Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Olen reagoinut samaan ja tullut mieleen että eikö niissä asu ihmisiä ollenkaan ja olisivat siis tyhjillään. Jos seuraa missä palaa lamput niin vain muutamassa kämpässä. Ihan outoa. Verhotkin ovat liian monessa paikassa aina alhaalla. Nukkumassa jo kello 21, menneet nukkumaan, istuvat huoneessa, jonka valot eivät näy tännepäin? Hissiosiossa ja raput saattaa palaa valot, mutta kukaan ei koskaan liiku tai tämäkin on pimeänä? Kerran talossa ravattiin monena yönä jalkaisin koko taloa läpi yöllä. Valot syttyivät ja sammuivat sitten kerros kerrokselta kun menivät alaspäin. Käytiinkö siellä tarkastamassa jotain kerros kerrokselta. Myöskään lenkkipolulla tapaa ihmisiä 'oudosti'. Luulisi että koiria ulkoiluttavat olisivat suurinpiirtein samaan aikaan samat ihmiset ja koirat, mutta 'aina' eri koirat ja eri ihmiset, paitsi joku harva ja esim sokea, ulkomaalainen, joka aina puhuu puhelimessa ja eräs jotenkin vammainen joka myös puhuu puhelimessa ja hoitel

Kommentoin vain koiria. Mulla on koira, mutta en mä sen kanssa joka päivä samaan aikaan käy ulkona. Yleensä käyn 3 kertaa vuorokaudessa (aamu-, päivä- ja  iltalenkki), mutta joskus 4 (esim jos tiedän, että iltapäivän työpalaveri venyy työajan yli, käytän koiran nopeasti pissalla lounastauolla). Aamulenkki koiran kanssa voi joskus olla klo 4:30 aamulla, joskus taas klo 10. Riippuu siis ihan siitä, mihin aikaan herään ja mihin aikaan iltalenkki on ollut. Jos olen nukkunut edellisen yön huonosti ja haluan päästä illallla aikaisemmin nukkumaan, iltalenkki voi olla - kuten tänään - klo 19:30. Eilen käytin koiran iltalenkillä klo 23:45. En myöskään aina kulje samaa reittiä. Joskus teen pidempiä lenkkejä, joskus lyhyempiä. Talvisaikaan reittiin vaikuttaa todella paljon lumi- ja jäätilanne. Ja se, miten jalankulkuväyliä on aurattu tai hiekoitettu. Yksi mukavimmista kävelyreiteistä kulkee väylää, jossa ei ole lainkaan talvikunnossapitoa. Ei siellä viitsi umpihangessa tarpoa. Keäsisin, jos on ukkosta ilmassa, mun koirani haluaa käydä vain pikaisesti pissalla ja sitten U-käännös ja takaisin kotiin. Tehdään pidempilenkki sitten, kun se suostuu pidemmälle lenkille lähtemään. Joten ainakin mut ja koirani voi nähdä ulkona varsin eri aikoihin vuorokaudesta ja varsin eri reiteillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaalle on yksi lysti, käytkö katsomassa. Kun voivat väittää ettei ole käyty viikkoihin, vaikka omainen olisi mennyt ulos samalla ovenavauksella kun lausunnon kuulija tulee sisään. 

Omaisesi henki on kuollut jo, ruumis vaan kituuttelee zombina, kiitos nykyaikaisen lääketieteen joka pitää ihmiset väkisin hengissä. 

Eli turha tuntea syyllisyyttä. 

Tämä riippuu ihan siitä, missä vaiheessa muistisairaus on. Ja sairaudessa voi olla erilaisia päiviä. Ei voi tietää, mitä hän ajattelee.

Useimmiten vanhukselta kuitenkin häviää ensin lähimuisti. Eli ei enää muista, mitä tänään tai eilen tapahtui. Omaa lastaan voi siis ikävöidä, vaikka lapsen käynnistä olisikin vasta pari tuntia. Usein vanhuksen luona käyminen ei siis poista tätä vanhuksen kokemaa ikävää. Omaiselle taas voi olla hyvinkin tärkää käydä katsomassa usein. Juuri tu, minkä joku mainitsikin, että vanhuksella on hoivakodissa kaikki hyvin. Ja sitten voi haluta käydä usein katsomassa, koska tietää, että päivät, jolloin voi käydä katsomassa, vähenevät koko ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Se on sitä smalltalkia. 

Mitä reippaalla ja tunnolliselle lampaalle kuuluu? Kuinka viikonloppu on menny

Kiitos, ihan hyvin meni viikonloppu. Entä itselläsi?

Vierailija kirjoitti:

Taas huomaa miten on suomalaiselle small talk vaikeaa.

Niin se onkin. Suomalaisilla on perinteisesti ollut niin, että jos joku kysyy jotain, kysyjä oikeasti haluaa tietää. Smalltalkissahan kysyjää ei kiinnosta yhtään se, mitä kysyi, eikä hän halua myöskään vastausta esittämäänsä kysymykseen. Monet suomalaiset kokevat tällaisen sosiaalisen kanssakäymisen turhana . Me voitaisiin ottaa tavaksi vaikka toisen ihmisen nähdessämme kaivaa vasenta korvaa pari sekuntia ja siitten toinen kaivaisi omaa korvaansa pari sekuntia. Näin olisi sosiaalinen kohtaaminen hoidettu. Ystävien ja läheisten kanssa sitten tilanne on toinen, kun yleensä niitä ystäviä ja läheisiä kiinnostaa toisen kulumiset. 

Se on sitä smalltalkia.