Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 141: "Ja jos alat omaishoitajaksi mummo putoaa täysin kaikista avuista ja hoitokotijonoista pois pysyvästi. Oletetaan että hoidat 24 /7 hautasn saakka"

Tiedän tämän ja sen vuoksi en äitini omaishoitajaksi ryhtynytkään. Mä ajattelinkin edellisessä kommentissani lähinnä sitä, jos joku omainen haluaisi hoitaa äitinsä/isänsä/anoppinsa/appensa kotona loppuun asti, niin nykyisellä omaishoidontuella ei yksinkertaisesti laskuja maksella eikä myöskään työssäkäyvänä riitä ne vapaapäivät ja 5 palkatonta työpäivää vuodessa, jos vanhus on jo kotihoidon tai hoivakotipaikan tarpeessa. Tuen pitäisi siis olla samalla tavalla tuloista riippuvainen kuin mitä on äitiyspäivärahakin ja lisäksi pitäisi olla samanlainen oikeus palata takaisin työhonsä kuin mitä on äitiyslomalta palaavallakin. Päälle viiskymppisen on aika typerää irtisanoutua työpaikastaan sen vuoksi, että alkaa hoitaa jo kotihoidon/hoivakotipaikan tarpeessa olevaa vanhusta, koska kun vanhus lopulta kuolee, on tosi vaikeaa saada enää työpaikkaa nk ikäsyrjinnän takia. Vuorotteluvapaakin on jo lakkautettu, joten edes sitä ei voi enää käyttää siihen, että hoitaisi iäkästä omaistaan. 

Nro 79: "Mitä v ttua sitten jos ei löydy hommiin jatkajaa? Onko se työntekijä jotenkin velvollinen jatkamaan sen yrityksen rikastuttamista, onko oikeutettu osinkoihin? Miten voi olla noin lampaita?"

No mun mielestä sellainen on aika lammas, joka ei voi jäädä eläkkeelle sen takia, ettei löydy jatkajaa. Se on sen työnantajan ongelma eikä työntekijän. Mutta mä tosiaan tunnen näitä, jotka jo tuskailee sitä, että pitää käydä edelleen töissä, vaikka ylin eläkeikäkin on tullut täyteen jo pari vuotta sitten. Mä itse olen jopa yrityksessäni yksi osakkaista, mutta sen vuoksi mä ajattelen yrityksen tulevaisuuttakin ja yrityksen tulevaisuuden ei pidä rakentua sen varaan, että minä vielä rollaattorilla liikkuvanakin olisin töissä. Mun osaaminen pitää siirtää nuoremmilla jo nyt eikä vasta sitten, kun alkaa olla liian myöhäistä. Ylipäätään pitäisi aina muistaa, että se työntekijä, jota ilman firma menee konkkaan, voi sairastua tai vammautua vakavasti tai jopa kuolla. Jopa vuosia ennen eläkeikäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi itse en viihdy yhtään joutilaana ilman mielekästä tekemistä. Sitä saan työstäni, joka on tosi monipuolista ja antoisaa.

Palasin eläkkeeltä töihin myös siksi, että työnantaja oli epätoivoisesti yrittänyt saada jonkun tilalleni. Ei onnistunut (työssäni tarvitaan tiettyä erikoisosaamista, jota ei vaan löytynyt), joten en edes vie paikkaa keneltäkään nuoremmalta.

Mä tunnen useammankin, jolla on ollut just tuo tilanne. On jatkettu töitä, koska ei ole löytynyt ketään, joka osaisi valmiiksi samat hommat kuin eläkkeelle lähteväkin. Omalla työpaikallanikin on ollut näitä. Itse aion jäädä eläkkeelle heti, kun alin eläkeikä tulee täyteen. Olen töissä sanonut, että en aio tehdä päivääkään pidempään ja mulle on turha soitella perään. Työni on kyllä ihan jees ja työkaverit mukavia, mutta en halua olla "korvaamaton". Olen lyhentänyt työaikaani ja sitä mukaa, kun kolmekymppinen kollegani on oppinut mun hommiani, olen siirtänyt niitä hänelle. Tarkoitan siis niitä hommia, joita firmassa osaan vain minä,. Muita hommia voi jakaa kaikkien kesken sitten, kun meikäläinen sanoo heippa ja hyvää loppuelämää. Joten reilussa kolmessa vuodessa täytyy vaan saada siirrettyä osaaminen ja myös se nk hiljainen tieto tälle nuoremmalle työntekijälle. Hyvin on oppinut ja vielä vajaat 2 vuotta aikaa opetella. On nuori, uransa alkupuolella vielä ja innokas oppimaan ja tekemään. En ole lainkaan huolissani asiasta. 

