Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 364: "Sitähän me emme tiedä mihin yhteiskunnalla on varaa vaikka kymmenen vuoden päästä tai mihin silloin päättäjät haluaa niitä yhteiskunnan rahoja käyttää. Ei välttämättä ainakaan vanhuksiin. Ehkä heidät hoidetaan jotenkin halvimmalla mahdollisella tavalla esim. niissä yhteisöllississä asumisoalveluissa pois silmistä pois mielestä.

Välttäisin niin kauan kuin mahdollista tilannetta että muut päättää asiat minun puolestani. Sen varaan ei kannata tuudittautua että joku hoitaa oli lapsia tai ei. Valinnan varaa ei välttämättä hoitopaikkojen suhteen ole vaikka olisi rahaakin. Ihmisiä vain ei ole jotka haluaisi hoitaa tai mahdollistaa sen hoitamisen."

Aivan. Mulla jäikin edellisestä kommentistani pois se, ettei me vielä tiedetä, mihin yhteiskunnan rahoja 10 vuoden päästä halutaan käyttää. Tai 20 tai 30 vuoden päästä. Eikä kukaan lasta hankkiessaan voi tietää, tuleeko lapsesta aikanaan niin hyväpalkkainen, että voi maksella äidilleen/isälleen erilaisia palveluita. Mä en yhtään ihmettelisi, vaikka tulevaisuudessa julkisella puolella vanhuksille tarjottaisiin vain perusterveydenhuollon palvelut ja jos vanhus tarvitsee erikoissairaanhoidon palveluita, ne vanhuksen pitää ostaa yksityiseltä. Lääketiede kehittyy, tulee uusia ja kalliita hoitomuotoja, joten vaikka näitä hoitoja ei annettaisikaan kuin lapsille ja työikäisille, silti ne vie yhteiskunnan rahoja ja pitää säästää jostain muualta. 

Ja samaa mieltä siitä, että kannattaa välttää niin kauan kuin mahdollista tilannetta, jossa ei voi enää päättää itse omista asioistaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Huutolaiseksi?"

Huolisiko joku hoidettavaa vanhusta vaikka siitä saisi pienen korvauksen. Epäilen. Huutolaisaika oli ja meni jo. Tai tietenkin tämänhetkisiä julkisiapalveluja jotenkin voidaan verrata huutolaisuuteen hoito ostetaan sieltä mistä se saadaan halvimmalla ja mitä vähemmän siitä tarvitsee maksaa sen parempi.

No se oli sarkasmia. Mutta jotain kai pitää keksiä niille vanhuksille, joilla ei ole varaa eikä heidän lapsillaankaan ole varaa. Vai jätetäänkö vaan oman onnensa nojaan, en minä tiedä. Mutta ei sekään, että on hankkinut lapsia, tarkoita, että niillä lapsilla olisi varaa kustantaa vanhemmilleen yhtään sen enempää kuin mitä saa se vanhus, jolla ei lapsia ole. Hyväpalkkainen omainen voi ostaa vanhemmilleen erilaisia palveluita tai vaikka alkaa tehdä lyhennettyä työpäivää/viikkoa ollakseen itse ennemmän vanhempiensa apuna, mutta pienipalkkaisella se ei onnistukaan vaan silloin on tyydyttävä niihin minimipalveluihin, mitä yhteiskunta on valmis maksamaan. 

Nro 350: "Niin? Kun ei ole lapsia eikä sukulaisiakaan niin kai se on tehtävä jollekin lakitoimistolle. Much??? . Edunvalvoja hoitaa sovitut raha-asiat, maksaa laskut, mutta entä jos varat loppuvat? Yksityinen hoito on kallista ja äkkiä omaisuus hupenee.  Ainakin tavallisilla ihmisillä, toki juuri sinä voit olla hyvinkin varakas ja varasi sijoitettu suojaan kaikilta romahduksilta. Kaipa se yksityinen hoitaja sitten ilmoittaa, ei niin varakkaiden hoidokkien hyvinvointialueelle, että ei tule enää palkkaa, hoito loppui tähän, vastuu on teillä."

Ei sillä vanhuksen lapsellakaan välttämättä ole varaa maksella vanhempansa laskuja sekä tarvitsemia palveluita ja hoivakotipaikkoja. Voi olla, että sillä on ihan itselläänkin jo vaikeuksia tulla palkallaan toimeen, joten ei siitä liikene äidille tai isälle yhtään. Eikä ole varaa - vaikka työnantaja siihen suostuisikin - ottaa palkattomia vapaapäiviä, jotta voisi itse käydä hoitamassa vanhempiaan. 

