Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomilla on yksinäinen vanhuus.

Onnea vaan sinunkin lapsillesi. Ovat voittaneet geenilotossa upean, empaattisen vanhemman, jonka vaippoja on varmasti ilo vaihtaa.

Turha tuollaista asiaa vastaankaan on väittää, ei se mikään empatian osoitus ole, jos väittää mustaa valkeaksi. Tietenkin vastuu vanhusten hoidon järjestämisestä kuuluu lapsille. Jos ei niitä ole, tai heitä ei kiinnosta, hankalaa on. Eikä se yksinäisen, sairaan vanhuksen elämä ole koskaan mitään herkkua ollut, ei edes silloin kun palvelujen tarjonta ja kysyntä olivat paremmin tasapainossa. Jokaiselle suomalaiselle suosittelisiin vaikka muutaman viikon harjoittelua jollain vanhusten vuodeosastolla tai laitoksessa. Loppuisi se päteminen, että hoitakoon minua muiden lapset.

Ja taas kerran: vanhuksen asioiden järjestäminen on eri asia kuin vanhuksen hoitaminen. Vanhuksen hoitaminen on just sitä, mitä tekee kotihoito tai mitä tekee hoitajat laitoksissa. Asioiden järjestäminen taas sitä, että hommaa sen kotihoidon tai laitospaikan. Tai hommaa turvapalvelun, joka käy nostamassa lattialle kaatuneen vanhuksen ylös niin, ettei omaisen tarvitse kesken työpäivän lähteä nostamaan. Monesti kyllä on niin, että mitään laitospaikkaa ei edes saa ennenkuin 5 kertaa vuorokaudessakaan kotihoidon käynnit ei riitä vaan vanhus tarvitsee ympärivuorokautista vahtimista/hoivaa. Ne, joilla ei ole ketään järjestämässä asioita, ovat tietenkin heikommassa asemassa kuin ne, joilla on joku järjestämässä. Tämän päivän kolmekymppiset pääsevät eläkkeellekin vasta 70-vuotiaina, joten aika hyväkuntoisena pitää heidän vanhempiensa itsensä pitää, jos tarvitsevat lastensa apua vasta sitten, kun lapsensa ovat jo eläkkeellä. Jos on itse tehnyt lapsensa kolmekymppisenä, sitä on jo 100 ennenkuin lapsi pääsee pois työelämästä. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt tällähetkellä lähipiiriä seuraa niin ne eläkeläiset jo nyt niitä kiireisiä ovatkin. On hoidettava niitä omia vanhempia, lastenlapsia, on aikaa matkustella jne. Enkä oikein tahdo uskoa että ne tulevaisuuden parempi kuntoiset eläkeläiset on sen vähempää kiireisiä todennäköisesti päinvastoin.

Joka tapauksessa meidän keski-ikäisten hoidosta ei vastaa nykyiset eläkeläiset eikä edes meidän oma ikäluokka vaan juurikin meidän lapsemme ja heidän lapsensa. Ajatteleeko he samalla tavalla kuin nykyiset eläkeläiset että hoito pitää järjestää siten kun sitä nyt järjestetään. Epäilen että ei. Arvostaako he hoitotyötä jos sillä ei ole arvo nytkään päättävälle sukupolvelle. Arvostaako he vanhempia sukupolvia jos ja kun he eivät saa arvostusta ainakaan siltä päätyävältä sukupolvelta nyt. Tulevaisuus ei ole meidän käsissä vaan lastemme. Vain omaan elämäänsä voi vaikuttaa että yrittää toimia siten että sitä apua tarvitaan tulevaisuudessa mahdollisimman vähän.

