Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 108: "Perintökaaren säännökset eivät mene yhdenvertaisuuslainsäännösten edelle, silloin kun käsitellään vaatimuksia syrjinnän perusteella."

Tosissasiko meinaat, että jos testamenttaisin koko omaisuuteni toiselle lapselle, sillä testamentilla ei olisi mitään merkitystä, koska yhdenvertaisuuslaki velvottaisi omaisuuteni menemään puoliksi ja kummankin lapseni saavan puolet omaisuudestani eikä sen toisen 1/4, kuten testamentin kanssa menisi mikäli toinen vaatisi lakiosansa? 

Periaatteessa testamentissahan ei saa olla lain- tai hyvän tavan vastaisia ehtoja. Asiasta ei taida olla kuitenkaan vielä mitään KKO:n ennakkopäätöstä..

Täytyypä kysyä tuosta asiasta lakimieheltä. Miellä kun on just menossa perunkirjoitus äidin kuoleman jälkeen. Lakimies vaikuttaa varsin pätevältä, koska hän on selvitellyt ja tehnyt ehdotuksia siitä, miten eri tavoin sekä kuolinpesän että vielä elossa olevan isän omaisuutta voitaisiin jo nyt jakaa siten, että menisi mahdollisimman vähän veroja. Ja isä siis itse haluaisi jo jakaa osan omaisuudestaan (esim sijoitusasunnon, jossa vuokralainen) pois, koska ei tarvitse sitä sijoitusasuntoa yhtään mihinkään ja sen pitämisestäkin on jonkin verran vaivaa. Varsinkin, kun siihen taloyhtiöön on tulossa putkiremonttikin ja on asunnon omistajan tehtävä huolehtia, että vuokralainen on muuttanut muualle ennenkuin remontti alkaa. Onneksi tällaisessa tapauksessa ei sentään vuokranantajan tarvitse etsiä vuokralaiselle remontin ajaksi tilapäisasuntoa, muttapaperihommaa ja valvomista siltikin on. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset on iät ajat tehneet tuota. Jakaneet perintöä

Sitten kun minä kuolen, niin tämä kippo on pentti sinun. Asiaan on suhtauduttu olkia kohautellen ja naureskellen. 

Ei ole kellekään ikinä tullut mitään traumoja, mutta kun nykyajan imiset suuttuu ja loukkaantuu ja traumatisoituu milloin mistäkin

Pitkän aikaa oli niin, että nuorempi sukupolvi muutti isompiin asuntoihin kuin missä ne vanhemmat olivat asuneet. Oli siis tilaa varastoida tavaroita. Nyt tilanne on muuttunut. Asuminen on kallista ja jokainen neliömetri maksaa tuhansia euroja. Tästä syystä asunnot ovat myös pienentyneet. Joku yksi Aallon vaasi nyt menee vaikka vaatekaapin perälle tai tiskipöydän alakaappiin, jos ei halua esilläkään pitää, mutta jos tavaraa alkaa tulla paljon, niin tila ei enää riitä tarpeettomille tavaroille, kun niille tarpeellisillekin on monessa asunnossa liian vähän säilytystilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli äitini kanssa sama, ei ymmärtänyt miksi ihmeessä halusin nuorena tehdä omannäköisen kodin. Kai se oli tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä, oli itse köyhistä oloista eikä saanut mitään kotoaan. Oton osan, toki ihan arvokastakin, ja osasta kieltäydyin. Helppoa kuin heinänteko. 

Kyse on kuoleman pelosta ja ajatuksesta että "jotain jäisi jäljelle". Suhtautuisin ymmärtäväisesti näihin toiveisiin. Tulette vielä itsekin miettimään, että mihin tämäkin esine, josta minulla on niin hyviä muistoja ja johon meni aikanaan rahaa, joutuu, kun kuolen. Ettekä piristy siitä, että lapsenne sanoo, että ei me sun romujas tarvita eikä huolita.

Pitää hommata itselleen mausoleumi, niin sinne saa hyllyille kukkmaljakoita yms. 

Ehdota vanhuksille, että vuokraavat jonkun varaston ja vievät itselleen tarpeettomat tavarat sinne. Heidän kuolemansa jälkeen voivat sitten lapsenlapset käydä varastosta katsomassa, mitä mahdollisesti haluavat sieltä. Loput myyntiin tai joku firma tyhjentämään varasto. On mun isäkin tässä vuosien varrella kysellyt, onko mulla käyttöä sille ja tälle tavaralle tai tiedänkö jonkun, jolla olisi. Yhdellä ystävälläni oli käyttöä lähes uudellen monitoimikoneelle, joten vein hänelle. Samoin hänellä oli naapurina pienituloinen eläkeläinen, joka mielellään otti 7-veljestä lankoja.  Hyväkuntoisten kattiloiden ja paistinpannujen kohdalla otin niistä valokuvan, lähetin toiselle ystävälleni ja ystäväni taas kysyi ekaan omaan kotiinsa muuttavalta pojaltaan, olisiko hänellä jotain käyttöä niille. Kaksi kattilaa ja yksi paistinpannu meni ystäväni pojalle. Mun kotiini vanhempani eivät tuoneet itse mitään vaan mä kävin siellä katsomassa, mistä he halusivat päästä eroon. Enkä ottanut kotiini säilytykseen edes siksi aikaa, että kysyin ystäviltäni vaan tavarat saivat odottaa mun vanhempieni luona. Oma kotini ei ole mikään väliaikavarasto. Varsinkaan tavaroille, joita kukaan ei ehkä koskaan edes halua. 

Nro 108: "Perintökaaren säännökset eivät mene yhdenvertaisuuslainsäännösten edelle, silloin kun käsitellään vaatimuksia syrjinnän perusteella."

Tosissasiko meinaat, että jos testamenttaisin koko omaisuuteni toiselle lapselle, sillä testamentilla ei olisi mitään merkitystä, koska yhdenvertaisuuslaki velvottaisi omaisuuteni menemään puoliksi ja kummankin lapseni saavan puolet omaisuudestani eikä sen toisen 1/4, kuten testamentin kanssa menisi mikäli toinen vaatisi lakiosansa?