Reipas ja tunnollinen lammas
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä onko ostovoima laskenut kenellekään muulla paitsi pienituloisilla tai tukien varassa elävillä. Käsittääkseni eivät nämä ihmiset käy muutenkaan ravintoloissa kun rahasta on niin tiukkaa. Pikemmin syy on korkeat hinnat eli ihmiset mieltävät että sille ei saa vastinetta nykyään. Keskiluokalla tuskin on rahasta niin tiukkaa jos kerran tlissä ollaan.
Pitää varautua elämään loppuelämä niilllä säästöillä eläkeikään asti nyt vähintään jos olet yli 40v ja jäät työttömäksi.
Ei tarvitse. Jos olet alalla jolla ei ole töitä niin voit aina kouluttautua uudestaan. Vain luuserit jäävät tuleen makaamaan ja voivottelemaan kohtaloaan. Minulla lähti työpaikka alta vähän vajaa nelikymppisenä ja työllisyysnäkymät olivat surkeat. Lähdin kahden pienen lapsen äitinä opiskelemaan uutta
Oleellista tossa olikin, että lähdit opiskelemaan uudelle alalle alle nelikympiisenä. Silloin vielä ehtii. Mutta jos nyt lähtisit opiskelemaan uutta alaa, niin - mikäli ala ei olisi sote-ala - olisiko tilanteesi työllistymisen suhteen uudelle alalle yhtä hyvä kuin aiemmin? Ja vaikka ajattelisikin niin, että okei, lähden opiskelemaan jotain muuta alaa, jos työt loppuu, niin jollainhan se opiskeluaikakin pitää tulla otimeen. Varsinkin, jos on hankkinut lapsia. Eli ihan sitäkin varten on järkevää nyt säästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä onko ostovoima laskenut kenellekään muulla paitsi pienituloisilla tai tukien varassa elävillä. Käsittääkseni eivät nämä ihmiset käy muutenkaan ravintoloissa kun rahasta on niin tiukkaa. Pikemmin syy on korkeat hinnat eli ihmiset mieltävät että sille ei saa vastinetta nykyään. Keskiluokalla tuskin on rahasta niin tiukkaa jos kerran tlissä ollaan.
Pitää varautua elämään loppuelämä niilllä säästöillä eläkeikään asti nyt vähintään jos olet yli 40v ja jäät työttömäksi.
No tämähän se. Ensin heikennettiin työttömyysturvaa ja nyt ollaan heikentämässä irtisanomissuojaa. Uutisista saa jatkuvasti lukea yt-neuvotteluista jopa julkisella, joten työpaikat valtiollakaan eivät ole enää ikuisia. Koulutettu työssäkäyvä on aiemmin voinut luottaa siihen, että JOS kävisi niin huonosti, että työpaikka menisikin alta, ansiosidonnaisella sekä muilla mahdollisilla tuilla (esim asumistuki) pärjäisi siihen asti, että uusi työpaikka löytyy. Ei siis ole ollut niin suurta tarvetta pistää rahaa säästöön kuin mitä nyt on vaan on uskallettu kuluttaa sellaiseenkin, mikä ei ole lainkaan välttämätöntä (kuten just ravintoloissa syöminen). Osa kulutuksen vähenemisestä johtuu siis siitä, että kansalaisista on tullut varovaisempia rahankäyttönsä suhteen. Mutta onko tämä huono asia? Eikös tämä ole just sitä, että yksilön pitää ottaa enemmän vastuuta itsestään eikä luottaa siihen, että yhteiskunta rientää apuun? Ostaa 10€ hiusvärin marketista sen sijaan, että maksaisi 200€ kampaajalle. Säästöä 190€ ja silllä summalla saa jo Lidlistä ihan kivan määrän ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Ravintoloita on yksinkertaisesti liikaa joka nurkalla ei niihin kaikkiin vain riitä asiakkaita. Vain ne joilla on hinta-laatusuhde kohdallaan, pärjäävät.
