Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
En tiedä milloin ihmiset muuttuivat. Omassa lapsuudessani vielä juostiin naapurissa leikkimässä yhteislleikkejä. Kerättiin ylensä monen perheen lapset ja sitten jonkun pihaan leikkimään. Munista ja rosvoa ja poliisia, noitapataa, hyppynarua jne. En tosiaan tiedä milloin ihmiset sulkeutuivat omiin poteroihinsa ja miksi.
En mäkään osaa sanoa, milloin muuttui. Olen syntynyt 1961. Mutta on ollut varmaan aika erilainen tilanne silloin, kun sukupolvesta toiseen asuttiin samoilla paikkakunnilla. Vaikka et lapsena olisi muuten tiennytkään, kuka naapurissa asuva Pirjo on, sun vanhempasi kuitenkin tunsivat Pirjon. Pirjo saattoi olla jopa isäsi tai äitisi pikkuserkku ja siten sukulaisesi. Nykyisin on harvinaisempaa, että nuoret aikuistuessaan jäävät asumaan lapsuudenkotinsa lähistölle. Taloyhtiöihin muuttaa uusia ihmisiä ja vanhoja muuttaa muualle. Mä olen asunut tässä taloyhtiössä 33 vuotta ja moikkaan kaikkia pihassa vastaantulevia. En mä tiedä, asuuko ne tässä taloyhtiössä, ovatko menossa kyläilemään jonkun taloyhtiössä asuvan luokse vai kulkevatko vaan taloyhtiön pihan läpi bussipysäkille. Osan naapureista tiedän, että ovat naapureitani. Nämä ovat sellaisia, jotka ovat asuneet taloyhtiössä vähintään 15 vuotta ja/tai joilla on tai on ollut koira. En välttämättä tiedä naapurin nimeä, mutta koiran nimen tiedän.
Mutta vielä tuosta ajankohdasta, milloin muuttui...omat lapseni ovat syntyneet kasarin puolivälissä ja ysärin alussa. Siihen aikaan lasten "harrastus" oli useimmiten leikkiminen. Eikä vanhemmatkaan vielä juosseet monta kertaa viikossa kuntosaleilla tai muualla. Jossain vaiheessa tilenne muuttui ja sekä aikuisilla että lapsilla oli enemmän kodin ulkopuolisia harrastuksia. Lisäksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden myötä muuttui aika yleiseksi, että kun perheeseen syntyi vauva, isommat lapset jatkoivat edleleen päiväkodissa. Ei siis näkynyt lapsia vanhempiensa kanssa pihoilla eikä leikkipuistoissa (vauva kun ei vielä hiekkalaatikkoleikkejä tarvinnut ja isommat taas olivat leikkimässä ja ulkoilemassa päiväkodissa).
Nro 306: "Olin markka aikana ravintolassa töissä tarjoilijana ja viinikassana. Arkipäivisin oli lounas klo 10 - 14. Muina aikona oli à la carte- annokset. Lounassetelien arvo lähti 5 mk:sta, eriarvoiset lounassetelit olivat eri värisiä. No, joka tapauksessa lounasseteleillä pystyi maksamaan mihin aikaan päivästä tai illasta tahansa. Antoi vain riitävästi lounasseteleitä ja maksoi tarvittaessa erotuksen rahalla.
Joskus omin silmin todistin kun joku rahapulan iskiessä möi lounaseteleitä jollekin. Kun sai työnantajalta tietyn summan edestä lounasseteleitä ei kukaan voinut tietää kuka niitä käytti ja mihin aikaan päivästä ruokaili. Ei niissä ollut mitään seurantakoodia 😁"
Tuokin on ihan totta. Mä olen miettinyt, mikä idea tässä uudistuksessa oikein oli. Verottajalle pitäisi olla ihan sama, syönkö minä niillä lounasseteleillä viitenä päivänä viikossa ravintolassa (ja lihon äkkiä yli satakiloiseksi) vai käytänkö osan niistä maksamalla esim lasteni tai jonkun ystäväni annokset. Ravintoloitsijalle taas on ihan sama, kuka niillä lounareiilla syö, kunhan ravintoloitsija saa ne lounarit. Jos ottaisin täyden lounasedun, voisin kantaa ravintoloihin yli 3000 € vuodessa, mutta koska en pysty syömään itse niin paljon, otan vain noin puolet tuosta lounasedusta.
Vierailija kirjoitti:
En mä kyllä kylmänä syö, tänäänkin lämmitin eilen tehtyä. Ja oli muuten hyvää, mistä ravintolasta muka edes saa makaronilaatikkoa?
Lounasravintoloista. Saa jopa monessa torstaisin hernekeittoa ja pannukakkuakin.
Vierailija kirjoitti:
Se yli suuri hinta estää ravintolassa käymisen
Ja hinta-laatusuhde. Lisäksi yhä suurempi osa ravintoloista on jotain ketjuravintoloita, joista harvemmin saa mitään sellaista, joka olisi ravintolan tekemänä parempaa kuin mitä olisi itse tehtynä. Sitten, jos tarjolla on ravintolassa jotain sellaista, minkä kokee itse tehden liian vaivalloisena tai mihin omat taidot ei pitkän harjoittelunkaan jälkeen riitä, hinta on niin suolainen, että mieluummin vaikka menee kerjuravintolaan syömään sen lehtipihvin ranskalaisilla perunoilla. Tai paistaa kotona lehtipihvinsä itse ja nakkaa pakastimesta kaupan ranskikset uuniin.
Sen verran sanoisin ketjussa esille tulleeseen "junttiuteen", että oikeastaan vasta 1970-luvulla Suomessa alkoi ruualle tulla muukin merkitys kuin vain se, että tankataan energiaa, jotta jaksetaan tehdä töitä. Siis että alettiin jopa nauttia ruuan maustakin. Ruoka on meillä ollut siis vasta varsin vähän aikaa muutakin kuin polttoainetta. Ja sekin, että ateriointi olisi sosiaalinen tapahtuma. Kuulun siihen ikäluokkaan, että jo kansakoulussakin piti istua ruokapöydässä hiljaa ja syödä. "Suu kiinni ja syö!"Kotona sain sentään ruokapöydässä jutellakin, mutta omilla vanhemmillani (1920-luvun lopulla syntyneitä) oli vielä kasvatus, että kotonakin ollaan ruokapöydässä hiljaa.
Mä kyllä tykkäisin käydä välillä läheisten tai ystävien kanssa ravintolassa syömässä, mutta ongelma on siinä, että joko ollaan asuntovelkasisia tai sitten tulot on niin pienet, ettei ole varaa. Eli mun pitäisi sitten tarjota koko porukalle. Pari kertaa vuodessa olen tarjonnutkin, mutta en missään paremmassa ravintolassa, jossa sitten lasku porukalta olisi 500-1000€ per kerta.
Sama. Introvertti ei ole synonyymi epäsosiaaliselle. Introvertti vaan kuormittuu enemmän muiden ihmisten seurasta ja ekstrovertti taas saa energiaa muiden ihmisten seurasta. Mutta jos tätä asiaa pohtii hieman enemmän, niin suomalaisethan on aika kovia valittamaan milloin mistäkin (hallituksesta, veroista, hinnoista, säästä, naapureista, sukulaisista jne jne). Ihan kuten ketjun aloittajakin aloituksessaan. Eli mikä sitten on kenelläkin se yksilöllinen kiintiö, minkä verran valitusta jaksaa kuunnella? Introverttinäkin jaksan huomattavasti paremmin kuunnella hauskoja ja iloisia juttuja kuin valittamista tai muuten ikäviä ja negatiivisia juttuja.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/