Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö toivomus kirjata, vai riittääkö puhuminen? Lapsiile, hoitohenkilökunnalle?

Ajattelin tota sukulaistasi joka on lopettanut syönnin ja kärrätään nesteytykseen?

Tietty nesteytys pidentää elinikää, mutta eikö tuo syömättömyys jo kerro siintä mitä toivoo tapahtuvan.

Tavallaan tilanne missä ihmiseltä otetaan pois oma päätösvalta. Julmaa jos ei ole holhouksen altanen.

Suosittelen kirjallista ja mieluiten esimerkiksi Omakantaan. Mä tiesin äitini toivomuksen, koska oli puhunut siitä mulle monta kertaa ennen muistisairauttaan. Isänikin tiesi, mutta ei - ymmärrän kyllä - olisi millään halunnut luopua vaimostaan. Vasta äidin kuoleman jälkeen isä näytti mulle äidin kirjoittaman hoitotahdon vuodelta 1996. Jos sitä äidin hoitotahtoa olisi noudatettu, äitiä ei olisi kärrätty jatkuvasti päivystykseen. Mutta kun mulla ei ollut mustaa valkoisella, en voinut asialle mitään. Pahalta kyllä tuntui, kun tiesin, että juuri sellaista loppuelämää äiti ei olisi halunnut. Onneksi sentään sai ne viimeiset viikot olla kotona, kuten oli toivonutkin, koska joku fiksu lääkäri vihdoin teki saattohoitopäätöksen. 

Omat lapseni tietävät mun hoitotahtoni ja kun sivusta seurasivat mumminsa loppua, ymmärtävät oikein hyvin, että itse en halua samanlaista loppua. Siitä huolimatta mulla on Omakannassa hoitotahto. Koskaan kun ei voi tietää, mikä tilanne kenelläkin sitten on, kun olisi päätösten aika. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kotihoito hoida tehtävänsä kun toimittaa vanhuksen terveydenhoitoon? Eikö heitä syytetä jos antavat vanhusten vaan maata syömättä ja juomatta? Eikö Jossain kunnassa käynyt noin?

Kälyni aika tuli hoitokodissa täyteen. Hän sai siellä kuolla omaan sänkyynsä, ei jaksanut syödä eikä juoda mutta häntä hoidettiin. Vaihdettiin vaipat, kostutettiin suuta. 

Käsittääkseni  ei kolmasti päivässä käyvät hoitajat saa jättää ihmistä tuossa tilassa kotiin yksin.

Saa sen jälkeen, kun lääkäri on tehnyt vanhuksesta saattohoitopäätöksen. Mun äidilleni lääkäri teki saattohoitopäätöksen neljännen nesteytyskerran jälkeen ja sen jälkeen kotihoito ei enää toimittanut päivystykseen. 

 

 

Kotiin yksin?

Ei ihan, Kotihoito kävi 3 kertaa vuorokaudessa. Äidin kanssa asui myös 95v rollaattorilla liikkuva ja huonosti näkevä isäni. Isä ei pystynyt äitiä hoitamaan, joten kotihoito kävi vaihtamassa vaipat, vaihtamassa ädille asentoa yms. Äiti lopetti syömisen ja juomisen jo vuodenvaihteessa eikä ottanut enää mitään lääkkeitäänkään ja saattohoitopäätöksen jälkeen eli vielä 3 viikkoa ja kuoli. Isällä oli puhelinnumero, minne soittaa, kun äiti kuolee. Jos olisi asunut yksin, kotihoito olisi löytänyt äidin seuraavalla käyntikerralla ja tehnyt sen soiton. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän kotihoito hoida tehtävänsä kun toimittaa vanhuksen terveydenhoitoon? Eikö heitä syytetä jos antavat vanhusten vaan maata syömättä ja juomatta? Eikö Jossain kunnassa käynyt noin?

Kälyni aika tuli hoitokodissa täyteen. Hän sai siellä kuolla omaan sänkyynsä, ei jaksanut syödä eikä juoda mutta häntä hoidettiin. Vaihdettiin vaipat, kostutettiin suuta. 

Käsittääkseni  ei kolmasti päivässä käyvät hoitajat saa jättää ihmistä tuossa tilassa kotiin yksin.

Saa sen jälkeen, kun lääkäri on tehnyt vanhuksesta saattohoitopäätöksen. Mun äidilleni lääkäri teki saattohoitopäätöksen neljännen nesteytyskerran jälkeen ja sen jälkeen kotihoito ei enää toimittanut päivystykseen. 

Nro 437: Monissa paikoissa työterveyshuolto kattaa vain työhöntulotarkastukset sekä työperäiset sairaudet. Ei mitään muuta. Sulla on kattava työterveyshuolto. Niin on onneksi mullakin, mutta tiedän, että tuo on vain työnantajan hyväntahtoisuutta eikä mikään lakisääteinen velvoite. 

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä tilannetta jossa 95-vuotias dementoitunut vanhus ei muista enää läheisiään, ei osaa enää puhua, ei osaa enää syödä, eikä tiettävästi tiedä tästä maailmasta enää mitään, ja sitten saa jonkin uuden fyysisen oireen, jota varten  hänet viedään päivystykseen, jossa otetaan verikokeita ja tehdään muita tutkimuksia seuraavan vuorokauden. 

Onko tässä ihan oikeasti mitään järkeä? Vanhukselle itselleenkin olisi parempi, ettei tuossa vaiheessa tehtäisi enää turhia siirtymisiä ja turhia toimenpiteitä, vaan saisi olla omassa hoitopaikassaan rauhassa.

Ja kyllä, olen työssäni nähnyt näitä tapauksia.

Mä näin ihan täällä kotioloissakin. En nyt muista, mikä paperi jollekin viranomaiselle olisi pitänyt 96 v  äidistä saada (siis sen todistaakseen, että äidillä on dementia) ja sen paperin saamiseksi olisi pitänyt käydä mm pään magneettikuvauksessa. Ei kaikista halvin kuvantamistutkimus ja lisäksi äiti olisi tarvinnut anestesian tai ainakin jonkin muun keinon, millä olisi pysynyt paikoillaan mri-laitteessa. Muistisairaana kun ei mikään puhe mennyt perille. Päädyttiin isän kanssa siihen, että ihan hölmön hommaa ihmiselle, joka ei tunnista enää edes omaa puolisoaan ja omia lapsiaan. Äidin muistisaitaus oli jo niin selvä juttu, ettei siihen enää mri-tutkimusta tarvittu. Ja tosiaan ne 4 kertaa 3 kuukauden aikana, mitä äitiä kuskattiin ambulanssilla Peijaksen sairaalaan nesteytettäväksi, eivät olleet äidillekään mitään kivoja juttuja. Noh, saatiinpahan pidettyä äiti 3 kuukautta pidempään hengissä. Ja ehkä pidempäänkin, jos viimeisellä kerralla lääkäri ei olisi tehnyt saattohoitopäätöstä vaan oltaisiin toimitettu edelleenkin Peijakseen.