Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen kuolinsiivousta? Ihan oikeasti, keski-ikäinen ihminen. Äitinikin alkoi tuon höpinän kuudenkympin korvilla, täysin terveenä työssäkäyvänä ihmisenä. 

Ja jos ne lapset ei sitä tavaraa huoli niin laita surutta kiertoon. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä säilyttää ja sukuaan voi kyllä muistella ilman kaapeista pursuavia tavaroita. 

Kuolinsiivous on terminä toki vähän erikoinen, joskin sen alkuperäinen idea on ollut just se, ettei perikunnalle jäisi järjetöntä määrää tarpeetonta tavaraa hävitetäväksi. Sekin vie aikaa ja vaivaa ja saattaa maksaakin, kun pitää lajitella eri materiaalit eri tavoin. Mun mielestä olisi ihan järkevää tehdä em siivous vaikka aina, kun täyttää pyöreitä vuosia. 10-vuotias tuskin tarvitsee enää mitään vauvaleluja eikä 20-vuotias kaikkea sitä, mitä hänen huoneessaan oli vaikkapa 14-vuotiaana. Aikuisiällä joka kerta muuttaessani olen muuttanut isompaan asuntoon ja sen vuoksi muuttojen yhteydessäkään ei ole tullut karsittua tavaraa. Mun vanhempani muuttivat aikoinaan 6h+k asunnosta 3h+k asuntoon ja silloin he karsivat paljon tavaroita. Kysyivät multa ja siskoltani, halutaanko me sieltä vanhasta asunnosta jotain. Joko omia lapsuuden tavaroitamme tai jotain muuta. 

Mitä tulee sitten esimerkiksi vanhoihin astioihin, joita ei voi pestä tiskikoneessa, niin en mä sellaisia olisi huolinut silloin, kun lapset asuivat vielä kotona. Olenkin alkanut keräillä sellaisia kirppiksiltä ja muualta vasta sitten, kun lapset olivat aikuisia. Yhden lautasen kyllä pesee käsinkin, mutta ei perheen päivän kaikkia astioita. Silti en käytä "mummoastioitani" kuin sunnuntaisin ja muina juhlapäivinä. Mäkin tykkään arkisin helppoudesta. Vanhemmillani ei ole ollut koskaan mitään isovanhempieni tavaroita, koska molempien suvut olivat köyhiä ja kun aikoinaan muuttivat Helsinkiin, koko äidin ja isän omaisuus mahtui yhteen matkalaukkuun. Heillä on myös ihan erilainen sisustusmaku eli pitää kolla kotimaista tai skandinaavista designeä. Mulla taas on varsin omituinen sisustusmaku ja joku Alvar Aallon pöytä tms lähes mustassa "goottihenkisessä"  makuuhuoneessani näyttäisi ihan hassulta. 

Kun omat lapseni tulivat siihen ikään, että lopettivat leikkimisen, käytiin yhdessä heidän lelunsa ja lastenkirjansa läpi ja he saivat päättää, mitä niistä pakataan pahvilaatikoihin ja säästetään. Ne laatikot on olleet ihan kiva juttu silloin, kun on käynyt lapsiperheitä kylässä. 

Ja vielä ajankohdasta, jolloin nyt viimeistään kannattaisi alkaa mietitä tavaroiden määrää, niin mun mielestä jokaisen olisi hyvä alkaa pohtia asiaa viimeistään silloin, kun jää eläkkeelle. Tarkoitan siltä kannalta, että koko kotiaan pitää arvioda sillä silmällä, miten siellä pääsee liikkumaan, siivoamaan jne, kun ikää ja kremppoja alkaa tulla. Tulevaisuudessa yhä harvempi tulee saamaan hoivakotipaikkaa ja siivoukset ja muut palvelut pitää tilata ja maksaa itse. Siivousfirmoilla on yleensä tuntitaksa ja mitä nopeammin asunnon saa siivottua, sitä halvemmalla vanhus pääsee. Ja vastaavasti mitä enemmän on huonekaluja, koriste-esineitä, mariskooleja sun muita hyllyillä ja muilla tasoilla, sitä kauemmin jo pelkästään pölyjen pyyhkiminen kestää. 

Taisin olla noin 50 v, kun bussissa kaksi teini-ikäistä poikaa istui invapaikalla ja kun nousin bussiin, antoivat mulle sen paikan. 

Missä tahansa mukavassa kuplassa on helppo sulkea silmänsä kuplan ulkopuolella tapahtuvista asioista. 

Joskus aikoinaan meitä suomalaisia arvostettiin rehellisyydestä, mutta tosiaan epärehellisyydestä on tullut normaalia ja hyväksyttävää. Koskee niin poliitikkoja, viranomaisia, yrityksiä kuin tavallisia kansalaisiakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ihmisillä olisi ok-talo tai rivitalonpääty 2 krs, auto, matkoja, kumppani tai koira, kiva sää, upeat maisemat, terveyttä - luuletko että joku olisi netissä. Silti ei nyt vaarallisiin paikkoihin kannata itseään tunkea.

Öö, en ainoastaan luule, vaan tiedän, että toiset on. 

Multa puuttuu auto eikä terveyskään ole paras mahdollinen, mutta edelleen ihan riittävän hyvä. Joten joo, minäkin tiedän.