Reipas ja tunnollinen lammas

Varmasti seuraava hallitus tulee nostamaan veroja. Varsinkin eläkeläisten verotusta.  Ihan sama,  mikä hallituskokoonpano sitten on.  Olen itsekin jo silloin eläkkeellä ja varautunut siihen,  että tavalla tai toisella ostovoimaani tullaan heikentämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta, mitä tekstiä kirjoitatte toisen kirjoittajan läheisistä, tuntematta heitä. Nyt neuvoja jaellaan, miten vanhuksen pitäisi elää elämäänsä ja arvotetaan, mikä on hyvää, mikä huonoa. Miettikää oikeasti.

Kaikki arviot toisten viestien asioista perustuu heidän omiin kertomuksiinsa. Jos puhut lampaalle lähetetystä kommentista, ei hänen läheisilleen tai hänelle itselleen mitään neuvoja annettu, vaan kerrottiin huomioita tilanteesta alkuperäisen viestin perusteella. Olen valmis esittämään hänelle anteeksipyynnön, jos hän katsoo viestini loukkaavaksi. Vähän ihmettelen kärkkäyttäsi puuttua toiselle osoitettuun viestiin. Ehkä voisit miettiä, miksi otit sen niin henkilökohtaisesti ja näit siinä asioita, joita siinä ei ole.

Sun kommentissa ei ollut mitään loukkaavaa vaan totta joka sana.  

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta, mitä tekstiä kirjoitatte toisen kirjoittajan läheisistä, tuntematta heitä. Nyt neuvoja jaellaan, miten vanhuksen pitäisi elää elämäänsä ja arvotetaan, mikä on hyvää, mikä huonoa. Miettikää oikeasti.

Mun saamani kommentit on kyllä ollut ihan asiallisia. Mutta sun kanssa samaa mieltä, että isäni saa tehdä mitä lystää. Ei mua isä säälitä. Sen sijaan siskoni jossain määrin säälittää. 

Mä huolehdin aikoinaan äidistä vain siksi,  että mulla oli hyvä ja rakastava äiti. Samaa en ole voinut sanoa tuosta KÄÄKästä. Mulle on herttasen yhdentekevää,  pärjääkö isä vai ei . Jos siskoni olisi aiemmin jakanut mun kanssa vastuun  äidistä, niin mäkin jakaisin nyt isästä. Mutta siskoni ei jakanut,  joten nyt saa hoitaa isän kokonaan. Se vaan ei tunnu tajuavan,  mihin on ryhtynyt.  

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan eiliseen tyytyväisyyskeskusteluun: ystävät. Lähin naapuri on ollut ystäväni yli 60v. Oikeasti. Siis on ollut elämässäni aina. Hän opetti minulle paljon ollessani lapsi. Luonnosta keskustelimme paljon. Opin kasvien nimiä ja kasvupaikkoja. Ehkäpä siitä syntyi rakkauteni luontoon. Se onkin toinen tämän päivän tyytyväisyyden kohteeni. Ikkunasta katsoen edessä on kuin taulu, vuodenaikojen mukaan muuttuva. 

Muita tyytyväisyyden aiheita: musiikki, kirjat, elokuvat, käsityöt, reissaus, laulaminen, huumorintaju, valoisa elämänkatsomus jne.

Muistan, kun koronan aikaan uutisoitiin aiheesta tietysti jatkuvasti. Yksi toimittaja sanoi aina lopuksi: Tästäkin selvitään. Lohdutti tuo lause silloin, vaikka tauti kaatoi läheisiä petiin, ja sairaalaankin oikealta ja vasemmalta.

Ystävät ja muut hyvät ihmissuhteet.  Olen varmaan jollakin tavalla onnekas,  kun mun elämään on vielä näin vanhoilla päivillänikin tullut uusia ihmisiä.  Viihdyn loistavasti yksinkin,  mutta joskus on ihan kiva saada seuraakin.  

Just eilen juttelin siskoni kanssa,  kun palveluntarpeenohjaaja ehdotti isälle kerran viikossa tapahtuvaa ikäihmisten palvelua.  Taksi hakisi ja toisi,  saisi lounaan ja iltapäivällä pullakahvit.  Olisi erilaista ohjelmaa muiden seurassa.  Tietenkään isä ei sellaista halua.  Hän haluaa luennoida muille itseään kiinnostavista asioista eikä halua edes kuunnella jotain muuta kiinnostavista asioista. Mutta siskoni siis sanoi,  että ei hänkään sellaista halua.  Haluaa itse valita seuransa ja pitää puhua vain häntä kiinnostavista asioista  (jep, olen huomannut). Mä taas todennäköisesti viihtyisin aikanaan hyvinkin kerran viikossa jossain höntsäryhmässä. Rehellisesti sanottuna ärsyyntyisin,  jos koko päivä pitäisi keskustella esimerkiksi tietokantojen optimoinnista tai muusta aiempaan työhöni liittyvästä. 

