Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Romuista sentään pääsee eroon, mutta ajatelkaa niitä onnettomia, jotka perivät vanhoja omakotitaloja syrjäseuduilta.

Kulut ja verot juoksee, mutta myytyä et saa millään. Ainoa toivo, että palokunta polttaa harjoituksena.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.

T. Kieltäytyjä 

Jos kieltäytyy perinnöstä, oma perintöosuus siirtyy lapsille. Kiva varsinkin alaikäisen lapsen saada osansa syrjäseudulla sijaitsevasta omakotitalosta. Niistä taloista kun pitää kuitenkin maksaa vähintään kiinteistöveroa, niin milläs rahalla alaikäinen sen maksaa?  Täysi-ikäinen voi sentään päättää, että minäkään en ota perintöä vastaan ja jos hänellä ei ole vielä lapsia, ei tule syrjäseudun omakotitalo riesaksi hänen lapsilleenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myy hyvä ihminen ne pois. Toisen 'roska' on toisen aarre. Eli pois siitä tavaratunteilusta. Muistot säilyy muutoinkin. Älä ankkuroidu tavaraan. Laita sopivalla hinnalla kiertoon. 

Menkää vaikka porukalla syömään hyvin sitten kierrätysrahoilla. Uusia muistoja💖

Olen yllä tuo äitini kuolinpesän siivoaja. Olen todennut, ei kukaan halua toisten roinaa. Taulut vasta onkin ongelmajätettä.

Annetaan ilmoitus torille. Toimii. Tai vintage - ajankohdan arvokkain myyntiin. Loput kuolinpesän tavarat könttähinnalla. Toimii. Asiasta kuin asiasta voi tehdä ongelman. Koska "äidinisän" asuntoa tyhjentäessä on ne tunteet mukana. Kaikki voi tuntua ongelmasta. Yrittää katsoa tavaraa vain tavarana. 

Riippuu varmaan paljon siitäkin, missä asuu, mutta mä laitoin pari vuotta sitten ilmoituksen Vantaan roskalava-ryhmään Facebookissa. Pistin ison määrän tavaroita olohuoneen pöydälle ja napsin valokuvia niistä. Ilmoitukseen laitoin myös maininnan, että vain nouto. Kaikki meni. Ensimmäisen tavaran (wokkipannu) kävi aasialaistaustainen nainen hakemassa jo 10 minuutia ilmoitukseni julkaisun jälkeen. 70-luvun retroleipälaatikon kävi hakemassa about mun ikäinen nainen, jolla kesämökillään oli 70-luvun retokeittiö oransseine kaapinovineen ja sen leipälaatikon mukaan otti vielä saman sarjan säilytyspurkitkin. Vanhoja lakanoita ja pyyheliinoja olen vienyt eläinsuojeluyhdistykselle. Käyttävät niitä löytöeläinten häkkien pehmusteina. On ihmisiä, jotka keräävät jotain tiettyä sarjaa itse ja on ihmisiä, jotka ottavat mielellään sellaista tavaraa vastaan, mikä menee kaupaksi kirpputorilla. Ts ihmisiä, joilla on aikaa ja innostusta kirpparimyyntiin. Itselläni ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se arvostus tulee vasta myöhemmällä iällä. Ei kaksikymppinen vielä ymmärrä asiaa. Älä heitä kaikkea ainakaan pois.

Tämä. Parikymppisenä haluaa kaikkea uutta ja modernia, "parempaa" kuin ennen. Arvostus tulee nelikymppisenä ja silloin harmittaa pois heitetyt lapsuuden tavarat jne.

Aivan. Parikymppisenä elämä on edessä ja katse kohti tulevaisuutta. Sitten myöhemmin tulee se aika, jolloin alkaa kaivata menneisyyttä. Tai sitten ei ala kaivata tai ei ainakaan niitä esineitä, mitä omilla vanhemmilla on. Mä en ole kaivannut esineitä, joita oli mun lapsuudenkodissani. Mutta viiskymppisenä aloin kaivata esineitä, jotka oli hienoja isovanhempieni aikaan. Mun tyttärellä sama juttu. Vaikka mun vanhempani olivatkin hävittäneet 1970-luvun Arabian Kosmos-astiat jo kasarille siirryttäessä eli ennen tyttäreni syntymää, yllättäen mun tyttäreni sitten kolmekymppisenä alkoikin tykätä niistä. Koskaan ei voi tietää, mistä joku seuraavassa sukupolvessa tulee tykkäämään, mutta musta se ei ole syy säilyttää kotonaan valtavaa tavaramäärää varmuuden vuoksi. Eikä varsinkaan yrittää tunkea niitä tavaroita omien lastensa koteihin sillä ajatuksella, että no ehkä sinä 20-40 vuoden päästä saattaisit tykätä näistä. Kirpputorit on olemassa ja nykyisin vielä netissäkin, joten voi sitten 30-50-vuotiaana ostaa esineitä, joihin omalla kohdalla liittyy jotain nostalgiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vasemmisto haluaa jatkaa kovaa velkaantumista, niin voidaan tehdä. Mutta sitten tuleekin seinä vastaan ja leikkausten jälkeen lopetetaan kokonaan monet tuet ja eläminen on sen varassa että kaverit tai perhe auttaa yhteiskunnan sijaan. Tai sitten olet kadulla.

