Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Äitini keräili pitkään kaikkea designesineitä ja kertoi, että saan sitten hänen kuolemansa jälkeen myydä ne. Kieltäydyin kunniasta ja sanoin heitteleväni tarpeettomat kaatopaikalle, koska en yksinkertaisesti jaksa alkaa myymään mitään. Saisihan niistä rahaa, kun eivät ole huonoimmasta päästä, mutta en halua käyttää aikaani mihinkään kirpputorimyyntiin. Onneksi hän lopetti ja nyt vielä vanhempana on herännyt siihen, että kaikkea on muutenkin liikaa. 

 

Kuka edes käyttää pöytähopeita ja kristallia enää nykyään? 

Mulla on kaksi krsitallista viinilasia. Enempää en tarvitse. Ja joo, käytän niitä silloin tällöin. Viimeksi käytin juhannuksena, mutta en mä silloinkaan tarvinnut kuin yhden lasin. Kissa jakoira kun ei juo viiniä.  Joskus mun sisko tulee hetkeksi aikaa iltaa istumaan ja tapaksia syömään ja silloin kaadan molemmille laseihin viiniä, mutta koska siskoni on hyvin harvoin kaupungissa viikonloppuisin, niin on nämä illanistumisetkin vähentyneet vuosien varrella. 

Nro 246: "Monella on se oma kuolevaisuudesta mielessä. Mielumminhan sitä omana elinaikanaan jakaa tavaroita kuin jättää kuolinpesän ihmeteltäväksi. Vanhuksilla ei ole välttämättä edes voimia tai mahdollisuutta tuulettaa ulkona virkattuja verhoja tai suuria, virkattuja pöytäliinoja. Niiden tekemiseen on mennyt kallista kalastajalankaa ja ennen kaikkea aikaa tehdä suuria töitä."

Totta kyllä, mutta ei ne nuoremmatkaan halua mitään vaikeahoitoisia tekstiilejä itselleen. Olen asunut tässä taloyhtiössä yli 30 vuotta ja yhä harvemmin kukaan käy edes tamppamassa mattojaan. Vaikka asuntoja tässä rivariyhtiössä onkin 56 kpl ja asukkaita pitkälti toista sataa. Kun muutin tähän, taloyhtiön alueella oli 4 matontamppauspaikkaa. Nyt on enää yksi. Talvisaikaan en ole viimeiseen 10:een vuoteen nähnyt siinä lumessa kertaakaan jalanjälkiä. Tamppausteline on kodistani kahden asunnon päässä ja pistän ikkunat auki aika aikaisin keväällä (koska pidän viileästä) ja kuulen kyllä, jos joku siellä tamppaa. Vain hyvin harvoin joku tamppaa. Kuulun itse niihin muumioihin, jotka vielä silittää lakanat, mutta jo osa mun ikäisistä ihmettelee, että miksi ihmeessä. Ei nuorempi sukupolvi halua vaikeahoitoisia tekstiilejä, kun ei niitä halua juuri mun ikäluokkakaan. 

Aika usein tavarat, jotka eivät ole kuluneet alkuperäisen omistajansa käytössä, on sellaisia, joita ei oikeasti edes tarvitse. Tai jos tarvitseekin, niin vain harvoin. Kuinka usein muilla on ollut elämässään sellaisia tilanteita, että on samaan aikaan tarvinnut 10 kukkamaljakkoa? Mä tarvitsin vain silloin, kun täytin 50 ja silloinkin lainasin osan mun siskoltani ja vanhemmiltani. Kun täytin 60, pidinkin jo pienemmät kekkerit.  Tai tarvitaan 12 hengen posliinista kahviastiastoa? Tai Arabian vanhaa posliinista soppakulhoa? Onko edes joka vuosi? Kuinka monella edes on kotonaan 12 hengen ruokapöytää?

