Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kylmiä naisia. Heti hylätään, kun ilmenee pieninkin vaikeus puolisolla.

Usein se "pieni vaikeus" on pysyvä olotila, joka vaan ajan myötä muuttuu "suureksi vaikeudeksi". Eli paluuta aikaan ennen pientä vaikeutta ei enää ole. Jokainen vanhenee joka ainoa päivä, joka ainoa tunti ja joka ainoa minuutti ja sen vuoksi on tärkeää miettiä, haluanko tässä elämässä toteuttaa vielä jotain toiveitani ja haaveitani vai olenko valmis istumaan keinuotliin odottamaan kuolemaa.

Nor 102: "Minä taas olen kuullut monenkin vanhan miehen harmittelevan "Ei olisi pitänyt erota, nyt ei ole ketään hoitamassa".

Naiset eivät eroamista tai leskeyttään harmittele. Miehet eivät auta tai hoida naisia muutenkaan, joten naisilla on vanhanakin helpompaa ilman miestä."

Miehetkin ovat yksilöitä. Mun isäni hoiti äidin loppuun asti (toki siihen isän huonon liikkumiskyvyn takia tarvittiin myös mun apua ja loppuvaiheessa kotihoidon apua). Äiti olisi täyttänyt tänä vuonna 97, mutta kuoli kuukausi ennen synttäreitään. Isä täyttää parin kuukauden päästä 95. Ehtivät olla 75 vuotta yhdessä ja siitä 72 vuotta naimisissa.

En ota kantaa tuohon eroasiaan, mutta omalla kohdallani huomasin aikoinaan, että miehet lakkasivat kiinnostumasta. Muutuin nk näkymättömäksi miehille. Mikä ei ollut lainkaan huono asia, että sain olla rauhassa. Mutta kun täytin 55, mua 10-15 vuotta vanhemmat alkoivatkin kiinnostua. Nyt, kun täytän jo ensi kuussa 63, kiinnostuneiden ikä tuntuu laskevan (tarkoitan ikäeroa) ja jopa mua 5 vuotta vanhemmista miehistä on löytynyt kiinnostuneita. Olen ihmetellyt, mistä tämä johtuu, koska eikös eläkeiän ylittäneenä ole vaan hyvä, kun saa elää just niinku tykkää? Ei tarvitse huolehtia kenestäkään muusta kuin itsestään? Vai onko sittenkin joillain taustalla yksinäisen vanhuuden pelko? Jos on lapsia hankittu ja niistä hyvin huolehdittu, niin kyllä ne aina välillä ainakin soittelee, jos asuvatkin kauempana. Ja ainahan voi muuttaa lähemmäs lapsiaan. Äidin kuoleman jälkeen mäkin käyn isän luona aina sunnuntaisin kahvilla. Rupatellaan påari tuntia.  Vai senkö pelko, että kukaan ei hoida tai huolehdi? Nykyisin on kuitenkin saatavilla mitä erilaisimpia palveluita, jos oma kunto tai voimat eivät enää riitä esim siivoukseen tai kaupassa käymiseen. Tai jos ajokyky menee, niin taksithan on keksitty. 

Mutta kuten alussa jo sanoin, miehetkin ovat yksilöitä'. Osa nauttii täysin siemauksin omasta vapaasta loppuelämästään, osa taas kaipaa - jostain syystä - toisen ihmisen arkeensa. 

Isossa ikäero ihan kumpaan suuntaan tahansa (siis mies vahempi tai nainen vanhempi) on aina se riski, että toisen voimat vähenee vaiheessa, jossa toisella olisi vielä hyvinkin paljon voimia tehdä kaikenlaista. Monelle eläkkeelle jääminen on elämässään hetki, jolloin vapaa-ajan lisäännyttyä haluaisi tehdä kaikenlaista sellaista, mihin ei työelämässä ollessa tuntunut koskaan olevan tarpeeksi aikaa ja/tai nuorempana ei oikein rahaakaan. Jos puoliso ei huonontuneen kuntonsa vuoksi enää pystykään tekemään näitä asioita (joita nimenomaan oli tarkoitus tehdä niitä yhdessä eikä erikseen), on mielestäni ihan luonnollista miettiä, tekeekö terveempi osapuoli niitä sitten yksin tai jonkun kaverinsa kanssa, etsiikö jonkun toisen kumppanin vai luopuuko näistä toiveistaan ja haaveistaan kokonaan. Oma lukunsa on sitten tietysti se, jos puoliso on jo siinä kunnossa, ettei pärjää ilman apua kotona vaan toisen sitten pitäisi ottaa omaishoitajan rooli, jolloin ei oikein onnistu sekään, että tekisi haaveilemiaan aisoita yksin tai jonkun kaverinsa kanssa. Tunnen kyllä nuorempiakin (40-50 v) ihmisiä, joilla puolison sairastuminen (Parkinsonin tauti, aivoninfarktin jälkeinen hemiplegia tms) on johtanut eroon tai ainakin siihen, että puoliso on laitettu jonnekin laitoishoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä se peruste on että ei saisi viedä kotoa ruokaa?

Todennäköisesti saa viedä, mutta jos on korkean verenpaineen tai sydänvaivojen takia sairaalassa, niin ei mitään mäkkäriruokaa just sen rasvan ja suolan takia. 

Kukaan ei niitä kyllä kiellä viemästä sairaalaan. Ei ne vankiloita ole. Toki hoito voi olla täysin turhaa jos potilas mättää suolaa ja rasvoja mutta ei silloinkaan kirlletä tuomasta ruokaa vaan kerrotaan potilaalle että ei pystytä hoitamaan ja potilas passitetaan kotiin. Muutenkin sen tekee kyllä lääkäri eikä hoitaja. Hoitaja voisi ohjata terveellisempään ruokavalioon mutta ei kyllä pysty antamaan mitään määräyksiä.

Totta, olet ihan oikeassa. Ei ole kiellettyä viedä edes sitä mäkkäriruokaa, mutta ei suositella. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä se peruste on että ei saisi viedä kotoa ruokaa?

Todennäköisesti saa viedä, mutta jos on korkean verenpaineen tai sydänvaivojen takia sairaalassa, niin ei mitään mäkkäriruokaa just sen rasvan ja suolan takia.