Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Itse tehtyjä liinoja.. Ei KUKAAN alle 60- vuotias halua mitään mummon virkkaamia pitsiliinoja.

 

Joku taitava käsistään tai ihan vaan ammattiompelijan voisi tehdä mummon virkkaamista pitsiliinoista mummolla kuolinpaidan. Tästä muuten tulikin mieleen, että miksei niistä vanhukselle rakkaista ja tärkeistä tekstiileistä (vaikka niistä Marimekon verhoista) ihan oikeasti voisi teettää vanhukselle kuolinpaitaa? Tai miksei sitä isoisän veistämää leikkuulautaa voisi laittaa arkkuun mukaan? Viikingeillä, faaraoilla, mayoilla ja monilla muilla on pistetty vainajalle tärkeitä esineitä mukaan hautaan. 

Nro 478: "Mä just pohdin, että höyläpenkki olis kätevin tietsikkapöytä ikinä.  Ompelukone mahtuisi viereen. Ja ne kun nostaa pois, niin voi tehdä jotain muuta. Älä kärrää kaatopaikalle, tuo mulle😁

(Terkkuja tutuille)"

Jos mä joskus saan ikuisuusprojektini eli työhuoneeni remontin valmiiksi, mulle tulee sinne työpöydäksi vanha Singerin pöytä. Siis sellainen, missä on ne valurautaosat. Koska olen lyhyt, se on korkeudeltaan mulle just passeli työpöydäksi. Voin istua tuolilla, jossa jalkapohjani osuvat lattiaan, mutta silti olkapäiden ei tarvitse olla koholla. Mulla on se Singerin pöytä jo (ostettu nettikirppikseltä), mutta pitäisi vaan saada toi remontti hoidettua loppuun. Noh, ehkä sitten eläkkeellä :D

Mulla vaan lasillinen punaviiniä ja ruuaksi söin kermaista pekoni-herkkusienipastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää keksiä keino, millä tämä hulluus loppuu? Moni varmaan etsii samaa. Keskustelua? Ettei kaikki olisi rahastuskeino ja käy hullusti siinä rahastuksessa niille rahastettaville.

Muuta lämmitys "ei sähköä" kuluttavaksi. Muutenkin pienennä turhaa kulutusta. Hommaa pesukoneet ja muut, missä on ajastin yön ajaksi pesuun. Sillä se rahastuksen mahdollisuus pienenee. 

M46

Juuri näin. Ja erityisesti tuo lämmitys. Pesukone, jääkaappi, hella, pakastin, mikroaaltouuni. kahvinkeitin ei oikeesti kovinkaan paljoa kuluta. Mulla on kaukolämpö, mutta pari vuotta sitten aloin seurata sähkönkulutustani. Alakerran kylpyhuoneessa mulla on lattialämmitys ja kun pistin pelkästään sen pois, sähkönkulutukseni puolittui. Pahimpia hellepäiviä lukuunottamatta mulla oli se lattialämmitys ihan vaan mukavuussysistä päällä, mutta olin yllättynyt, miten paljon sähköä se kuluttaa. Jos on lattialämmitys siinä kylppärissä, missä käy suihkussa, niin homaa sinne vaikka suihkualtaan, niin ei lattiakaan kastu. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sitten ihan eri maata kuin tuon naisen lapset. Olen ilolla ottanut vastaan äitini Iittalan ja Riihimäenlasin upeat maljakot, appiukon arabian astiastot, anopin äidin thonet-tuolit ja oma isoisän tiikkilipastot ja Aallon huonekalut. Sekä muutamat moderit kotimaisten graafikoiden teokset. Ajaton suomalainen design on parasta, mitä on. 

Mulla on yksi tuttu, jonka asunto on kuin mun lapsuudenkotini ihan varhaisimmilta elinvuosiltani 1960-luvun alusta lähien. Kotimaista tyylikästä laatua, mutta just sitä korkeasti koulutetun kaupunkilaisen tyyliä. Hänen kodissaan on tosi paljon huonekaluja ja muitakin esineitä, joita omassa lapsuudenkodissani (isä oli arkkitehti) meilläkin oli. Tykkään kovasti kuvista, joita hän on kodistaan julkaissut. On harkiten ja hyvällä maulla kerätty niin huonekaluja, valaisimia kuin muutakin aikakauteen kuuluvaa. Upeinta kaikessa on, että hän myös asuu 1950-luvulla rakennetussa kerrostaloasunnossa Helsingissä eikä missään hirsitalossa Pielavedellä tai uudessa "pilvenpiirtäjässä" Kalasatamassa. Asuin itsekin silloin, kun olin lapsi, Munkkivuoressa 1950-luvulla rakennetussa kerrostalossa. Hän on remontoinut keittiönsäkin niin, että se on edelleen 1950-lukua. Tosi nostalgista ja kaunista.

Mä taas en niin kauheesti perusta ajattomasta suomalaisesta designestä. Ehkä just siksi, että sehän oli niin arkista ja tavallista. Siis mun lapsuudessa. Kun kävin kavereillani kylässä, ihastelin joidenkin kavereiden koteja, kun heillä oli niin kaunista ja meillä taas oli niin tylsää ja mitäänsanomatonta. Yhdellä kaverillani oli omassa huoneessaan kirkkaanpunainen pöytä ja musta se oli aivan ihana. Oli kaverini isoisän tekemä. Mulla kun oli tylsä Alvar Aallon pöytä, jonka itseasiassa sainkin Alvar-sedältä. Oikeastaan vasta sitten, kun about viiskymppisenä aloin kiinnostua 1970-luvun keittiöretrosta ja liityin erilaisiin retro- ja vintageryhmiin, aloin tajuta, että mun lapsuudenkodissanihan kaikki se tylsä ja mitäänsanomaton olikin varsin laadukasta ja arvokasta. Mut joo, nyt oon jo päälle kuuskymppinen enkä edelleenkään halua kotiini ajatonta suomalaista designeä. Mulla on noin yleisesti ottaen aika omituinen sisustusmaku. Sen sijaan kerään yksittäisiä  "mummokuppeja" ja muita vanhoja astioita, mutta en tarvitse 12 hengen astiastiastoja.