Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iittalaa,  Marimekkoa jne kannattaa myydä kansainvälisillä nettikirppiksillä.  Japanissa ja Etelä-Koreassa on niistä kiinnostuneita.  Ovat harvinaisia siellä, Suomessa ne on arkipäivää. 

Tytär myi juuri Alvar Aallon penkin netissä. Meni hetkessä kaupaksi. Joku japanilainen osti. Kävivät nopeasti hakemassa. Varmaan rahtaavat sitten isommissa erissä Japaniin.

Vauraammissa Aasian maissa ollaan tosiaan kiinnostuneita suomalaisista tavaroista, joita me suomalaiset ollaan nähty ja nähdään edelleen suunnilleen jokaisessa kauppakeskuksessa  ja joita suurimmalla osalla on ollut lapsuudenkodissa tai vähintään jonkun sukulaisen kodissa. Suomi oli varsin pitkään hyvin köyhä maa ja mitään rokokoota tai muuta  oikeaa antiikkia oli vain hyvin harvoissa perheissä. Monilla ne isoisovanhempien  kalusteet ja muut oli itse tekemiä eikä niillä ollut mitään brändimerkkiä, jolla niitä saisi edelleenkään myytyä. Ja useimmiten nekin olivat käyttöesineitä eikä mitään hienostelua. Kun ei siellä yhden huoneen tuvassa, jossa asui vanhempien lisäksi 6 lastakin, ollut tilaa millekään ylimääräiselle. 1950-luvulla sitten alkoi puhaltaa uudet tuulet ja se vaan kiihtyi seuraavalla vuosikymmenellä, kun suuret ikäluokat muuttivat maalta kaupunkeihin. Joku Aallon maljakko oli sen ajan luxusta ja ainakin jollain tavalla osoitti, että ei tässä nyt enää ihan metsäläisiä olla. Mä synnyin juuri siihen maailmanaikaan, kun kaikki kaunis ja koristeellinen meni pois muodista ja tilalle tuli yksinkertainen, väritykseltään neutraali  ja pelkistetty. niin rakentamisessa kuin kaikessa muussakin. 1970-luku eli mun teinivuodet oli sentään jonkinlainen "väripilkku", mutta jo kasarilla oli taas mustaa, valkoista ja harmaata. Eikä missään tapauksessa mitään krumeluuria. 

Vierailija kirjoitti:

Ai ne olis pitänyt sammuttaa välissä?

Mun siskolla on muuten pihallaan omenapuussa jouluvalot ympäri vuoden. Juhannuksenakin :D

Vierailija kirjoitti:

Itsenäisyyspäivänä.

Kuin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole roskista. On Marimekkoa, Iittalaa, Kerman Savea, itsetehtyjä liinoja, pöytähopeita, suvussa kulkeneita, kristallilaseja, käsitöitä jne. Kokonaisia astiastoja.

Itse tehtyjä liinoja.. Ei KUKAAN alle 60- vuotias halua mitään mummon virkkaamia pitsiliinoja.

 

Joku taitava käsistään tai ihan vaan ammattiompelijan voisi tehdä mummon virkkaamista pitsiliinoista mummolla kuolinpaidan. Tästä muuten tulikin mieleen, että miksei niistä vanhukselle rakkaista ja tärkeistä tekstiileistä (vaikka niistä Marimekon verhoista) ihan oikeasti voisi teettää vanhukselle kuolinpaitaa? Tai miksei sitä isoisän veistämää leikkuulautaa voisi laittaa arkkuun mukaan? Viikingeillä, faaraoilla, mayoilla ja monilla muilla on pistetty vainajalle tärkeitä esineitä mukaan hautaan. 

Nro 478: "Mä just pohdin, että höyläpenkki olis kätevin tietsikkapöytä ikinä.  Ompelukone mahtuisi viereen. Ja ne kun nostaa pois, niin voi tehdä jotain muuta. Älä kärrää kaatopaikalle, tuo mulle😁

(Terkkuja tutuille)"

Jos mä joskus saan ikuisuusprojektini eli työhuoneeni remontin valmiiksi, mulle tulee sinne työpöydäksi vanha Singerin pöytä. Siis sellainen, missä on ne valurautaosat. Koska olen lyhyt, se on korkeudeltaan mulle just passeli työpöydäksi. Voin istua tuolilla, jossa jalkapohjani osuvat lattiaan, mutta silti olkapäiden ei tarvitse olla koholla. Mulla on se Singerin pöytä jo (ostettu nettikirppikseltä), mutta pitäisi vaan saada toi remontti hoidettua loppuun. Noh, ehkä sitten eläkkeellä :D