Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 89: "Tämä voisi olla kuin minun kirjoittamani. Ihan samoja asioita pyörittelen päässäni. Se on jännä nykymaailmassa, miten ihmisiltä vaaditaan koko ajan enemmän ja enemmän, mennään koko ajan siinä uupuksen rajalla. 4-päiväinen työviikko voisi olla monella alalla pelastus. 

Mulla herätyksenä toimi, kun fyysisesti sairastunut tuttavani sanoi minulle; luuletko että siitä jatkuvasta työssä venymisestä yms. joku tulee taputtamaan sinua olalle loppujen lopuksi? Niinpä.."

Juuri näin. Mä en oikein itsekään tajua, miksi vähän yli 10 vuotta sitten lähdin siihen ajatuksenvirtaan, että olisin yritykselle jotenkin korvaamaton. Töissä oli ihan tajuton kiire ja projektin deadline täysin epärealistinen. Tein pitkää päivää ja usein vielä viikonloppunakin töitä (sellaista 60-80 tuntista työviikkoa). "Lysti" loppui siihen, kun mulla stressistä aiheutuneen pitkään jatkuneen korkean verenpaineen takia repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Lääkäreiden mukaankin on ihme, että ylipäätään selvisin hengissä.  Makasin 3 viikkoa Meilahdessa eikä firma mennytkään konkkaan. Ei mennyt sittenkään, vaikka olin 2,5 kk kokonaan sairaslomalla. Eikä vielä silloinkaan, kun aloin tehdä - etätyönä - ensin pari tuntia päivässä ja siitä sitten vähän enemmän. Koskaan en palannut siihen hullunmyllyyn ja niin meille jouduttiin palkkaamaan 2 uutta työntekijää. Kyllä multa kysyttiin, koska voisin alkaa tehdä taas töitä niinkuin ennen, mutta mä vastasin, että heti, kun te kaikki muut olette ensin maaanneet valtimorepeämän takia 3 viikkoa Meilahdessa. 

Viime vuoden alusta aloin tehdä ensin 4-päiväistä työviikkoa ja aika pian sen jälkeen 3-päiväistä. Suurimmaksi osaksi siksi, että muistisairaan äitini vuoksi elämä alkoi olla taas aika kuormittavaa. Mutta myös siksi, että mä aion jäädä eläkkeelle täsmälleen sinä päivänä, kun alin eläkeikäni tulee täyteen (eli 1.8.2026). Siitä en edes neuvottele, vaikka jotkut meillä olleista on olleet vielä 70-vuotiainakin töissä (koska kukaan ei ole osannut heidän hommiaan eli ovat olleet "korvaamattomia"). Minä en suostu olemaan "korvaamaton" ja sen vuoksi olenkin siirtänyt omia töitäni jo nuoremmille (joita on palkattu taas 2 lisää). Teen nykyisin enemmän typeriä ja tylsiä hommia, jotta nämä nuoremmat ovat saaneet kaikki kivat ja mielenkiintoiset hommat. Toimin heille tutorina niissä hommissa ja sitten itse pyörittelen suurimmaksi osaksi pelkkää tylsää byrokratiaa. Mutta ei haittaa, koska 3-päiväisellä työviikolla mulla on enää 285 työpäivää miinus  lomat. Ensi viikolla alkaa taas yksi vähän haastavampi homma, mutta teen sitä yhdessä toisen uuden tulokkaan kanssa, jotta hän oppii homman. 

Jäisin Suomeen. Jos nyt olen silloin enää elossakaan. Mutta asuuhan Alaskassakin ihmisiä. Jos olisin nuorempi, ottaisin muutaman alaskanmalamuutin (mulla on yksi sellainen aikoinaan ollutkin) ja hankkisin vetovaljaat, liinat ja kelkan. Ei tarttis julkisilla mennä kauppakeskukseen, kun voisi hurauttaa koiravaljakolla. 

