Reipas ja tunnollinen lammas

312: "Suuret ikäluokat eivät olleet äänestysikäisiä kun tel-järjestelmä luotiin.  Ja nämä kuusi ikäluokkaa, melkein puolet jo kuollut, tänäänkin joku tv -päällikkö,  ovat syyssä kaikkeen.  En ymmärrä hyvin koulutetuilta ihmisiltä tälläistä ajattelua.  300 000 eläkeläistä 1,6 miljoonan joukossa  täyttävät sairaalat ja vievät eläkerahat."

Suurilla ikäluokilla olisi ollut vuosikymmeniä aikaa yrittää muuttaa eläkejärjestelmää. Jos olisivat halunneet. He kuitenkin olivat ensimmäinen sukupolvi, joita oli huomattavasti enemmän kuin mitä he tekivät seuraavaksi sukupolveksi. Väestörakenteen muutos oli tiedossa jo silloin, kun he olisivat vielä voineet tehdä pari lasta lisää. Eikä siinä mitään, jos eivät halunneet tehdä enempää. Mutta miten he silloin ajattelivat, että heidän vanhuudessaan on rahaa sekä lääkäreitä ja hoitajia? Vanhuuseläkkeellä on toki heitä ennen syntyneitäkin ja myös heidän jälkeensä syntyneitä, mutta joskus tuntuu siltä, että juuri tämä ikäluokka on eniten äänessä ja eniten vaatimassa, että kyllä heidät pitää hoitaa. Ei suinkaan ne tämän päivän 80-100-vuotiaat.  Eikö eläkeikää ja sotu-maksuja olisi kannattanut korottaa jo 30-40 vuotta sitten?

Mulle kuitenkin ihan sama, itse hyväksyn sen, että tilanne on mikä on. Mulla ei ole pakottavaa tarvetta elää mahdollisimman vanhaksi. Olen tyytyväinen, jos saan riittävän kivunlievityksen. 

Nro 294: "On kummallista että kaikista eläkeläisistä, alkaen 20-luvulla syntyneistä vuonna 2006 syntyneisiin nuo muutamat ikäluokat sairaan vihan ja jankutuksen kohde."

En väittänytkään kuuluvani suuriin ikäluokkiin. Sen sijaan olen ikääntyvä ja 2 vuoden sisällä työelämästä pois lähtevä.  Minusta ei kuitenkaan ole mikään ihme, että suuret ikäluokat on nostettu erityisesti esille. Yksi syy siihen nimittäin  on se, että he eivät itse huolehtineet siitä, että heitä hoitamaan ja heidän vanhuudestaan huolehtimaan on riittävästi työikäisiä. Ei toki ole heidän oma vikansa, että heidän vanhempansa tekivät niin paljon lapsia eikä sekään, että elintaso nousi ja lääketiede kehittyi niin, että heidän elinaikaennusteensa on huomattavasti suurempi kuin mitä oli heidän vanhemmillaan. Mutta viimeistään 20 vuotta sitten olisi pitänyt alkaa tekemään jotain sille, että sote-palveluiden kysyntä tulee ylittämään tarjonnan ja vanhuuseläkkeellä ollaan paljon pidempään kuin mitä oli silloin oletuksena, kun koko eläkejärjestelmä edes kehitettiin. Oliko niin , että he eivät itsekään ajatelleet vanhenevansa ja tarvitsevansa tulevaisuudessa erilaisia sote-palveluita? Jokuhan ketjussa hieman ivallisesti nasautti jotain siihen tyyliin, että kyllä ne nuorermmatkin aikanaan vanhenevat. Tämän päivän kolmekymppiset eivät 20 vuotta sitten olleet edes äänestysikäisiä eivätkä tämän päivän nelikymppisetkään vielä missään päättävissä asemissa. Eli kyllä minusta suuret ikäluokatkin voivat syyttää myös itseään, että tilanne on nyt mikä on. Tuleva tilannehan oli tiedossa jo 1980-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä tiedetään kertomattakin että nykyään maalitetaan vanhuksia, ne on syypäitä kaikkeen sihen pahaan puutteeseen a uhkaan mitä muu väestö kokee. On se vaan niin kivaa olla ikääntyvä.

Kahden vuoden päästä tähän aikaan olen ollut 10 päivää vanhuuseläkkeellä. Mä silti ymmärrän oikein hyvin, mistä tuo vanhusten "maalittaminen" johtuu. Väestörakenteen ja huoltosuhteen muutos sekä sote-palveluiden tarpeen kasvu tiedettiin jo vuosikymmeniä sitten. Silti asialle ei ole tehty mitään. Hallitus ja eduskunta toisensa jälkeen - myös ne, joissa suuret ikäluokat itse istuivat ja joihin he itse olivat ehdokkaansa äänestäneet - eivät varautuneet tulevaan millään tavalla. Aina jätettiin tiedossa oleva ongelma seuraavalle hallitukselle. Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että sote-palveluiden kysyntä ylittää tarjonnan ja nyt vasta ihmetellään, mistä rahat, jotta kaikki saataisiin hoidettua. Tämä asia ei tuntunut huolestuttavan ketään edes 20 vuotta sitten, vaikka olikin tiedossa, että näin tulee käymään. 