Samaa mieltä. Vantaalaisessa lähiössä on ostarilla - siis ostarilla, ei kauppakeskuksessa - 2 pizzeriaa ja 3 muuta ravintolaa. Lisäksi alueella on vielä neljäskin ravintola. Ostarin ravintoloista yksi on ihan uusi ja yksi on vaihtanut omistajaa ja remontin jälkeen avattiin just viikko sitten. Ei noihin paikkoihin kukaan kauempaa tule kuin korkeintaan silloin, kun ovat jonkun lähiössä asuvan luona käymässä. Kun ottaa huomioon, että läheskään kaikki tässä lähiössä asuvat eivät edes käy lähiöravintoloissa, niin ihmettelen vaan, voiko toiminta olla kannattavaa. Kolmessa lähiön ravintolassa toimintaperiaate täsmälleen sama eli alkoholia, jotain ruokaa (keittiö kuitenkin menee viimeistään klo 21 kiinni), bingoa, tietovisaa ja viikonloppuisin välillä joku "nevö hööd" -bändi soittamassa. Jos haluaa jonnekin "paremmin" syömään, vähintään pitää mennä jonnekin kauppakeskukseen, mutta mieluummin Helsingin keskustaan. Sitä voi sitten miettiä, onko ravintolaruoka niissäkään sen arvoista, että viitsii körötellä tunnin verran suuntaansa julkisilla.
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta sairaanhoitajana on opettanut että
-työ on parhaimmillaan todella palkitsevaa ja merkityksellistä
-palkkakuopassa ollaan mutta valitsemalla työpaikkansa oikein on työnkuorma ja palkka ihan kohdillaan
-ihmiset kohtaa elämässään paljon odottamattomia sairastumisia, tapaturmia ja elämänkriisejä mutta onneksi myös paljon pystytään ennaltaehkäisemään ja hoitamaan.
-Lähdin alalle helpon työllistymisen perässä ja siitä olen nauttinut.
-Eteneminen uralla on vaikeaa. Hyviä etenemismahdollisuuksia on lopulta hyvin rajallisesti. Työnkuvaa pystyy kyllä vaihtamaan.
"-Lähdin alalle helpon työllistymisen perässä"
Mulla oli kasarilla toi sama syy. Vaikka en sitten kauheen monta vuotta sairaanhoitajan hommia tehnytkään, päivääkään en ole katunut niitä opintoja. Niistä on ollut hyötyä niin omien, lasteni kuin läheistenikin sairauksien kohdalla. Ja ennenkaikkea ikääntyvien vanhempieni kohdalla. Muistan, kun ysärillä mulla todettiin nivelreuma ja aloitettiin sytostaattilääkitys. Olisi pitänyt kerran viikossa käydä terveyskeskuksessa pistättämässä se piikki. Kysyin silloin reumalääkäriltä, että miksi saiaraanhoitajan pitää mennä sairaanhoitajalle pistättämään piikki, jonka se sairaanhoitaja osaa pistää ihan itsekin itseensä. Joten joo, ei tarvinnut mennä vaan sain pistää itse. Ja siihen aikaan ei siis vielä ollut näitä kyniä vaan ampullit, neulat ja ruiskut. Polvien tekonivelleikkauksissa kun olin ja tuli sairaalassa puhe, että 2 viikon päästä sitten terveyskeskukseen poistattamaan haavasta hakaset, sairaanhoitajataustallani sain sairaalasta mukaani välineet, joilla napsin hakaset pois itse. Ja kun isä aikoinaan soitti, että voinko tulla auttamaan vessanpöntöltä lattialle tipahtaneen äidin ylös, tajusin aika pian, että kyseessä on kivuton sydäninfarkti ja soitin Häkeen. Paljon olen vuosikymmenten aikana tehnyt "hoitsun hommia", vaikka palkkatyöni onkin ollut ihan muu kuin hoitoala. 30 vuotta sitten mua kutsuttiin taloyhtiössä "molluskatädiksi", koska naapuruston lapset, joilla oli molluskoita eli ontelosyyliä, tuli mun luokseni ja mä sitten poistin ne syylät. Sairaanhoitajan koulutuksesta on oikeesti paljon hyötyä (varsinkin, jos aikoo hankkia lapsia), vaikka sitä ei sitten työksene kovin kauaa tekisikään. Niin joo ja vieä yksi hauska juttu...siskoni kilpikonnalle aikoinaan määrättiin antibiootti pistoksena, mutta ei mun siskoni uskaltanut itse sitä pistää kilpikonnansa "kainaloon". Joten soitti mulle ja mä kävin pistämässä.
Ihan normaalia markkinataloutta, että ne firmat pysyy pystyssä, joilla on tarpeeksi maksavia asiakkaita.
https://safkaajashamanismia.blogspot.com/