Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

"Just hiljattain oli juttua joltain hyvinvointialueelta - oisko ollut Pohjanmaa?? - miten vanhus oli saanut hoivakotipaikan 100 km päästä kotoaan. Kotona iäkäs puoliso, jonka sitten pitäisi kulkea 200 km käydessään puolisoaan katsomassa."

Ei tainnut olla kyse edes varsinaisesti mistään pysyvästä hoitopaikasta vaan perusterveydenhuollon osastopaikasta. Sellaista se tällä hetkellä on että jos lähi sotekeskuksessa ole tilaa niin siiretää sinne missä on tilaa. Huomenna tilanne voi olla se että siellä minne tuo asiakas sijoitettiin eilen ei ole tänään tilaa ja sieltä siirretään asiakas sinne missä eilen ei ollut tilaa mutta tänään on.

Taisikin muuten olla just noin. 

Mun äiti oli tammikuussa muutaman viikon hoivakodin kriisipaikalla. Vaikka se hoivakoti on ihan tässä samassa kaupungissa kuin missä minäkin asun eli Vantaalla, niin matka täältä sinne julkisilla (mulla ei ole autoa) kestää lyhimmilläänkin 1 h 11 min ja pisimmillään 1h 27 min riippuen siis siitä, miten kulkuneuvot mihinkin aikaan kulkevat. En osaa sanoa, miten suuret vaikutusmahdollisuudet meillä omaisilla olisi ollut saada äiti jonnekin lähemmäksi hoivakotiin, jos kotiuttaminen ei olisi ollut enää mahdollista. Kun kuitenkin kyse on samasta kaupungista. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motä tulee noihin perusterveydenhuollon palveluihin niitä juuri nyt romutetaan kaikkein innokkaimmin joten voi hyvin olla että niitä ei enää kymmenen vuodenkaan kuluttua ole.

Toisaalta tuosta lopulta seuraa, että ne, joilla ei ole varaa yksityiselle, eivät edes elä kovin vanhoiksi, jolloin vanhusten palveluitakaan ei tarvita niin paljon. 

Vanhuus ei sinällään edellytä välttämättä lääkäri palveluja. Ei ole ollenkaan harvinaista että 100 v ei ole käynyt vuosi kymmeniin edes siellä perusterveyden huollossa. Ehkä juuri se onkin pitkään salaisuus että ei tarvitse niitä palveluita usein ja pärjää ilman lääkkeitä.

Olet ihan oikeassa. Mä ajattelin lähinnä sitä, että kun syövät ja muut - varhaisessa vaiheessa todetut ja siten hoidettavissa olevat -  sairaudet jää havaitsematta, sairaus ehtii edetä niin pitkälle, ettei hoidotkaan enää auta. Ei eletä 100-vuotiaksi eikä välttämättä edes 75-vuotiaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaisissa on se hyvä puoli, että saattavat välittää siitä vanhuksesta. Eli lapsella saattaa olla puoli tuntia päivässä aikaa käydä esim. syöttämässä vanhus ja seurustelemassa hänen kanssaan. Tylsää on laitoksissa muuten. Oma mummoni oli viimeisen vuotensa mielestäni aika kivassa kunnallisessa hoitokodissa, oli mukavaa henkilökuntaa eikä edes paljon ylimääräisiä asukkeja. Silti mummollani oli siellä niin tylsää, että aina vieraillessa kesti hyvän tovin, ennen kuin oma pirteä ja terävä-älyinen persoona saatiin kaivettua esille sieltä mömmöjen ja pakko-tv-urheilun sumusta.

Tuokin (siis puoli tuntia joka päivä) edellyttää, että vanhus saa hoivakotipaikan jostain kohtuullisen läheltä sitä, missä hänen lapsensa asuvat. 

Yleensä siihen kai pyritään. Ainakin omassa tu

Just hiljattain oli juttua joltain hyvinvointialueelta - oisko ollut Pohjanmaa?? -, miten vanhus oli saanut hoivakotipaikan 100 km päästä kotoaan. Kotona iäkäs puoliso, jonka sitten pitäisi kulkea 200 km käydessään puolisoaan katsomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Motä tulee noihin perusterveydenhuollon palveluihin niitä juuri nyt romutetaan kaikkein innokkaimmin joten voi hyvin olla että niitä ei enää kymmenen vuodenkaan kuluttua ole.

Toisaalta tuosta lopulta seuraa, että ne, joilla ei ole varaa yksityiselle, eivät edes elä kovin vanhoiksi, jolloin vanhusten palveluitakaan ei tarvita niin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Omaisissa on se hyvä puoli, että saattavat välittää siitä vanhuksesta. Eli lapsella saattaa olla puoli tuntia päivässä aikaa käydä esim. syöttämässä vanhus ja seurustelemassa hänen kanssaan. Tylsää on laitoksissa muuten. Oma mummoni oli viimeisen vuotensa mielestäni aika kivassa kunnallisessa hoitokodissa, oli mukavaa henkilökuntaa eikä edes paljon ylimääräisiä asukkeja. Silti mummollani oli siellä niin tylsää, että aina vieraillessa kesti hyvän tovin, ennen kuin oma pirteä ja terävä-älyinen persoona saatiin kaivettua esille sieltä mömmöjen ja pakko-tv-urheilun sumusta.

Tuokin (siis puoli tuntia joka päivä) edellyttää, että vanhus saa hoivakotipaikan jostain kohtuullisen läheltä sitä, missä hänen lapsensa asuvat.