Musta tuntuu, että nykyisin mitään isompia juhlia ei edes järjestetä kotona vaan vuokrataan joku sopiva juhlatila ja sinne sitten tarvittava määrä astioita. Suurin osa serkuistani (ja heitä on paljon) kuuluu suuriin ikäluokkiin ja tietysti astioita tarvitsi enemmän, jos yhden perheen kutsuessa kahville jo pelkästään kutsuttuja oli ainakin 6. Oma perhe siihen lisäksi. Nykyisin perhekoot on pienempiä ja jos kutsuu vaikka ystäväpariskunnan kahville, he eivät enää tuo mukanaan neljää lastakin. 

Mä sain just naapurilta Myrnan emalisen kahvipannun, mutta se on käytössä niin kulunut, ettei käy enää elintarvikekäyttöön. Ei haittaa, siitä tulee ihan söpö kastelukannu takapihalle, jossa mulla kesäisin kasvaa yrttejä. Jos sen mukana olisi tullut 12 hengen Myrnan kahviastiasto, ei mulla olisi sille astiastolle säilytystilaa eikä varsinkaan käyttöä. Yksittäisiä kivoja kuppeja, lautasia yms (jollaisia mulla ei vielä ole) otan mielelläni vastaan, mutta en astiastoja. Enkä enää niitä keittokulhojakaan, koska niitäkin mulla taitaa olla jo 6 erilaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

On suorastaan sääli ja häpeäkin ettei nykynuoret arvosta mitään vanhoja  perinteitä, ei astiastoja, hopeita, ym mikä voi olla rahallisestikin arvokasta. Ottaisivat vastaan vaikka "varastoon" myykööt sitten ne aikanaan jos ei iän myötä "viisastu" ja ala arvostamaan "perheen / suvun" aarteita"!!!

Muuttakoon sitten ne euroiksi ja ostakoon Ikean "laatutuotteita...!!" 

Miksi ne pitää varastoida just nuorten koteihin? Eikö se ikäihminen, jolle perinteet ja muut on kovin tärkeitä, voi varastoida niitä itse? Kyllä perikunta joutuu sitten aikanaan niille tavaroille jotain tekemään, mutta ei mun mielestä nuoren koti ole mikään vanhuksen tavaroiden varasto. 

Mun vanhemmillani - tai no nyt siis enää isällä - on ties kuinka monta Aallon maljakkoa. Myös niitä harvinaisempia, koska isä sattui olemaan Alvar Aallon ystävä. Mutta en mä niitä alkaisi varastoimaan omaan kotiini eikä alkaisi mun lapsenikaan. Jos isän mielestä on järkevää myydä ne, niin myyköön itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh. Hyvä että uskalsivat sanoa. 

Kaatopaikalle vain.

 

Outoa, että joku nuori(?) ajattelee näin. Kaikki nuoret joita tunnen (omat mukaan lukien) ovat kierrätyksen kannalla. Kirppikseltä ostetaan vaatteet, 70-luku on nyt suurta huutoa ja mummolan vanhat huonekalut kiinnostaa enemmän, kuin Ikean roina, Temun krääsästä puhumattkaan. 

Vai kommentoiko täällä keski-ikäiset, joita ei kiinnosta vanha tavara? 

Joka tapauksessa kaatopaikka ei ole oikea osoite käyttökelpoiselle tavaralle. Hävetköön jokainen, jolle kaikki on kertaköyttö kamaa, vaikka tavara olisi vielä hyvinkin käyttökelpoista jollekin toiselle. Kierrätetään ja käytetään vanhaa ja jätetään kertakäyttökulttuuri menneisyyteen. 

 

Niin: käyttökelpoinen. Paino sanalla käyttö. Se nyt vaan on fakta, että yhä harvemmalla on enää varaa sellaisiin lukaaleihin, joissa on tiala tavaroille, joille ei ole mitään käyttöä. Naapurin eläkeläisnaisen luokse muutti alkuvuodesta hänen tyttärensä kahden lapsen kanssa. On sitten avuksi huonosti liikkuvalle äidilleen. Ollaan sovittu tän tyttären kanssa (koska mä tykkään "mummoastioista"), että kun tekee äitinsä kotiin tilaa omille ja lastensa tavaroille, niin näitä "mummoastioita" voi tuoda mulle. Mutta en mäkään niitä kaikkia tunge kaappeihin vaan valitsen niistä vain ne, joille mulla on käyttöä.