin. Mä yritin aikoinaan isälle ehdottaa vaikka mitä, mikä olisi helpottanut heidän elämäänsä, mutta mikään mun ehdottamani ei ihan vaan periaatteesta kelvannut. Mun siskoni sai nukkua yönsä hyvin ja elää huoletonta ja vapaata elämää äidin viimeiset vuodet ja nyt onkin aika stressaantunut, kun joutuu huolehtimaan isästä. Hyväksyy kuitenkin sen, että kun mä huolehdin äidistä, hän huolehtii isästä. Mä tuen siskoani, vaikka hän ei aikoinaan tukenutkaan mua, ja usein siskolleni kerron, mitä nyt pitää tehdä. Ja kun siskoni sanoo isälle, että nyt pitää tehdä näin, se on isälle ihan ok. Jos minä sanoisin saman isälle, niin missään tapauksessa isälle se ei sopisi 😂
Tämä on totta. Vantaalla vastaava paikka on Katriinan sairaala. Mutta ei sinne saa vanhusta sillä perusteella, että omaishoitaja haluaisi lähteä Teneriffalle tai mökille.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/