Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Ravintoloita on yksinkertaisesti liikaa joka nurkalla ei niihin kaikkiin vain riitä asiakkaita. Vain ne joilla on hinta-laatusuhde kohdallaan, pärjäävät.

Samaa mieltä. Vantaalaisessa lähiössä on ostarilla - siis ostarilla, ei kauppakeskuksessa - 2 pizzeriaa ja 3 muuta ravintolaa. Lisäksi alueella on vielä neljäskin ravintola. Ostarin ravintoloista yksi on ihan uusi ja yksi on vaihtanut omistajaa ja  remontin jälkeen avattiin just viikko sitten. Ei noihin paikkoihin kukaan kauempaa tule kuin korkeintaan silloin, kun ovat jonkun lähiössä asuvan luona käymässä. Kun ottaa huomioon, että läheskään kaikki tässä lähiössä asuvat eivät edes käy lähiöravintoloissa, niin ihmettelen vaan, voiko toiminta olla kannattavaa. Kolmessa lähiön ravintolassa toimintaperiaate täsmälleen sama eli alkoholia, jotain ruokaa (keittiö kuitenkin menee viimeistään klo 21 kiinni), bingoa, tietovisaa ja viikonloppuisin välillä joku "nevö hööd" -bändi soittamassa. Jos haluaa jonnekin "paremmin" syömään, vähintään pitää mennä jonnekin kauppakeskukseen, mutta mieluummin Helsingin keskustaan. Sitä voi sitten miettiä, onko ravintolaruoka niissäkään sen arvoista, että viitsii körötellä tunnin verran suuntaansa julkisilla.

Vierailija kirjoitti:

10 vuotta sairaanhoitajana on opettanut että

-työ on parhaimmillaan todella palkitsevaa ja merkityksellistä

-palkkakuopassa ollaan mutta valitsemalla työpaikkansa oikein on työnkuorma ja palkka ihan kohdillaan

-ihmiset kohtaa elämässään paljon odottamattomia sairastumisia, tapaturmia ja elämänkriisejä mutta onneksi myös paljon pystytään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan.

-Lähdin alalle helpon työllistymisen perässä ja siitä olen nauttinut. 

-Eteneminen uralla on vaikeaa. Hyviä etenemismahdollisuuksia on lopulta hyvin rajallisesti. Työnkuvaa pystyy kyllä vaihtamaan.

"-Lähdin alalle helpon työllistymisen perässä"

Mulla oli kasarilla toi sama syy. Vaikka en sitten kauheen monta vuotta sairaanhoitajan hommia tehnytkään, päivääkään en ole katunut niitä opintoja. Niistä on ollut hyötyä niin omien, lasteni kuin läheistenikin sairauksien kohdalla. Ja ennenkaikkea ikääntyvien vanhempieni kohdalla. Muistan, kun ysärillä mulla todettiin nivelreuma ja aloitettiin sytostaattilääkitys. Olisi  pitänyt kerran viikossa käydä terveyskeskuksessa pistättämässä se piikki. Kysyin silloin reumalääkäriltä, että miksi saiaraanhoitajan pitää mennä sairaanhoitajalle pistättämään piikki, jonka se sairaanhoitaja osaa pistää ihan itsekin itseensä. Joten joo, ei tarvinnut mennä vaan sain pistää itse. Ja siihen aikaan ei siis vielä ollut näitä kyniä vaan ampullit, neulat ja ruiskut.  Polvien tekonivelleikkauksissa kun olin ja tuli sairaalassa puhe, että 2 viikon päästä sitten terveyskeskukseen poistattamaan haavasta hakaset, sairaanhoitajataustallani sain sairaalasta mukaani välineet, joilla napsin hakaset pois itse. Ja kun isä aikoinaan soitti, että voinko tulla auttamaan vessanpöntöltä lattialle tipahtaneen äidin ylös, tajusin aika pian, että kyseessä on kivuton sydäninfarkti ja soitin Häkeen. Paljon olen vuosikymmenten aikana tehnyt "hoitsun hommia", vaikka palkkatyöni onkin ollut ihan muu kuin hoitoala. 30 vuotta sitten mua kutsuttiin taloyhtiössä "molluskatädiksi", koska naapuruston lapset, joilla oli molluskoita eli ontelosyyliä, tuli mun luokseni ja mä sitten poistin ne syylät. Sairaanhoitajan koulutuksesta on oikeesti paljon hyötyä (varsinkin, jos aikoo hankkia lapsia), vaikka sitä ei sitten työksene kovin kauaa tekisikään. Niin joo ja vieä yksi hauska juttu...siskoni kilpikonnalle aikoinaan määrättiin antibiootti pistoksena, mutta ei mun siskoni uskaltanut itse sitä pistää kilpikonnansa "kainaloon". Joten soitti mulle ja mä kävin pistämässä.

Vierailija kirjoitti:

liian vanha 70v, vai pitäskö?

Mä täytän vasta 63 v....mutta hetkonen, mähän valmistuin sairaanhoitajaksi jo 1986, mutta päätin vaihtaa alaa jo ysärin puolivälissä. 

Yksi iso ongelma mielestäni nykyisin on, että ympärivuorokautisen hoivan tarpeessa on sellaisiakin vanhuksia, jotka eivät varsinaisia hoitotoimenpiteitä tarvitse juuri ollenkaan. Kävelevät itse, syövät itse, käyvät vessassa itse jne. Tarvitsevat kuitenkin ympärivuorokautisen paikan, koska jonkun pitää vahtia, että eivät lähde haahuilemaan yöpaidassa pakkaseen, eivät jätä vesihanoja valumaan, eivät yritä lämmittää sähköuunia tuleen sytytetyllä sanomalehtipaperilla jne. Sitten on vanhuksia, joita pitää auttaa vessaan, pitää syöttää, pitää pestä jne, koska eivät itsenäisesti pysty enää toimimaan. Ja on vanhuksia, joilla on molemmat ongelmat. Miten paljon missäkin yksikössä on vanhuksia, joille riittää pelkkä vahtiminen ja miten paljon niitä, joiden hoitamiseen (esimerkiksi suihkuun viemiseen)  tarvitaan yhden hoitajan sijasta kaksi hoitajaa. Hoitajamitoituksessa, kun se tehdään nuppiluvun mukaan, ei huomioida lainkaan sitä, että jossain voi olla enemmän vain vahdittavia ja jossain toisessa paikassa taas enemmän niitä, joita pitää nostella, käännellä, siirrellä, syöttää jne. Hoitajamitoituksen mukaan molemmissa paikoissa pitää olla saman verran hoitajia. 

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista laskea vanhustenhuollon hoitajamitoitusta, kun se on jo nyt alijäämäinen?  Jätetäänkö vanhukset heitteelle?

Ei suoranaisesti heitteille, mutta hoivan laatu ainakin heikkenee entisestään. Pörriäiset sun muut joutuvat nyt pitämään hoivakodeissaan sänkypaikkoja tyhjillään, koska hoitajamitoitus ei riittäisi sänkypaikkojen täyttämiseen. Mutta jos tingitään hoitajamitoituksesta, Martta ja Paavo saavat sänkypaikan. Ja maksavat siitä ilosta. Kaikkia ehditään sitten auttaa vessaan, syöttää jne vähemmän, mutta pörriäiset kiittävät.