Mä nautin joutilaisuudesta, mutta mulla on monta projektia ihan kotonakin. Ja kun jään eläkkeelle, niin mikäli fyysinen kuntoni antaa myöten (mulla on kaksi etenevää sairautta, jotka molemmat vaikuttavat liikuntakykyyn), ryhdyn tekemään jotain vapaaehtoistyötä. Noin 150 metrin päässä kotoani on palvelutalo ja voisin vaikka ruveta viemään siellä asuvia vanhuksia ulos tai käydä lukemassa heille tai jotain vastaavaa. Tai ehkä ryhdyn johonkin eläinsuojeluhommaan kuten tarjoan tilapäisen kodin uutta kotia etsiville kodittomille kissoille. Jotain sellaista, mikä tuntuu oikeasti merkitykselliseltä. 

Vierailija kirjoitti:

"Lähitulevaisuudessa työikäisten odotetaan huolehtivan ikääntyvistä vanhemmistaan töiden ohella."

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010727273.html

Luin tuon jutun ja pisti vähän hymyilyttämään. Saa nimittäin olla aika hyväkuntoinen vanhus, jos vain viitenä päivänä vuodessa omaisen tarvitsee olla pois töistä vanhuksen vuoksi. Ja jos kyse on vaikkapa - kuten artikkelissa mainittiin - vanhuksen viemisestä labraan, niin tulisiko sittenkin halvemmaksi vanhuksen mennä sinne taksilla kuin että omainen ottaa palkattoman vapaapäivän? Invataksin kun voi tilata sellainenkin, jolla ei ole nk invataksikorttia. Sen matkan joutuu sitten vaan maksamaan itse. 

Luonnolliserstikaan ei ole työnantajan vika, jos jonkun isä, äiti, anoppi tai appi on vanha eikä enää pärjää ilman apua. Eikä sekään, että työntekijän iäkäs omainen asuu jossain kaukana, jolloin labrassa käyttämiseen ei riitä vain se, että työntekijä tulee tuntia tai kahta myöhemmin aamulla töihin ja tekee sitten vaikka saman verran pidempään töitä. Hoivakotipaikkojen ja kotihoidon käyntien vähentäminenkään ei ole työnantajan vika, mutta kun vanhus on siinä kunnossa, että noita palveluita tarvitsee, niin se tarve ei ole vain viikonloppuisin (eli kun työssäkäyvällä omaisella on vapaapäivä) ja viitenä muuna päivänä vuodessa. On aika naiivia kuvitella, että tuo riittäisi. Myös saattohoidon kohdallakin saa vain tuon 5 päivää vuodessa ja joillain saattohoito voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia. Mun mielestä - jos omaisille koitetaan nakittaa vanhusten hoitaminen - ratkaisun pitäisi olla pikemminkin joku perhevapaan tapainen. Ei yksittäisiä päiviä vaan kuukausia. Maksakoon sitten vaikka Kela vastaavalla tavalla korvauksen kuin mitä saa esim äitiyslomalla eli omaistaan hoitamaan jääneen tulojen mukainen päiväraha. Nykyinen omaishoidontuki ei ole riittävä.

Mä olin työssäkäyvä jo silloin, kun ei ollut vielä verkkopankkeja eikä pankkikorttejakaan. Postipankin työntekijät kuuluivat eri liittoon kuin muiden pankkien ja kun oli pankkien toimihenkilöiden lakko, Postipankin työntekijät olivat töissä. Joten mulla oli jo silloin sekä Postipankissa että silloisessa Suomen Yhdyspankissa tilit. Just näitä lakkotilanteita varten. Mulla on edelleen kahdessa pankissa tilit. Ja ihan hyvä, koska jos toisella pankilla on maksupäätteissä tms toimintahäiriö, voin maksaa sen toisen pankin kortilla. Lisäksi on aina sen verran käteistä, että voin maksaa ostokseni, jos kummankaan pankin kortti ei käy.