Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Jatkan eiliseen tyytyväisyyskeskusteluun: ystävät. Lähin naapuri on ollut ystäväni yli 60v. Oikeasti. Siis on ollut elämässäni aina. Hän opetti minulle paljon ollessani lapsi. Luonnosta keskustelimme paljon. Opin kasvien nimiä ja kasvupaikkoja. Ehkäpä siitä syntyi rakkauteni luontoon. Se onkin toinen tämän päivän tyytyväisyyden kohteeni. Ikkunasta katsoen edessä on kuin taulu, vuodenaikojen mukaan muuttuva. 

Muita tyytyväisyyden aiheita: musiikki, kirjat, elokuvat, käsityöt, reissaus, laulaminen, huumorintaju, valoisa elämänkatsomus jne.

Muistan, kun koronan aikaan uutisoitiin aiheesta tietysti jatkuvasti. Yksi toimittaja sanoi aina lopuksi: Tästäkin selvitään. Lohdutti tuo lause silloin, vaikka tauti kaatoi läheisiä petiin, ja sairaalaankin oikealta ja vasemmalta.

Ystävät ja muut hyvät ihmissuhteet.  Olen varmaan jollakin tavalla onnekas,  kun mun elämään on vielä näin vanhoilla päivillänikin tullut uusia ihmisiä.  Viihdyn loistavasti yksinkin,  mutta joskus on ihan kiva saada seuraakin.  

Just eilen juttelin siskoni kanssa,  kun palveluntarpeenohjaaja ehdotti isälle kerran viikossa tapahtuvaa ikäihmisten palvelua.  Taksi hakisi ja toisi,  saisi lounaan ja iltapäivällä pullakahvit.  Olisi erilaista ohjelmaa muiden seurassa.  Tietenkään isä ei sellaista halua.  Hän haluaa luennoida muille itseään kiinnostavista asioista eikä halua edes kuunnella jotain muuta kiinnostavista asioista. Mutta siskoni siis sanoi,  että ei hänkään sellaista halua.  Haluaa itse valita seuransa ja pitää puhua vain häntä kiinnostavista asioista  (jep, olen huomannut). Mä taas todennäköisesti viihtyisin aikanaan hyvinkin kerran viikossa jossain höntsäryhmässä. Rehellisesti sanottuna ärsyyntyisin,  jos koko päivä pitäisi keskustella esimerkiksi tietokantojen optimoinnista tai muusta aiempaan työhöni liittyvästä. 

Mun elämään on tullut siis ihmisiä,  jotka ovat ihan eri aloilta.  Ihmisiä,  jotka ovat eri sukupolvea kuin minä. Ihmisiä,  jotka ovat eri sukupuolta.  Ihmisiä,  joiden elämäntapa ja elämäntilanne on erilainen kuin mulla.  Keskenäänkin hyvin erilaisia. En varmaan olisi kesälläkään menossa Tuska-festareille,  jos yksi esikoiseni ikäinen nainen ei olisi sitä ehdottanut.  Liputkin on jo hankittu:)

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt kuitenkaan ei mitään keittiöpsykologin diagnooseja alettaisi etänä jakaa :)

Tuo on vaan sun vaatimaton mielipiteesi. Älä yleistä. Missä sun kuulumiset? 😂🤣

Mun mielestä legendaarisin oli:

"Kantelupukki kaakattaa."

Suoraan 1960-luvulta. Järkevää argumentointia.  4-vuotiaalta.

Minunkin mielestäni kantelu on tosi lapsellista: toi kirjoitti siinä ketjussa tätä ja toisessa tota.

Joo, konnuuksia ei saa paljastaa. Menee hyvä kiusaaminen pilalle.  Ja kyllä, tämä on ironiaa.

Snitches get stitches. Ja joo,  tykkään true crime-sarjoista. 

AI: Vasikat saavat tikkejä :)

Päivän naurut, vasikka tässä kai tarkoittaa ilmiantajaa, eikä lehmän jälkeläistä.

 

Tikkutiistai. Kellokeskiviikko, kiirastorstai, pitkäperjantai...

Kääk. Räntäsade alkoi.

Tässä iässä ei enää joudu tilanteisiin,  joissa tuota lausahdusta voisi käyttää.  Lapsuudessani ei kyllä kantelupukeista tykätty.  Mutta jos olisin vielä lapsi,  niin ehdottomasti käyttäisin tarpeen vaatiessa tuota "vasikat saa tikkejä ":)

Teknologia sekä itsepalvelu teki monet työtehtävät tarpeettomiksi.  Hyvä esimerkki itsepalvelusta on pankki.  Ihmiset maksavat itse laskunsa kotikoneiltaan, joten pankkien konttoreita on voitu merkittävästi vähentää ja siten pankkivirkailijoitakin tarvitaan vähemmän.  Moni muukin asia on siirtynyt verkossa hoidettavaksi ja siten tiskin takana istuvia asiakaspalvelijoita ei enää tarvita kuten ennen.  Monessa paikassa ihan muuta työtä tekevä hoitaa oman työnsä ohessa myös sellaisia asioita,  joita aiemmin hoiti sihteeri.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan eiliseen tyytyväisyyskeskusteluun: ystävät. Lähin naapuri on ollut ystäväni yli 60v. Oikeasti. Siis on ollut elämässäni aina. Hän opetti minulle paljon ollessani lapsi. Luonnosta keskustelimme paljon. Opin kasvien nimiä ja kasvupaikkoja. Ehkäpä siitä syntyi rakkauteni luontoon. Se onkin toinen tämän päivän tyytyväisyyden kohteeni. Ikkunasta katsoen edessä on kuin taulu, vuodenaikojen mukaan muuttuva. 

Muita tyytyväisyyden aiheita: musiikki, kirjat, elokuvat, käsityöt, reissaus, laulaminen, huumorintaju, valoisa elämänkatsomus jne.

Muistan, kun koronan aikaan uutisoitiin aiheesta tietysti jatkuvasti. Yksi toimittaja sanoi aina lopuksi: Tästäkin selvitään. Lohdutti tuo lause silloin, vaikka tauti kaatoi läheisiä petiin, ja sairaalaankin oikealta ja vasemmalta.

Minulta kuoli viisikymppinen työkaveri koronaan ja sukulainen on vieläkin long covidin vuoksi työkyvytön. Ei se ihan pikkuharmi ollut.

Mä sairastin toistaiseksi ensimmäisen koronani viime syyskuussa.  Toin sen Irlannista tuliaisiksi itselleni. Irlantilaiset kutsuivat uutta virusmuunnosta Frankensteiniksi.  Oli kyllä aika kova tauti.  3 viikkoa lähinnä makasin sängynpohjalla.  Mun poika joutui huolehtimaan koiran.  Toivuttuani jäi ihan jäätävä väsymys sekä lihas- ja nivelkivut.  Ehkä jonkinlainen long covid?  Astmalääkkeitä, joita muuten olen tarvinnut erittäin harvoin,  jouduin käyttämään säännöllisesti vielä tammikuussakin. 

Vierailija kirjoitti:

SUOMI   on  lähitulevaisuudessa  : eläkeläisten, sinkkujen, lapsettomien,  yksinäisten ja perheettömien  asuttama valtio.

Naiset eivät synnytä.

Siksi.

Vaikka Suomi ei olekaan länsimaista kovinkaan houkutteleva,  on tänne silti tulijoita. Vanhustyössä jo varsin suuri osa puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea.