Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä hoitoasia on varmasti enemmän luonne- kuin sukupuolikysymys. Hoidan itse parhaani mukaan töiden ohella omia vanhempiani, vaikka asun kaukana. Siskoni ja veljeni eivät ole millään tavalla avuksi, vaan kaikki kaatuu minun niskaani, koska ilmeisesti olen meistä ainoa, jolta löytyy empatiaa. Perinnönjaossa varmasti ovat nämä sisarukset ensimmäisinä paikalla, mutta hoitamisen osalta panostus on täysi nolla. Pahalta tuntuu ja välit sisaruksiin tämän vuoksi viileät

Mun vanhemmat - tai siis oikeastaan isä - potkaisi mut rahattomana syksyiseen yöhön, kun olin vasta 18v. Mun siskolleni ja hänen lapsilleen on maksettu kaikenlaista. Edelleenkin autot ja bensoja lukuunottamatta niiden kaikki kulut, vaikka siskonikin on jo yli 70v. Siitä huolimatta niin isä kuin mun siskonikin oletti, että mä huolehdin vanhemmistani. Kuten äidistä sitten huolehdinkin. Perintöäkin saatiin siskoni kanssa ihan saman verran, koska isäni ei pitänyt mitään arvoa sillä, että mä juoksin siellä päivin ja öin. Vanheneva ihminen voi kyllä vielä järjissään ollessaan tehdä testamentin, jossa suurempi osa perinnöstä annetaan sille, joka hänet myös hoitaa vanhana. Itseasiassa vanhusa voi myös maksaa palkkaa sille lapselleen tai lapsenlapselleen, joka häntä hoitaa. 

Miten sä toimit työelämässä? Pomo sanoo, ett lällanen projekti teille kolmelle ja ne kaksi muuta vaan piereskelee. Hoidat koko projektin yksin tietäen, että ne kaksi muuta saa ihan saman palkan kuin sinäkin?

Tuo empatiaan vetoaminen  on kyllä ihan pirun hyvä keino viedä ihmiseltä vaikka tämän oma terveyskin.  Florence Nightingale -syndrooma ei ole kovin järkevää oman elämänsä kannalta. Ihan itse olet päättänyt, että otat kaiken vastuun omille niskoillesi. Arvostan toki sitä, että niin teet. Teinhän itsekin niin äidin kohdalla. Isän kohdalla ei tulisi mieleenkään tehdä. Viime elokuun jälkeen olen tavannut isän vain 3 kertaa, vaikka asuukin naapurissa.  Laittanut 2 tekstivistiä (isänpäivä ja isän synttärit) ja pari kertaa isä on siskoni ollessa taas kerran mökillä  vihaisena soittanut mulle, että tarttis sitä sun tätä. Olenkin isälle sanonut, että jos sulla on hengenhätä, niin soita 112:een. Jos ei ole, niin odota, että siskoni tulee mökiltä.

Mä kyllä ymmärrän, miksi olet ottanut vastuun niskoillesi. Mutta olet ottanut sen omasta vapaasta tahdostasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo asiahan ei ole sukupuolisidonnainen asia millään tavalla, yhtälailla miehet kuin naiset hoitavat vanhempansa, tai jättävät hoitamatta.

Eivät hoida. Noin 70% omaishoitajista on naisia. 

 

---> milloin miehet alkavat ottamaan hoivavastuuta???? Nyt kun valtio suunnittelee , että omaisille tulee yhä suurempi hoivavasruu jatkossa mm vanhuksista. Vai kaatuuko sekin naisten vastuulle, omien lasten, miehen hoivavastuun ja työnteon lisäksi????

Suurin osa omaishoitajista ovat joko puolisolleen tai vammaiselle lapselleen omaishoitajina. Miesten keskimääräinen elinikä on lyhyempi kuin naisten, joten enemmän on tämän vuoksi naisleskiä kuin miesleskiä. Eli miehet kuolevat jo ennenkuin vaimonsa ovat siinä kunnossa, että tarvitsisivat omaishoitajaa. 

Lainakoira lähti hetki sitten taas kotiin. Mutta voi miten onnellinen mun kissani oli, kun täällä oli taas hetken aikaa taas tassukaveri.

Tänään olen taas kerran todennut, että maailmassa on hyviäkin ihmisiä. Sellaisia, jotka aidosti välittää ja pitää huolta muista elollisista olennoista. Jopa sodan keskellä. Respect! Ehkä syksyllä lähden käymäänkin Ukrainassa ja Kyylä saa 5 uutta kissakaveria. En tosin ole vielä kysynyt sen mielipidettä asiaan :D

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että muutan kerrostalosta rivitaloon. Mutta. Nyt kun olen käynyt katsomassa rivareita, useissa ei ole ollut mitään aitoja tai näkösuojaa naapureiden pihojen välillä. Tai jos on aita se on matala polvenkorkuinen tai maksimissaan metrin. Ilmeisesti kaavassa määritellään aidan korkeus. Olenkin alkanut epäröidä. Tulee kuitenkin joku kyttääjä naapuri heti aidalle roikkumaan kun menen omalle pihalle. Olenko liian introvertti rivariin? Minulle riittää tervehtiminen naapureiden kanssa nyt krstalossa. Jos päätyasunnossa sinne saisi pihan omaan rauhaan. Onko rivariasujia kuulolla, saako olla omassa rauhassa? Vai onko se vaan muutettava omakotitaloon?

Olen asunut jo 35 vuotta rivarissa.  Pihat on pienet,  mutta aidat noin  180 cm korkeat.  Mulla on seinänaapurit olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta oikein mukavia.  Ja se yksi poikkeuskin päätyi aika pian jonnekin hoivakotiin.  Eli oli jo päästään aika sekasin. Tykkään tästä paikasta.  Me pitkään asuneet muodostetaan jo mukava yhteisö. Autetaan toisiamme tarpeen vaatiessa,  mutta annetaan myös olla rauhassa.  Tämä on aika iso rivitaloyhtiö eli 56 asuntoa.  4-7 asuntoa per rakennus. Kaikkia taloyhtiöön muuttaneita ei tietenkään tunne, mutta nämä tässä vieressä kyllä tuntee.  

 

Mistä tulikin mieleen yks juttu.  Pari vuotta sitten viereiseen rakennukseen muutti lapsiperhe. Lähdin viemään koiraa ulos ja noin  2v lapsi huudahti äidilleen,  että kato kissa.  Ja siis mun koira oli noin 35 kg painava. Äitinsä sanoi,  että ei kuule taida olla kissa. Pieni poika hetken aikaa mietti ja sitten hihkaisi,  että sehän on MARSU. Mun koira aina tykkäsi tosi paljon siitä pojasta ja poika koirastani.  Nyt koiraa ei enää ole ja poikakin taitaa syksyllä aloittaa eskarin. Mutta tämäkin naapuri jää aina juttelemaan mun kanssa,  kun pihassa nähdään. 

No 180 cm aidat olisikin ihan täydelliset! Ei kai kukaan toisten pihoihin huutele? Luulisi suomalaisten jättävän rauhaan. Varsinkin uusissa rivareissa joita olen käynyt katsomassa ei tosiaan ole mitään aitoja. Tai sellainen polvenkorkuinen verkkoaidan rääpäle. Ja mietin sitäkin että ei kiinnosta kuunnella naapureiden juttuja siis jos viettävät vaikka iltaa jne. Kaikkihan kuuluu kun ne terassiosiot on aina rakennettu kiinni toisiinsa. Ehkä sellainen päätypiha olisi mulle hyvä. --  On ne lapset vaan niin mainoita, tuo marsu tarina! 

Tämä taloyhtiö on rakennettu niin,  että oleskelupihat on eri puolilla rakennuksia kuin sisäänkäynti asuntoon.  35:een vuoteen kukaan naapuri ei ole sanonut mulle mitään ollessani oleskelupihan puolella.  Jos ja kun naapureiden kanssa jutellaan,  se tapahtuu tuolla sisäänkäynnin puolella.  Me varmaan ajatellaan jotenkin niin,  että oleskelupihat on osa asuntoa eikä kukaan käy toisten ikkunoistakaan huutelemassa mitään, vaikka ikkuna olisikin auki.  

Se on kyllä totta,  että kun naapurit ovat pihallaan vaikka grillaamassa tms, niin heidän puheensa kuuluu. Mutta ihan sama oli aikoinaan kerrostalossakin parvekkeilla eli jos naapurit jutteli viereisellä parvekkeella ja mä istuin omallani,  niin kuuluihan niiden puhe.  

Mutta oikeasti paljon vaikuttaa se,  millaisia naapureita saa.  Mä olen ollut tässä mielessä onnekas.  Molemmissa seinän takana olevissa asunnoissa on pariskunnat,  joiden lapset jo aikuisia.  Työssäkäyviä ja täyspäisiä eikä siis mitään vanhuksia,  jotka narisee joka asiasta.  Toinen naapureistani on ortopedi ja tekee työkseen tekonivelleilkauksia. Kun mulla polvi leikattiin,  ystävällisesti teki myös mun sisäänkäynnin puolelta lumityöt samalla kuin omastaankin. Mahtuu tähän taloyhtiöön pari KÄÄKkääkin,  joista toinen on mun isäni  😂 Mutta molemmat asuvat vähän kauempana olevassa rakennuksessa.  

Rivitalossa voi olla kiva asua tai sitten voi olla yhtä helvettiä. Riippuu ihan naapureista.  Mä vähän luulen,  että kun tämä on iso taloyhtiö, niin täällä ei pääse syntymään tilannetta,  jossa muutama asukas voisi heittäytyä jumalaksi. 

Voi Lammas, kaikissa rivitaloissa oleskelupihat ovat eri puolella kuin sisäänkäynti!

"vanhuksia, jotka narisee joka asiasta" ??? Vain työssäkäyvät ovat täyspäisiä? Olipa yleistyksiä, kohta sinäkin olet vanhus, alatko silloin narista muutenkin kuin saranoistasi?

