Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltalehdessä oli juuri uutinen, että tuohon tilanteeseen ei liity mitään päihtymystä. Asian oli vahvistanut lentoaseman lääkäri. Täällä on taas sivutolkulla meuhkattu täysin turhaan, että Lehtonen oli juovuksissa. Mitä oikein saatte tuosta valheiden levittämisestä?
Hs 5.12 Sekava mies ei kyennyt esittämään lippua
No totta kai oli sekava, kun kerran vietiin poiskin. Kuitenkin joka jutussa lukee nyt, ettei liity päihtymiseen millään tavalla. Vaihtoehdoksi jää joko sairauskohtaus tai mielenterveysongelmat.
Mun kyökkidiagnoosini on lievä aivoverenkierronhäiriö. Lehtonen tarvitsi jetlagin vuoksi 4 päivän sairasloman palattuaan Jenkeistä. Itsekin olen ollut työmatkoilla Jenkeissä eikä sieltä palatessa saanut päivääkään saikkua, vaikka sama jetlag. Veikkaan, että Lehtosen terveydentilassa on ollut jotain sellaista, mikä on aiheuttanut tuon saikun tarpeen. Normaali terve ihminen kun ei tarvitse saikkua jetlagin takia. Ja kun ei olekaan jääty kotiin rauhassa lepäämään, niin tilanne on kulminoitunut ja tullut jokin aivoverenkierronhäiriö, jonka seurauksena on mennyt sekavaksi. Pelkkää arvailua siis tämä.
Nro 356: Se viisi ateriaa sisältää ne välipalat: aamupala, lounas, välipala, päivällinen, Iltapala. Missä kävit peruskoulusi, et ilmeisesti ainakaan Suomessa?
Itse syön hyvän aamupalan, kevyesti lounaalla, välipala voi olla vaikka vain muutama pähkinä ja pieni hedelmä, tuhdimpi päivällinen. Iltapala fiiliksen mukaan, välillä ei tee mieli mitään, mutta yleensä jotain pientä. En koskaan syö kukkuralautasellisia enkä jälkiruokia enkä leipää pääaterioilla. "
Mulla muuten suunnilleen sama, mutta iltapäivän välipala jäi kuitenkin pois. Yritin siis tuota aikataulua aiemmin, mutta niin kauan, kun olin työelämässä, niin aika usein yksinkertaisesti vain unohdin koko välipalan, kun olin just siihen väölipala-aikaan jossain palaverissa. Mulla myös riippuu viikonpäivästäkin ruokailurytmi. Arkisin tulee syötyä jotain aamiaista (kahvi on pakko saada), mutta vasta sitten, kun olen ensin käynyt koiran kanssa aamulenkillä. Silloin, kun olin vielä lähitöissä, en syönyt aamiaista ollenkaan. Aamiaisen korvasi työpaikalle päästyäni mukillinen kahvia. En nimittäin pysty syömään yhtään mitään heti herättyäni vaan vasta 1,5 - 2 tunnin päästä heräämisestä. Iltapaöla mulla riippuu siitä, mihin aikaan ja mitä olen syönyt päivälliseksi. Jos päivällinen on esimerkiksi vasta klo 19-20, niin en mä mitään iltapalaa edes tarvitse. Jos taas esimekriksi lounas on jäänyt kokonaan väliin, niin päivällisen syön jo noin klo 16. Vaikka nyt oloneuvoksena onkin aika helppoa, niin en mä siltikään aina lounasaikaan ole kotona. Ihan tavallista, että syön aamiaisen esim klo 9 ja sitten noin klo 11 lähden jonnekin ja tulen kotiin vasta noin klo 14-15. Lounas jää silloin syömättä ja päivällinen tulee syötyä aikaisemmin. Ja joskus taas lounas tulee syötyö puolen päivän maissa, mutta sitten lähden jonnekin ja tulen kotiin vasta about klo 18, joten ennenkuin olen käyttänyt koiran taas ulkona ja sapuska on valmis, niin kello on 19-20. Sunnuntaisin syön tuhdimman aamiaisen noin klo 10 ja silloin en mitään lounasta edes syö. Päivällisen syön noin klo 16-17 ja sitten vielä iltapala sen mukaan, mihin aikaan menen nukkumaan. Jos valvon pitkään, voin syödäkin, mutta jos menen aikaisin nukkumaan, niin sitten en.
Rakastan ruokaa ja myös ruuanlaittoa, mutta en aikatauluta päiviäni aterioiden mukaan.
Ketjun aloittajalle yks juttu. Ostin tänään pitkästä aikaa hampurilaisen lounaaksi. En ateriaa vaan pelkän suht pienen hampparin. Söin sen kokonaan ja silti mun vatsaani alkoi sattua. Siis ihan vain siksi, että söin määrällisesti liikaa. Kaloreitakin siinä taisi olla niin paljon, että voin jättää päivällisen väliin ja vasta joskus myöhemmin iltapala. Mulla on edelleenkin ihan täysinäinen olo, vaikka tästä on jo yli 5 tuntia, kun sen hampparin söin. Pointtini tässä on, että kun saa vatsansa tottumaan pienempiin annoskokoihin, niin se on vähän niinkuin self-made mahalaukunpienennysleikkaus. Sinne vaan ei mahdu enää niin paljon kuin joskus aiemmin ja jos väkisin sinne runttaa enemmän, niin se tuntuukin mukavan sijasta todella epämukavalta.
Nro 461: "Se julkisuus oli silloin lähinnä myönteistä, kun sai olla vaan asiantuntijana jossain A-studiossa. Nyt on aika eri tilanne ollut."
Totta kyllä tuo.
Vierailija kirjoitti:
Lasse ei kyllä kuulu niihin ihmisiin, jotka kuvittelisivat lennolle pääsevän ilman matkalippua. On reissannut elämänsä aikana niin paljon, että jos nyt tällä kertaa on noin kuvitellutkin, niin sitten on päässä alkanut viiraamaan. Ei tarvitse olla kovinkaan iso muutos aivoissa - joskus pienikin aivoinfarkti riittää - , kun käytös muuttuu ja/tai alkaa unohtelemaan asioita, jotka on aiemmin olleet ihan selviä.
Just näin. Muistan, kun mun isä sai 2018 lievän aivoinfarktin. Ihan fiksu ja koulutettu mies, itseasiassa kirjoittanut aika montakin oppikirjaa, joita tänä päivänä Aalto- yliopistossa käytetään. Isä muuttui oudoksi, vähän sekavaksikin. Käveli kuitenkin itse, kävi niin suihkussa kuin kusellakin, laittoi ruokaa jne. Ei me läheisetkään tajuttu, että tästä pitäisi jonnekin lääkäriin lähteä. Vasta sitten, kun isä sanoi, että ei näe toisella silmällä enää kovin hyvin, niin mulla alkoi päässä raksuttaa. Kehotin menemään lääkäriin ja sieltä sitten se aivoinfarkti MRI-kuvista löytyi. Läheskään kaikki sairaskohtaukset ei ole mitään dramaattisia, jossa kohtauksen saanut lysähtää lattialle. Ihmisaivot on siitä kummallinen vekotin, että vaikka sieltä "yksi lamppu sammuu", niin muuten voi toimintakyky olla ihan hyvä. Lehtosen ulkoinen habituskin (vatsan alue) viittaa siihen, että ei ole ollut ihan kaikista terveimmät elintavat ja riskit päälle kuuskymppisenä kaikenlaiseen kenkkuun omassa kropassa kasvaa.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/