Juuri näin. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että vaikka olisi lapsia hankkinutkin, ei se suinkaan tarkoita, että lapsen työnantaja on sitten sellainen, joka sallii vanhuksen tai vanhuksen asioiden hoitamisen työajalla. Jos nyt olisikin tilanne se, että oma lapsi olisi se lääkäriin kuskaaja, kannattaa varautua siihen, että on varaa käydä yksityislääkärillä ja varata ilta-aika. Jos on julkisen terveydenhuollon varassa, silloin lääkäriaika on se mikä annetaan ihan riippumatta siitä, mitä mieltä omaisen työnantaja on ajankohdasta. Ja siitäkin olen kirjoittanut jo aiemmin, että viimeistään eläkkeelle jäädessä kannattaisi katsoa kotiaan ja asuinaluettaan sillä silmällä, miten hyvin kodissaan pystyy huonojalkaisena/selkäisenä liikkumaan ja miten siellä siivoaminen yms onnistuu ja löytyyko asuinalueelta erilaisia palveluita, joita voi sitten käyttää,  mikäli ei itse esim kauppaan tai apteekkiin pääsekään. Muuttaminen esteettömään asuntoon ja/tai palveluiden lähelle on paljon hankalampi homma sitten, kun jo tavaroiden pakkaaminenkin tuottaa vaikeuksia. Ja siitä huolimatta, että täållaiset asiat on mietitty tai jopa hoidettu kuntoon, on syytä pitää huolta fyysisestä kunnostaan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taksi ja sairaalassa olevat vapaaehtoiset. 

Kiireiset lapset jotka eivät ehdi hoitaa omia vanhempiaankaan ehtii kuitenkin sairaalaan vapaaehtoiseksi?

Tuon tyyppistä vapaaehtoistyötä tekee yleensä hiljattain eläkkeelle jääneet hyväkuntoiset eläkeläiset. Täällä meidän alueella just nyt joku järjestö hakee vapaaehtoisia viemään vanhuksia ulos, toimimaan saattajina lääkäriin tai kampaajalle jne. Työssäkäyvät eivät tuollaiseen ehdi osallistua, mutta hyväkuntoiset eläkeläiset ehtivät. 

Jos tulevaisuuden visio on se että eläkkeelle jäädään esim. hoitotyöstä noin 70 vuotiaina tai yli en ihan hirveästi laskisi se varaan että eläkeläiset on kovin hyväkuntoisia. Ja muutenkin tulevaisuudessa ne el

Tuo on kyllä ihan totta. Eikä läheskään kaikki hyväkuntoisetkaan eläkeläiset välitä mistään vapaaehtoistyön tekemisestä. Pointtini kuitenkin edellisessä kommentissani oli se, että ei ne vapaaehtoiset yleensä kiireisiä tylssäkäyviä ole nytkään vaan sellaisia, joilla on aikaa. Mä olen 1961 syntynyt ja suurin osa tutuistani alkaa olla jo eläkkeellä tai ihan pian jäämässä eläkkeelle ja sillä tavalla huonokuntoisia, etteivät pystyisi mitään vapaaehtoistyötä tekemään, ei ole heistä kukaan. Olen itsekin ajatellut, että 2 vuoden päästä voisin ruveta tekemään just jotain tollasta vapaaehtoistyötä. 

No jaa, kyllä ainakin mun elämäni muuttui, kun hankin lapsia. En mä voinut enää elää samalla tavalla kuin ennen lapsia. Ei voinutkaan noin vaan extempore lähteä töistä suoraan jonnekin vaan ensin piti hommata joku (joko lapsen isä tai joku muu) hakemaan lapsi päiväkodista. Moni muukin asia muuttui. Oma vapaa-aika väheni, rahaa itseeni oli vähemmän, yöunet lyhenivät jne. Mutta senpä takia hankin lapset vasta sitten, kun "juoksut oli juostu" ja olin valmis tavalliseen ja melko rutinoituun lapsiperhearkeen.  

Itseään voi koittaa myös "huijata" käyttämällä pienempiä lautasia. Kerran yhden kaverini kanssa verrattiin ja hänen ruokalautasensa ovat halkaisijaltaan 7 cm suuremmat kuin omani. Sama annos siis näyttäisi kaverini lautasella paljon pienemmältä ja mun lautasella lautanen taas on ihan täynnä.