Yleensä kirjoituksesi ovat fiksuja, nyt alitit riman. Ei aloiteta jankkaamista tämän asian tiimoilta, oli pakko kirjoittaa kun pahoitit monen mielen!

"Ei aloiteta jankkaamista tämän asian tiimoilta".  Eli et halua, että vastaan sun kommenttiisi?  Halusit vaan sanoa viimeisen sanan? Kyllä se mulle sopii eikä mulla ole tarvetta puhua just sun kanssasi vanhuksista. Jos ja kun mä kirjoitan tähän ketjuun omia kuulumisiani ja niihin sisältyy isäni eli KÄÄKkä, niin hyppää ne vaan yli. Tai vaikka sana "taloyhtiö" niin jätä lukematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat kelpaavat hoitamaan vanhempiaan ihan samalla kuin tyttäretkin. Idiootti.

Onhan hoivakodeissa mieshoitajia, joten mikä estää poika hoitamasta vanhempiaan🤔

Ei siihen jo vastattu että bilogia. Tosin itsekin kuulisin mielellääni tarkemmin että miten se biologia sen estää.

Biologia ei sitä estä. 

Ei estä, mutta sukupuolen mukana tulee ominaisuudet, jotka sopivat paremmin tiettyihin töihin. Naisilla esimerkiksi on vahva hoivavietti ja tarve sosiaaliseen kanssakäymiseen, kun taas mies tarvitsee fyysistä työtä ja aikaa omille ajatuksilleen. 

Tuokin on ihan yksiöllistä. Kun kasarilla opiskelin sairaanhoitajaksi, koko oppilaitoksessa ei ollut kuin kaksi miespuolista opiskelijaa. Eikä mullakaan mitään erityistä hoivaviettiä ollut, mutta lyhyt koulutus ja varma (siis silloin) työpaikka houkutteli. Ylioppilaspohjalta opinnot kestivät vain 2,5 vuotta. Nykyisin yhä useampi mies opiskelee hoitoalalle. Myös hoivakodeissa on töissä miehiä ja sairaaloissa varsinkin. Miehet kyllä yleensä hakeutuvat vähän akuutimpiin paikkoihin kuin vanhustenhuoltoon. Ensihoitoon, päivystyksiin, leikkaussaleihin ja teho-osastoille. 

Sitäpaitsi eihän se vanhuksista huolehtiminen edellytä sitä, että nimenomaan itse kävisi hoitamassa. Mä huolehdin 2,5 vuoden ajan muistisairaasta äidistäni, koska isäni jääräpäisesti vastusti kaikkea ulkopuolista apua. Tuoksi ajaksi jouduin lopettamaan reumalääkitykseni, minkä seurauksena mun reumani pääsi pahasti etenemään. Äitiä kävin nostelemassa lattialta ylös yms, mutta isää en enää pysty. Joten nyt isällä on turvaranneke ja kun kaatuu, painaa sitä nappia ja turvapalvelusta tulevat nostamaan isän ylös. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että hoivapalveluita isän luokse pitää lisätä (esim kerran viikossa suihkuun). Miehet osaavat käyttää Googlea ihan siinä missä naisetkin, joten sieltä vaan omainen etsimään tietoa, millaisia palveluita oman vanhuksen asuinalueella on ja mitä ne maksaa. Miehillä on yleensä isommat palkatkin, joten vähemmänhän heidän lompakkoaan rasittaa isälleen tai ädilleen kustantamansa palvelut, jos vanhuksella itsellään ei ole sellaisiin rahaa. Mun vanhemmillani on vain kaksi tytärtä eikä meistä kumpikaan ala isää viemään suihkuun tai sen vaippoja vaihtamaan tms. Mutta ollaan huolehdittu siitä, että on se turvapalvelu, parin viikon välein siivoojat, ruokatilaukset tulee kotiin kannettuna ja isän laskut on maksettu ajallaan. Kaiken tämän voi tehdä vaikka toiselta puolen maapalloa. Vaikka hyvinvointialueet vähentävätkin palveluita, niin yksityisiä hoivapalveluyrityksiä tulee tilalle. Täälläkin aloitti ihan hiljattain uusi yrittäjä. Suuret ikäluokat ovat nyt 75-81 -vuotiaita ja alkavat vähitellen tarvita erilaisia palveluita. Kun palveluille on kysyntää, tulee lisää palveluntuottajiakin. 

Mikäli itse olet mies ja vanhempasi, joilla suht hyvä eläke, ikääntymässä, niin suosittelen vertailemaan julkisen ja yksityisen hintoja. Tai vaikka olisit nainenkin, mutta oletan sun olevan mies. Yksityisellä kun tuntihinta on aina sama, olipa asiakas köyhä tai rikas. Julkisella taas maksut perustuvat asiakkaan tuloihin eli köyhä maksaa vähemmän kuin rikas (mikä sinänsä onkin ihan ok). Ja kun yksityiseltä ostat tunnin palvelun, niin se työntekijä on siellä kans tunnin, vaikka itse hommaan menisikin vain 10 minuuttia. Julkisen työntekijä taas säntää heti seuraavaan paikkaan, kun sovittu homma on valmis.