Vierailija kirjoitti:

Päivystyksen vuodeosastolle ei oteta ketään lepäämään, jos on voipunut olo.

Mulle tuli tuosta vanhuksen "voipuneesta olosta" mieleen nestehukka. Ja sen takia kyllä otetaan päivystyksen vuodeosastolle. Mun vaikeasti dementoitunut 96v äitini oli 3 kuukauden aikana 4 kertaa juuri nestehukan takia suonensisäissä nesteytyksessä päivystyksen vuodeosastolla. Aina sairaalasta päästyään oli hetken aikaa kotona (pisin aika taisi olla puolitoista viikkoa) ja kun ei edelleenkään syönyt eikä juonut, toimitettiin taas ambulanssilla päivystykseen nesteytettäväksi.  Vasta neljännellä kerralla lääkäri teki saattohoitopäätöksen ja ambulanssirumba kodin ja sairaalan välillä loppui. Eli kotona sen jälkeen vielä 3 viikkoa. Täysin vuodepotiaana kylläkin ja juuri mitään tästä maailmasta tajuamatta. Kuoli sitten nestehukkaan ja aliravitsemukseen. 

Mä nostaisin esiin sellaisen asian kuin koulutus. Kun 1990-luvun laman aikaan ihmisiä jäi paljon työttömiksi, mitä erilaisimpiin asioihin alettiin järjestää koulutusta. Tämä siksi, että oli järkevämpää käyttää työttömyysaika opiskeluun kuin sohvalla pötköttelyyn. Tästä kuitenkin seurasi, että talouden kääntyessä nousuun ei työpaikan saadaksesi enää riittänyt, että olit ennen lamaa tehnyt sellaista hommaa jo 10 vuotta vaan sulla piti olla myös tutkinto siihen. Nykyisin suunnilleen jokaiseen "mutterin vääntämiseen ja paperin siirtämiseen pinosta toiseen" tarvitaan alan koulutus. Työkokemus ei yksin riitä, mutta  ei riitä koulutuskaan, jos se koulutus on hankittu vasta päälle kolmekymppisenä. Jos omalta alalta loppuu työt, alan vaihtamiseen - sote-alaa lukuunottamatta - ei riitä uuden alan koulutuksen hankkiminen vaan pitäisi olla myös vuosien työkokemus alalta. Miten voi olla, jos olet alanvaihtaja ja vastavalmistunut?

Toinen asia, mikä liittyy koulutukseen on se, että tietenkään työnantajan ei kannata palkata esimerkiksi siivoushommiin tai kaupan kassalle korkesti koulutettua henkilöä. Miksi ei? Koska sehän on jo työt aloittaessaan toinen jalka ovenvälissä ja lähtee heti, kun saa koulutustaan vastaavan paikan. Tai edes sen alan paikan, johon on kouluttautunut. Palstalla usein sanotaan, että pitää ottaa mikä tahansa työ vastaan, mutta kun ei se työnantaja halua ottaa mitä tahansa työntekijää vastaan. Työnantajalle on aika oleellista tietää, minkä vuoksi työnhakija haluaa downgreidata työurallaan. Se ei ole työnantajan näkökulmasta hyvä syy, että "koska työkkäri vaatii" tai "ei just nyt ole muutakaan tarjolla". 

Suomessa oli aika, jolloin suurinpiirtein tsupparista saattoi päästä toimitusjohtahjaksi, mutta se uraputki kesti vuosikymmeniä ja edellytti työssäoppimista ja työtehtävien kehittymistä asteittain vaativammiksi. Väliin ehkä jonkun sen alan tutkinnon hankkimisenkin tai ainakin jonkin verran alan opintoja, vaikka ei sitten koskaan papereita oppilaitoksesta ulos olisi saanutkaan. Nykyisin tämä ei ole mahdollista ja jo nuorena pitäisi osata valita ala, joka satavarmasti työllistää eläkeikään asti (joka tämän päivän nuorilla on jo 70v). Meistä kukaan ei tiedä, millainen tämä maa tai maailma yleensäkään on 50 vuoden päästä. Nuorilla pitäisi olla joku kristallipallo, mistä katsoa, jotta osaisivat tehdä oikeat valinnat. Ei ihme, jos nuoria ahdistaa ja masentaa.