Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku kertoa että miksi vainajaa kuskattaisiin jollain lava-autolla?

Kommentin 89 perusteella kirjoittajan sisko hätääntyi eikä soittanut kotisairaalan kuten olisi pitänyt vaan päätti,  että vainaja lähdetään viemään pois itse. Kotisairaala on sairaala siinä missä muutkin sairaalat ja sairaala huolehtii niin kuoleman toteamisesta kuin vainajan siirtämisestä. 

Ei hätääntynyt. Kotisairaala toimi hyvin. Ei vaadita ruumisautoa vainajan kuljettamiseen, muu sopiva on sallittu.

Sun siskosi onneksi kuitenkin tiesi, mihin ruumis pitää kuljettaa. Mä en edes tiedä, mihin täällä Vantaalla äidin ruumis olisi pitänyt toimittaa. Kotisairaala toimii terveyskeskuksen tiloissa, mutta ei kai vainajaa sinne olisi voitu kantaa? Ja sielläkin on ovet auki vain virka-aikana ja äiti kuoli virka-ajan ulkopuolella.  Kylmiöitä on useammassa sairaalassa täällä, mutta olisiko ruumis pitänyt sitten viedä johonkin päivystykseen, jossa lääkäri toteaa vainajan vainajaksi vai miten olisi pitänyt toimia. Mun siskoni kyllä sattui olemaan silloin kotona ja hänellä on farmariauto, jonne äidin ruumiin olisi varmaan saanut mahtumaan,  mutta jos ei olisi ollut, niin vähän luulen, että yksikään taksikuski ei olisi ottanut äitiä kyytiin :D Joten ihan hyvä, että pelkkä soitto kotisairaalaan riitti ja he hoitivat koko homman. 

Vierailija kirjoitti:

Jos he kykenevät hoitamaan asiansa, he hoitavat ne juuri niin kuin haluavat. Juu, olisi ehkä järkevää varautua siihen tähän ja tuohon, mutta jokainen päättäö tästä ITSE, niin kauan kuin pystyy. Onhan se sitten työläämpää hoitaa asia kuntoon siinä vaiheessa, kun on jo pakko, mutta niin se vain menee.

Ei iäkästäkään ihmistä voi pakottaa hoitamaan asioitaan lasten mielestä järkevämmin, jos ne asiat tulee kuitenkin hoidettua. Harva nuoremmistakaan pitää siitä, että muut tulevat pyytämättä neuvomaan miten asiansa pitäisi hoitaa, vaikka neuvot olisi ihan järkeviäkin. Miksi sitten tietyssä iässä se onkin yhtäkkiä ihan ok muilta päsmäröidä?

Samaa mieltä tästä. Valitettavan moni vanhus kuitenkin ajattelee, että sitten kun on pakko hoitaa asiat kuntoon, joku muu - yleensä siis vanhuksen lapset - hoitavat asian kuntoon. Lapset taas - jos heillä on tietämystä asiasta - haluaisivat, että vanhus itse hoitaisi asiansa kuntoon silloin, kun siihen vielä pystyy, eikä jättäisi asioiden hoitamista lastensa harteille. Suomessa on kuitenkin se hyvä puoli, että lapsilla ei ole velvollisuutta hoitaa vanhempiensa asioita. Lapsikin voi nk pestä kätensä vanhempiensa asioiden hoitamisesta ihan kuten vanhuksetkin voivat pestä kätensä omien asioidensa hoitamisesta. Mitään pakkoa vanhusten asioiden hoitamiseen ei  heidän lapsillaan ole. Moni kuitenkin välittää vanhemmistaan eikä haluaisi vanhempiensa päätyvän siihen tilanteeseen, että eivät itse kykene hoitamaan asioitaan, mutta lapsetkaan eivät hoida. Itse ainakin haluan, että musta on mahdollisimman vähän (mieluiten ei lainkaan) vaivaa lapsilleni. Sen vuoksi mulla menee laskut suoraveloituksena, on tehtynä edunvalvontavaltuutus, hoitotahto ja testamentti. Kissan ja koiran eläinlääkärikuluja varten on erillinen tili, johon mun pojallani on käyttöoikeus ja oma pankkikortti. Sille tilille voisi kyllä laittaa vielä lisääkin rahaa sitä tilannetta varten, että mulle tulisi jotain sairaalalaskuja, lääkekuluja tms, joista en kykenisi itse huolehtimaan. Ne laskut pitäisi kuitenkin käydä maksamassa pankin konttorissa ellen sitten hommaa pojalleni verkkopankkitunnuksiakin siihen tiliin. 

Mä sanoisin tuosta edunvalvontavaltuutuksesta vielä sen verran, että se on vähän niinkuin testamentti. Testamenttikin astuu voimaan vasta sitten, kun testamentin tekijä kuolee. Ei sitä ennen. Edunvalvontavaltuutus astuu voimaan vasta sitten, kun lääkäri on todennut valtuutuksen tekijän kykenemättömäksi hoitamaan itse asioitaan JA Digi- ja viestintävirasto on käsitellyt asian ja hyväksynyt edunvalvonnan. Edunvalvontavaltuutus ei siis astu heti voimaan, kun valtuutettu ja kaksi todistajaa laittavat nimensä siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Ootteko nähnyt leffan Hevimpi reisu? 

En ole nähnyt. Oliko hyvä?

Heräsin aamulla noin klo 8 siihen, että joku tuijottaa mua. Kyylä (= mun kissani) istui sängyssäni ja tuijotti mua. Kun avasin silmäni, se naukaisi, hyppäsi sängystä alas ja lähti alkaertaan kohti keittiötä. Pakkohan se oli nousta ylös, mennä antamaan sille ruokaa ja keittämään itselleni kahvia. Ensimmäinen neljästä vapaapäivästä ja olisi aika paljon tekemistä. Taloyhtiön päätyyn tulee torstaina sekajätelava, joten nyt pitäisi katsoa, onko jotain sinne heitettävää. Ja tietty ne tavalliset kotihommat edessä. 

Luin noita kommentteja runoista ja mä muistan aforismin, jonka vuosikymmeniä sitten vaikeassa elämäntilanteessani luin: "Kenties elän niin kauan,

että kaivaten muistan

tätä murheeni aikaa."

Olikohan Eeva Kilpi vai kenen tuo olikaan, en muista. Mutta tosiaan niin kävi, että tuli aika, jolloin kaivaten muistelin tuota aikaa.