Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kauppakeskusten kahvilat ovat ketjukahviloita.  Suuri joukko suomalaisia asuu maaseudulla,  taajamissa ja lähiöissä,  joissa ei ole edes kauppakeskusta kävelymatkan päässä.  Jos alueen väestömäärä on pieni,  kannattavampaa on perustaa kaljakuppila kuin kahvila.  Vakiporukka voi juoda useammankin kaljatuopillisen jo aamupäivällä,  mutta kukaan ei juo useampaa kahvikupillista samalla käynnillä. Jotta kahvila menestyy,  asiakkaita pitäisi olla paljon.  Ja kuinka moni oikeasti lähtee kotoa autolla ja varsinkaan julkisilla jonnekin kauppakeskusten kahvilaan,  kun kahvinkeitin löytyy jokaiselta kotoakin?

Totta. Kahvi pysyy kupissa lämpimänä max 10 minuuttia. Se siis pitää juoda nopeasti. Oluessa ei haittaa, vaikka se lämpenisikin huoneenlämpöiseksi, joten oluttuopillisen juomiseen voit oikein hyvin käyttää tunninkin. Jos tilaa vielä toisen, niin menee hyvin 2 tuntia. Toisen kahvikupillisen kanssa menee vain 20 minuuttia. Jos mä lähtisin kotoani vaikka johonkin Ekbergille, mulla menisi julkisilla  jo matkoihin 45 minuuttia suuntaansa. Eli matkoihin yhteensä 1,5 tuntia ja sen kahvikupillisen juomiseen 10 minuttia. Ei muuten ole kovin kauaa, kun palstalla oli keskusteluja siitä, että asiakkaat eivät saisi jäädä kahvilaan istuskelemaan enää sen jälkeen, kun kuppi on tyhjä. Eli max 15 minuuttia ja sen jälkeen pitää joko häipyä tai tilata jotain lisää. Ei mua huvita käyttää matkaan 1,5 tuntia ja olla sitten paikan päällä varttin verran. Jos ystävän kanssa menee kahville, paljonko varttissa ehtii edes jutella? Mieluummin sitten kutsuu ystävän kotiinsa kahville tai menee ravintolaan syömään tai vaikka kaljalle. 

Tän vuoden alusta meillä vaihtui systeemi. On erikseen Edenredin kulttuurijuttuihin ja erikseen hierontaan. Kulttuurijutut maksetaan Edenredin kortilla (jota en ole vieläkään saanut) ja hieronta sitten kännykkään ladattavalla sovelluksella. Harmikseni toi hierontajuttu ei käy lähellä olevaan fysikaaliseen hoitolaitokseen (se aiempi kävi), joten en ole käyttänyt sitäkään. Noh, rahat palaa onneksi takaisin työnantajalle ja ensi vuonna en tuota etua enää ota. Lounassetelit vielä otan, jos ensi vuonna enää edes lounasseteleitä saa. Sitä kortilla olevaa lounasetua en ota, koska jos olen oikein ymmärtänyt, yhteen ateriaan voi käyttää vain tietyn summan ja samalla kertaa ei voi ostaa useampaa ateriaa kuin vain sen yhden. Läheisessä ravintolassa yhdellä 13,50€  lounarilla ei saa oikein mitään mulle mieluista, kahdella taas maksaisi yhdestä ateriasta liikaa, mutta kolmella taas saa 2 ravintolan kalliimmasta päästä olevaa annosta. Joten aika usein olen hakenut 2 annosta ja mun siskon kanssa sitten syöty yhdessä ne. Omalla työpaikallani enää 2 ottaa lounassetelit, muut ottavat sen kortin ja jos setelivaihtoehto loppuu, en ota lounasetuakaan enää. Lounareilla olen tukenut paikallista ravintolayrittäjää, mutta en rupea "omilla rahoillani" tukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta ihmiset sitte jaksaa valittaa. Olis tyytyväinen että on itse terve.

Joillakin voi olla heikko vastustuskyky tai sellaisia perheenjäseniä, joilla on. Ei ole silloin kiva viedä tuollaisia tuliaisia kotiin.

Luulisi, että edes korona-ajoista olisi tällainen ihminen oppinut kantamaan kunnon maskia mukanaan. On eri asua mennä päiväkotiin, kouluun tai töihin sairaana, mutta kukaan ei voi tuetää missä pakkoraossa jotkut kulkevat kipeinä esim. päivystykseen.

nimimerkillä riskiryhmiin kuuluva

 

No se maskihan olisi pitänyt olla sillä yskijällä, niin olisi estänyt aerosolien leviämisen junaan.

Maski ei estä saamasta tauteja ilmasta. Pitää olla vähintään ffp2 suojain.

Niitä ffp2-suojaimia saa ihan marketeistakin eivätkä ole enää kalliitakaan. Ffp3-hengityssuojaimiakin saa monista kaupoista. Myös niitä, joissa on ulosvirtausventtiili ja joilla on sen venttiilin vuoksi helpompi hengittääkin. Jos kuuluisin vielä riskiryhmään, varmasti kantaisin käsilaukussani ffp3-hengityssuojainta varmuuden vuoksi. Laittaisin naamalleni, jos menisin sellaiseen paikkaan, missä olisi kohonnut riski saada tartunta. 

Luultavasti syy on juuri se mitä aloituksessasi kirjoititkin eli perusasiat on hyvin. Vastoinkäymisetkin on helpompi kohdata, jos ei samaan aikaan tarvitse olla huolissaan toimeentulostaan. On esim sairastuessakin katto pään päällä, ruokaa ja vaatteita, laskunsa saa maksettua ja samoin kaikki sairauden aiheuttamat lisäkustannuksetkin. Vielä, jos on sopivasti läheisiä ihmissuhteita ja vähintään henkisellä tasolla hyvät tukiverkostot eli vaikka ei olisikaan käytännön apua tarjolla, on kuitenkin joku, joka kuuntelee. Vielä parempi, jos tukiverkostoiltaan saa tarvittaessa ihan käytönnön apuakin. Voisin kuvitella, että tuohon elämän rennosti ottamiseen vaikuttaa paljon myös perusturvallisuuden tunne, joka ihmiselle yleensä kehittyy jo lapsuudessa. Luottamus siihen, että kaikesta selviää...tavalla tai toisella. 

Nro 109: Olen pitkälti kanssasi samaa mieltä, mutta mä olen jo omaan hoitotahtooni laittanut, että sitten, jos jonain päivänä en enää muista tai kykene varaamaan lääkäriakoja, hankkimaan lääkkeitäni apteekista, jakaa niitä dosettiin tai ottaa itse purkista, syödä, juoda jne, niin mua ei saa niistä muistuttaa eikä kukaan saa tehdä niitä mun puolestani. Ainoa poikkeus asiassa on kipulääkkeet. Tämän hoitotahdon olen tehnyt ihan sitä varten, ettei muistisairauden tms iskiessä mun elämääni edes yritetä pitkittää. Äitini muistisairaus kesti vaikeassa vaiheessa noin 2 vuotta ja suurimman osan siitä ajasta äiti oli peloissaan ja hätääntynyt, vaikka saikin asua muutamia sairaalajaksojja lukuunottamatta loppuun asti kotona. Omaiset saattavat haluta pitkittää vanhuksen kärsimyksiä omista itsekkäistä syistään (menetyksen ja surun pelko) ja vaikka omat lapseni näkivätkin, millaista mumminsa viimeiset vuodet olivat, en voi olla ihan varma, mikä tilanne sitten on, jos sama osuu mun kohdalleni. Siksi tuo hoitotahto.