Hyvä kysymys onkin, mitä tapahtuu niille vanhuksille, joilla varat loppuvat ja joiden lapsillakaan ei ole varaa kustantaa vanhuksen tarvitsemia palveluita. Huutolaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokuhan on tähänkin asti lapsettomien vanhusten asioita hoitanut.  

Koskaan aikaisemmin tilanne ei ole ollut se mitä se on tällähetkellä. Eikä tulevaisuudesta osaa kukaan sanoa mitään. Edellinen sukupolvi hoiti vanhukset pitkälti kotona. Seuraava vei heidät laitoksiin. Me vähennämme laitospaikkoja. Mitä tekee seuraava sukupolvi?

Ja nyt tämä sukupolvi, joka vei omat vanhuksensa laitoksiin, alkaa kohtapuoliin olla itse avun tarpeessa. Suurin osa serkuistani on vuosina 1946-1955 syntyneitä. Yksikään heistä ei ottanut omia vanhempiaan luokseen asumaan tai muuttaneet itse vanhempiensa luokse asumaan. Vain pari serkuistani asui omien vanhempiensa luota alle 100 kilometrin päässä eli kyllä se vanhusten hoitaminen jäi yhteiskunnan vastuulle. Kotihoito ensin ja sitten laitospaikka. Tämä on sille sukupolvelle aika tavallinen tarina, koska maalta piti lähteä kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin. Osa lähti Ruotsiin ja jotkut kauemmaksikin. Vanhukset taas eivät halunneet muuttaa mukana. Nyt tosiaan vähennetään laitospaikkoja ja kotona pärjäämisestä tulee entistä tärkeämpää. Sen vuoksi ikääntyvien pitääkin järjestää asiansa siten, että kotona pärjää. Ei voi olettaa, että lapsensa alkaisivat omaishoitajiksi. 

Nro 330: "Itselläni on lapsia, mutta en ole koskaan erityisesti ajatellut, että he hoitaisivat minut vanhuksena, vaikka oman äitini kohdalla kyllä ollaan aika paljon tehty hänen puolestaan asioita ja auteltu, vaikkei hän vielä ole laitoskunnossa lähellekään. Oma pahin pelkoni vanhuuden suhteen on se, että tulee joku muistisairaus, eikä lapset jaksa tai muuten halua sitoutua hoidon järjestämiseen tai hoitamiseen. Dementoitunut, kiukkuinen ja vaativa vanhus ei varmasti houkuta ketään auttamaan, ei laitoksessa eikä kotona."

En mäkään ole koskaan ajatellut, että mun lapseni alkaisivat mua hoitamaan. Eihän ne välttämättä asu edes Suomessa sitten, kun alan tarvita jotain sellaista apua, mitä itse en kykene itselleni enää järjestämään. En ole kauheesti seurannut viime aikoinan vanhusten ja vammaisten hyvinvointiteknologian kehitystä, mutta ensi kuun alussa olen menossa kaksipäiväisille messuille, jossa on tätäkin asiaa. Lähinnä mua kiinnostaa erilaiset puheella ohjatut jutut. Onhan erilaisia älykotejakin jo nyt. Valot syttyy lamppuihin, kun sanot vaan ääneen "sytytä valot". Mä ostin vuosi sitten uuden jääkaapin. Oli aika kallis, mutta koska mulla oli kiire saada jääkaappi ja sille laitteelle järjestyi nopein kotiinkuljetus, ostin sen.  Huomasin, että siinä on wifi. En ole asiaan perehtynyt, mutta mietityttää kyllä, miksi jääkaapissa on wifi. On siis sellainen älyjääkaappi, mutta en siis ole vielä perhetynyt siihen, mihin jääkaapin "älyä" voisi käyttää. 

Juu, dementoitunut, kiukkuinen ja vaativa vanhus, varsinkin jos karkailee päivin ja öin ei ole kaikista helpoin huolehdittava työelämässä olevalle omaiselle. Been there, done that. Mutta äiti ei tässä ollut se suurin ongelma vaan isä, joka ei olisi milään halunnut sinne ulkopuolista apua. Mä en kuitenkaan alkanut siellä siivoamaan, viemään äitiä suihkuun tms ja jossain vaiheessa isä sitten totesi, että ei hän itsekään niitä asioita enää pysty tekemään ja sen jälkeen alkoi ulkopuolinen apu vähitellen kelvata. Äidin tilanne oli siitä hyvä, ettei se yleensä ehtinyt kipittää kovin pitkälle ennenkuin isä huomasi, että äiti on taas lähtenyt karkuteille ja soitti mulle. Jos olisin asunut kauempana, niin ennenkuin olisin ehtinyt bussilla (tai öisin taksilla) paikalle, äiti olisi ehtinyt jo ties mihin.