Reipas ja tunnollinen lammas

Oikeastaan parempi kuin koskaan aikaisemmin. Ihan jo senkin vuoksi, että vietän joulua vain kissani ja koirani kanssa ja jo vuosi sitten päätettiin, ettei laiteta enää aikuisille joululahjoja. Mulla menee siis jouluun tänä vuonna noin 150 € ja siitäkin 2/3 kahden alaikäisen lapsen joululahjaan. Monena aiempana jouluna sai laittaa tohon summaan nollan perään, kun oli sukujouluja ja kaikille jotain lahjojakin vielä.

Joillain on ja joillain ei. Yleensä kai ihmiset toivovat, että ihmissuhteita olisi sopivasti. Ei liikaa eikä liian vähän. Mikä sitten on kenellekin sopivasti, vaihtelee. 

Joku kysyi, asuuko muka jollain perhe, suku ja ystävät samalla paikkakunnalla. No mulla ei ihan samalla paikkakunnalla, mutta täällä pk-seudulla kuitenkin. Lähisuvustani yhtä lukuunottamatta kaikki asuvat ihan kävelymatkan päässä ja se yksi muuttaa tähän samaan taloyhtiöön, missä minäkin asun, ensi kesään mennessä. 

Joku myös mainitsi, että kun pariutuu ja saa lapsia, niin elämään tulee sitten puolison ja lasten kautta taas lisää ihmisiä. Ei välttämättä mitään hyviä ystäviä, mutta kuitenkin sellaisia, joiden kanssa ollaan jossain määrin tekemisissä. 

Itse näkisin myös sen vaikuttavan, millaisessa työssä ihminen on. Jos on viitenä päivänä viikossa työpäivänsä ajan kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, niin töiden jälkeen ei välttämättä jaksaisi enää hengailla muiden kanssa. Korkeintaan sen oman perheen. Kun 2013 vaihdoin kokonaan etätöihin, mä aloin vapaa-ajallani tavata muita ihmisiä enemmän kuin lähityövuosinani. Kuulun niihin ihmisiin, joilta muiden ihmisten seura kuluttaa energiaa enkä niihin, jotka saavat muiden seurasta lisää energiaa. En kuitenkaan ole mikään erakko, mutta mulle sellainen 2-3 tuntia toisen ihmisen seurassa riittää ihan hyvin. Eikä joka päivä, ei edes joka viikko. Aikuisiällä ystävystymisessä ehkä kaikista haastavinta on, että löytää toisen, jolla on uudesta ihmissuhteesta samanlaiset odotukset. Varsinkin just yhteydenpidon tiiviydestä ja tavasta. Jos toinen haluaisi tavata kerran viikossa ja toinen taas korkeintaan kerran kahdessa kuukaudessa, niin ne toiveet ei osu yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin käy kun eläkeläinen on töissä.

En usko, että olisi vielä eläkeiässä, luultavasti hänen eläkkeellepääsy ikä  on 65 v.

 

Lehtonen on syntynyt 1962. Mä olen syntynyt 1961 enkä vieläkään ole alimmassa eläkeiässäni. Vasta ensi elokuussa olen. Lehtonen sitten vasta joskus mun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Passi tai salkku varastettu. Toivottavasti poliisit selvittävät rikoksen.

Mutta tuon ei pitäisi kuitenkaan aiheuttaa sekavuutta. Ärsyyntymistä kyllä, mutta ei sekavuutta. Vähän outohan tämä tapaus on kuten ne muutkin julkisuuteen viime aikoina tulleet jutut. 20 vuotta sitten Lasse oli tosi fiksu, mukava ja empaattinenkin mies. Jotain on tapahtunut. Ja tarkoitan nyt myös niitä hänen viimeisiä vuosiaan HUS:issa. Olivat siellä vaan iloisia, kun pääsivät Lassesta eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän kummallisena sitä, että yksinäisyys on nykymaailmassa ennätysyleistä ennätyssuuresta ihmismäärästä huolimatta. Eihän tuossa yhtälössä ole mitään järkeä.

Ongelma taitaa olla siinä, että aikaisemmin yhteiskunnan kirjoittamaton sääntö oli olla hyödyllinen muille. Nykyisen individuaalinen kulttuuri on taas muokannut asian niin, että kirjoittamaton sääntö, että muiden tullee olla hyödyllisiä minulle.

 

Ikävä kyllä tähänkin ketjuun kirjoittaneet yksinäiset vaikuttavat toistavan samaa mantraa. Koetaan musertavaa yksinäisyyttä ja samaan aikaan odotetaan, että jonkun muun tulisi korjata tämä asia. Ja osalle kuka tahansa ihmissuhde ei edes kelpaa, vaan kyseisen henkilön tulisi olla esim. puoliso ja ainoa ihmissuhde muuten yksinäiselle ihmiselle!

Ensimmäinen asia mit

Aika karusti tosiaan asian ilmaisit. Tosiasia kuitenkin on, että jos haluat saada ihmisiä elämääsi, sun pitää ensin miettiä, mitä annettavaa sulla itselläsi olisi näille uusille ihmisille. Ja sitten, kun on tämän asian itselleen selvittänyt, voi alkaa miettiä, missä voisi kohdata sellaisia ihmisiä, jotka just näitä asioita toiselta ihmiseltä toivoo.

Uskoisin kuitenkin ymmärtäväni yksinäisten tuskan ja jonkinlaisen epätoivonkin. Fakta vaan on, että ei kukaan tule toisen yksinäisyyttä poistamaan, jos sillä yksinäisellä ei ole tällä toiselle niin paljon annettavaa, että se toinen katsoisi ystävyyssuhteen olevan vastavuoroinen. 

Joissain yksinäisyysketjuissa on kerrottu, että kaipaisi ihmistä, jolle saisi purkaa yksinäisyyteensä liittyviä tunteita. Hetkinen!!!! Jos haluat saada ystäviä, niin älä nyt hitto vie mene käyttämään heitä heti jo tutustumisen alussa likasankoinasi. Ja sitten, jos se tutustuminen johtaa edes kaveruuteen, niin sen jälkeenhän et ole enää yksinäinen. Jos edelleen purat sille kaverilliseni, miten kamalaa on olla yksinäinen, niin samalla teet sille kaverillesi selväksi, että hän ei merkitse sulle yhtikäs mitään vaan haluaisit elämääsi jotain muuta kuin hänet. Itsesäälillä ei ihan oikeasti saa läheisiä ihmissuhteita.