Reipas ja tunnollinen lammas

Katsoin tuo Ylen jutun äsken ja ymmärrän oikei hyvin, mistä on kyse. Haluaisitko itse, että sun tai vaikka sun lapsesi poskiontelon punkteeraa lääkäri, joka on vain lukenut punkteerauksesta ja katsonut siitä jonkun Youtube-videon? Vai haluaisitko, että sen tekee lääkäri, joka on ensimmäisen punkteerauskertansa tehnyt kokeneen lääkäri valvonnassa etkä sinä tai lapsesi ole se, jolla lääkäri vasta ekaa kertaa harjoittelee (ja yksin, koska mitään kokenutta lääkäriä eio le saatavilla)? Hyvä pointti siltä opiskelijalta sekin, että miten mukavaa on potilaalle, jolla on vaikka sydäninfarkti, kun häntä hoitavan lääkärin lisäksi hänet  tutkii 5 opiskelijaakin. Ongelma siis opiskelupaikkojen lisäämisessä on se, ettei niitä opetuspotilaita ja ohjaavia lääkäreitä ole saatavilla riittävästi. 

Mä olen aikoinaan ollut opetuspotilaana just punkteerauksessa. Toinen opiskelija punkteerasi oikean poskiontelon ja toinen vasemman Tämä vielä niin, että mun poskiontelontulehdus olikin jo antibiooteilla parantunut eikä punkteerausta olisi tarvittukaan, mutta mä annoin luvan punkteerata silti, jotta nämä opiskelijat saavat harjoiteltua. 

En viettänyt viime joulua äitini kanssa, joten en osaa sanoa, millainen äidin viimeinen joulu oli. Vietin ensimmäistä kertaa elämässäni joulun yksin, koska en vaan jaksanut mitään sukujoulua. Aattoaamuna kävin kuitenkin huolehtimassa äidille vaatteet päälle, jotta pääsee sitten iltapäivällä mun siskolleni joulua viettämään. Kuolema oli ihan odotettavissa. Äiti oli ollut pahasti muistisairas jo vuoden verran.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avaimet ja rahat huolehditaan mukaan. 

Jos ei ole, sairaalan sosiaalityöntekijä auttaa huoltoyhtiön, poliisin yms järjestämisessä, kuka sitten tarvitaan.

 

Miten kolaripotilaan rahat ja avaimet huolehditaan mukaan? 

Kolaripaikalle tulee yleensä myös poliisi ja poliisi kerää sieltä sitten lompakot ja avaimet talteen. Ei ne ensihoitajat niitä siellä keräile, varskin jos on vakavasti loukkaantunut potilas kyseessä. Aika usein poliisi tulee jo  sinne sairaalaan kuulustelemaan potilasta siitä kolarista ja tuovat tavarat tullessaan. 

 

Tuskinpa niitä aina edes löytää romun seasta. Mulla ei edes ole kotiavaimia eikä välttämättä edes rahaa mukana kun ajan

Toki riippuu siitä, miten rusinaksi se auto on mennyt. Mutta lähtökohtaisesti potilaan henkilöllisyyskin selvitetään ajokortin/henkilöllisyystodistuksen perusteella. Pelkkä rusinaksi menneen auton rekkari kun ei välttämättä kerro sitä, onko autoa ajanut auton omistaja/haltija vai joku muu. Jos sulla ei ole kolariin joutuessasi ollut avaimia eikä rahaa mukanasi, niin ei tietenkään silloin niitä sieltä kolaripaikalta voi huolehtia sun mukaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä avaimet ja rahat huolehditaan mukaan. 

Jos ei ole, sairaalan sosiaalityöntekijä auttaa huoltoyhtiön, poliisin yms järjestämisessä, kuka sitten tarvitaan.

 

Miten kolaripotilaan rahat ja avaimet huolehditaan mukaan? 

Kolaripaikalle tulee yleensä myös poliisi ja poliisi kerää sieltä sitten lompakot ja avaimet talteen. Ei ne ensihoitajat niitä siellä keräile, varskin jos on vakavasti loukkaantunut potilas kyseessä. Aika usein poliisi tulee jo  sinne sairaalaan kuulustelemaan potilasta siitä kolarista ja tuovat tavarat tullessaan. 

Kun mä olin 40v, mun lapseni olivat 15v ja 10v. Ei mulle lapseni koskaan korvanneet aikuista seuraa. Nyt, kun he ovat jo yli kolmekymppisiä, heillä on omat elämänsä eivätkä he edelleenkään korvaa mulla ystävyys- ja kaverisuhteita. Mun mielestä lapsia ei kannata tehdä yksinäisyyden pelossa, koska yleensä lapset muuttavat omilleen siinä vaiheessa, kun niistä oikeasti alkaisi olla jotain kunnollista juttuseuraa. Tarkoitan, että harvemmin lapsia kiinnostaa samat asiat kuin vanhempiaan. Itseasiassa ihan iästä riippumatta. Ei muakaan nyt päälle kuuskymppisenä kauheesti kiinnosta mun 95v isäni jutut, kun se muistelee asioita, jotka tapahtuivat ennen mun syntymääni. Ei meillä ole yhteisiä kiinnostuksenkohteita ollenkaan. Musiikkimakumme on isän kanssa ihan erilainen, mutta niin se on erilainen mun lastenikin kanssa. Samoin tv-ohjelmat, leffat jne. Katsotaan ihan erilaisia ohjelmia isäni kanssa, mutta niin myös lasteni kanssa. Isääni kiinnostaa puutarhanhoito, mua taas ei. Jne jne. Kun me isän kanssa tavataan, vaihdetaan vaan kuulumiset, mutta ei sitten muuta. Ystävien ja kavereiden kanssa taas voi jutella vaikka tuntikausia jostain molempia kiinnostavasta aiheesta tai voi ottaa esille jotain sellaisia asioita, ajanjaksoja tai ilmiöitä, joista molemmilla on omakohtaista kokemusta (esimerkkinä vaikka 1980 juppikulttuuri). Siskonikin kanssa mulla on paljon enemmän yhteistä juteltavaa kuin isäni tai lasteni kanssa, vaikka ollaan siskoni kanssa hyvin erilaisia luonteiltamme. Lapset on ihan kivoja, mutta järkevämpää on hankkia lapsia vain jos ihan oikeasti niitä haluaa ja haluaa olla niiden äiti/isä (eikä kaveri).