Vierailija kirjoitti:

Ja jos olisi ollut hyvät välit, niin olisit kaikki huonekalut, astiat ym, ja laittanut ne.... niin mihin? Omaan asuntoon niin, että olisi kaksi sohvaa, kaksi ruokapöytää, kaksi tv-tasoa jne. Vai vuokrannut varaston? Miksi kerätä itselleen tavaraa mitä ei edes tarvitse?

Typerä aloitus.

Mä ajattelin aloituksesta, että onko kuinka yleistä, että jos välit eivät ole olleet läheiset, ei myöskään halua mitään esineitä muistoksi edesmenneestä. Tuskin kukaan roudaa koko kuolinpesän irtaimistoa omaan kotiinsa, olipa välit olleet läheiset tai ei.

Mä olen jo vanha ja mun mielestä on pelkästään hyvä juttu, että muihin ihmisiin voi pitää yhteyttä netin kautta. Ihan jo käytännön asioitakin helppo hoitaa. Kuten vaikka sen, että kun äitini keväällä kuoli, pystyin somen kautta ilmoittamaan asiasta äitini kummilapsille. Ei mulla heidän puhelinnumeroitaan eikä osoitteitaan ole ollut vuosikymmeniin, joten ilmoittamatta olisi jäänyt niin äidin kuolema kuin hautajaisten ajankohta ja paikkakin. Netin kautta voi myös viestitellä ihmisille, jotka ovat sairaalassa, töissä, auton ratissa jne. Puhelimella soittaessa ei voi tietää, onko sopiva ajankohta vai ei. Messengerillä kun laittaa viestin, toinen vastaa siihen, kun ehtii/jaksaa/pystyy. 

Livetaapaamisetkin on silloin tällöin ihan kivoja, mutta enemmän tulee pidettyä yhteyttä ihmisiin, kun on myös netti. Olen viime aikoina huomannut, että vaikka mulla itsellänikin on kaikenlaista kremppaa, valtaosa ystävistäni on sairaampia kuin minä. Ykskin ystävä ollut jo 3 kuukautta sairaalassa. Vähän nihkeää ehdottaa leffaan tai ravintolaan menoa, kun toinen makaa sängynpohjalla eikä pysty kävelemään. Ja itseasiassa kaikkiin tämänhetkisiin ystäviini olen tutustunut netissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

570 karsitaan heti pois kun epäkelpoa pakkohakea työpaikkaa sakkia pistää hakemusta sisään

Mutta miksi tällainen pakkohaku systeemi on luotu, turhat hakijat ruuhkauttavat ja tekevät tilanteen mahdottomaksi niille, ketkä haluisi töihiin???

Eikä työnantajakaan enää usko että haet töitä oikeasti jos olet työtön, kaikki olettaa, että toi on varmaan näitä "pakko-hakijoita".

Se "pakkohaku" tarkoittaa, että työttömän on haettava tietty määrä työpaikkoja kuukaudessa tai muuten tulee karenssi. Harvalla työttömällä on niin paljon säästöjä, että pärjäisi sen karenssin ajan. Joskus vuosia sitten meillekin rekrytoitiin uutta työntekijää ja tyhmiä kun oltiin, laitettiin työpaikasta ilmoitus Moliin. Mä sitten luin läpi hakemuksia ja aika monesta näki, että kyseessä oli juuri tällainen "pakkohaku". Hakijalla oli kyllä jonkin tason alan koulutus, mutta muuten ei sitten osaaminen vastannut sitä, mitä oltiin hakemassa. Mun kävi lähinnä sääliksi näitä hakijoita, koska varmasti itsekin tiesivät, että eivät tule paikkaa saamaan. Turhaan siis hakivat, mutta koska oli pakko tai muuten olisi tullut karenssi. Tuon jälkeen ollaankin käytetty rekryfirmaa, kun ollaan tarvittu uutta porukkaa.