Onko meillä vasemmistohallitus?

 

Nykyinen oikeistohallitus ottaa lainaa ihan samoin kuin kaikki edelliset hallitukset. Kukaan ei halua viheltää peliä poikki koska menettäisi vaaleissa äänestäjänsä. Puolueet palvelee eturyhmiään ja yrittää leikata niiltä jotka eivät heitä äänestä.

Kokoomus ei leikkaa rikkailta eläkeläisiltä koska lähes kaikki hyvätuloiset eläkeläiset äänestävät kokoomusta. Työttömiltä on helppo leikata koska kukaan työtön ei äänestä oikeistoa (jos on fiksu).

Kierre ei lopu. Kaik

Aamen! Jokainen hallitus ajaa vain omien äänestäjiensä etuja. Olipa kyse sitten mistä hallituksesta tahansa. Paras tilanne on silloin, kun hallituksessa on kutakuinkin koko kansa edustettuna. Termi "kansanedustaja" on itseasiassa vähän harhaanjohtava. Eihän kansanedustaja edusta kansaa vaan ainoastaan sitä osaa kansasta, joka on hänet sinne eduskuntaan äänestänyt. Ja silloinkin äänestäjän on ennen äänestyspäätöstään pitänyt älytä, ajaako tämä edustaja mun etuani vai jonkun muun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurimmista eläkkeistä vois leikata helposti 20%. Eli niistä jotka tienaa yli 5000e. 

Sopii sitten leikata myös hyvätuloisten eläkemaksuja sillä se ei ole progressiivinen vero. Ei ole reilua että koko elämänsä korkeita veroja maksaneilta varastetaan heidän eläkkeestään kun maassa on sosiaalituilla eläviä joita työnteko ei vain kiinnosta.

Olisiko aika leikata sitä ansiosidonnaista tai vaikka lopettaa se kokonaan koska se passivoi työttömän laiskottelemaan kotonaan kaksi vuotta. Työnantajat eivät halua palkata pitkäaikaistyöttömiä koska heidän työmotivaationsa on heikko ja osaamista ei enää ole.

Ansiosidonnaista leikattiin jo, mutta ansiosidonnaisella olevat eivät silti menneet töihin. Päinvastoin, yhä suuremmat joukot ovat siirtyneet työelämästä ansiosidonnaiselle viimeisen vuod

Oudointa keskustelussa ansiosidonnaisesta on mielestäni se, että kuinka moni nyt työtön on  ihan oikeasti käynyt sanomassa pomolle, että voisitko antaa mulle potkut? Yleensä kaiketi ansiosidonnaiselle joudutaan, koska työt loppuu. Eikä se ole sen työntekijän päätettävissä vaan työnantajan. Ainoa "hyvä" puoli nykyhallituksessa on, että ylimielistenkin työssäkäyviien palli on alkanut huojua tuulessa, kun irtisanomissuojaa heikennetään (ja koskee myös julkista sektoria eli valtion virka ei olekaan enää välttämättä ikuinen) ja samalla myös heikennetään työttömyysturvaa. 

Mä olen kohta 63v ja alimpaan eläkeikään onneksi enää alle 2 vuotta. En ole ollut koskaan työtön. Tai no yhden päivän, kun sattui edellinen työsuhde päättymään uudenvuodenaattona ja koska uudenvuodenpäivä oli torstai, uusi työnantaja päätti aloittaa työsuhteeni vasta seuraavana maanantaina. Eli sen väliin jääneen perjantain olin työtön. Minäkin pärjään tässä iässä jo ansiosidonnaiseni suuruisella summalla, mutta sen sijaan, että olisin pyytänyt potkut, pyysinkin mahdollisuutta tehdä vain 3-päiväistä työviikkoa. Eipä tarvitse asioida Kelan, TE-keskuksen tai minkään muunkaan kanssa. En yleensä toivo mitään pahaa kanssaihmisille, mutta monelle ylimieliselle voisi tehdä ihan hyvää olla vaikkapa vuoden päivät työttömänä. Erityisesti yli 50-vuotiaille. Ja katsoa sitten sen jälkeen, mites suu nyt pannaan.