Mun elämään on tullut siis ihmisiä,  jotka ovat ihan eri aloilta.  Ihmisiä,  jotka ovat eri sukupolvea kuin minä. Ihmisiä,  jotka ovat eri sukupuolta.  Ihmisiä,  joiden elämäntapa ja elämäntilanne on erilainen kuin mulla.  Keskenäänkin hyvin erilaisia. En varmaan olisi kesälläkään menossa Tuska-festareille,  jos yksi esikoiseni ikäinen nainen ei olisi sitä ehdottanut.  Liputkin on jo hankittu:)

En tarkoita pahalla eikä asia mulle kuulu, mutta isäsi on kuollut pystyyn. Sulkee ulkopuolelle kaiken, mikä haastaisi ja toisi vaihtelua elämään. Yrittää tyrkyttää omaa ajatusmaailmaansa muille. Siskosi on ehkä menossa samaan suuntaan. Raskasta.

Onneksi olet löytänyt muuta seuraa. Eri-ikäiset ja eri elämäntilanteessa olevat avaa kivasti muita maailmoja. Pysyy ajan tasalla. Kerroit joskus, että sulla oli haastava nuoruus. Se taitaa nyt ollakin sulle etu. Jouduit opettelemaan selviytymistä, etkä voinut tuudittautua turvallisuuteen. Se loi pohjan elää rohkeasti. 

Olet täysin oikeassa!! Sanoinkin siskolleni eilen,  että isä ei näytä edes haluavan mitään muuta.  Siskoni oli ihan helisemässä,  kun isä ärisi sille milloin mistäkin.  Väärin autettu,  väärään paikkaan siirretty kaukosäädin jne.  Lisäksi isän sanallinen ulosanti on heikentynyt ja sillä varmaan aivoissa on ihan kirkas ajatus,  mutta kun se suoltaa sen suustaan ulos, niin pitäisi olla ajatustenlukija,  jotta ymmärtäisi. Ja isä suuttuu,  jos ei ymmärretä. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan eiliseen tyytyväisyyskeskusteluun: ystävät. Lähin naapuri on ollut ystäväni yli 60v. Oikeasti. Siis on ollut elämässäni aina. Hän opetti minulle paljon ollessani lapsi. Luonnosta keskustelimme paljon. Opin kasvien nimiä ja kasvupaikkoja. Ehkäpä siitä syntyi rakkauteni luontoon. Se onkin toinen tämän päivän tyytyväisyyden kohteeni. Ikkunasta katsoen edessä on kuin taulu, vuodenaikojen mukaan muuttuva. 

Muita tyytyväisyyden aiheita: musiikki, kirjat, elokuvat, käsityöt, reissaus, laulaminen, huumorintaju, valoisa elämänkatsomus jne.

Muistan, kun koronan aikaan uutisoitiin aiheesta tietysti jatkuvasti. Yksi toimittaja sanoi aina lopuksi: Tästäkin selvitään. Lohdutti tuo lause silloin, vaikka tauti kaatoi läheisiä petiin, ja sairaalaankin oikealta ja vasemmalta.

Ystävät ja muut hyvät ihmissuhteet.  Olen varmaan jollakin tavalla onnekas,  kun mun elämään on vielä näin vanhoilla päivillänikin tullut uusia ihmisiä.  Viihdyn loistavasti yksinkin,  mutta joskus on ihan kiva saada seuraakin.  

Just eilen juttelin siskoni kanssa,  kun palveluntarpeenohjaaja ehdotti isälle kerran viikossa tapahtuvaa ikäihmisten palvelua.  Taksi hakisi ja toisi,  saisi lounaan ja iltapäivällä pullakahvit.  Olisi erilaista ohjelmaa muiden seurassa.  Tietenkään isä ei sellaista halua.  Hän haluaa luennoida muille itseään kiinnostavista asioista eikä halua edes kuunnella jotain muuta kiinnostavista asioista. Mutta siskoni siis sanoi,  että ei hänkään sellaista halua.  Haluaa itse valita seuransa ja pitää puhua vain häntä kiinnostavista asioista  (jep, olen huomannut). Mä taas todennäköisesti viihtyisin aikanaan hyvinkin kerran viikossa jossain höntsäryhmässä. Rehellisesti sanottuna ärsyyntyisin,  jos koko päivä pitäisi keskustella esimerkiksi tietokantojen optimoinnista tai muusta aiempaan työhöni liittyvästä. 

Mun elämään on tullut siis ihmisiä,  jotka ovat ihan eri aloilta.  Ihmisiä,  jotka ovat eri sukupolvea kuin minä. Ihmisiä,  jotka ovat eri sukupuolta.  Ihmisiä,  joiden elämäntapa ja elämäntilanne on erilainen kuin mulla.  Keskenäänkin hyvin erilaisia. En varmaan olisi kesälläkään menossa Tuska-festareille,  jos yksi esikoiseni ikäinen nainen ei olisi sitä ehdottanut.  Liputkin on jo hankittu:)