Reipas ja tunnollinen lammas

Minä siihen, että en perinnönjaossa saanutkaan sijoitusasuntoa, josta mun olisi pitänyt 81-vuotiaalle vuokralaiselle ilmoittaa, että sillä on 6 kuukautta aikaa etsiä uusi asunto ja muuttaa. Vaikka mun sairaanhoitajavuoteni jäikin viime vuosituhannelle, mua ahdisti aika paljon tämä asia. Kun en edes tiedä, onko sillä vanhuksella ketään omaisia tai tuttuja, jotka voisivat auttaa asunnon etsimisessä, tavaroiden pakkaamisessa ja muutossa. 

On varallisuuseroa, mutta ei juurikaan eroa elämäntavoissa. Sen vuoksi ei tule mainitsemiasi ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tosiaan usein vain keino olla ostamatta palveluja, kun "on niin kallista". Sama kai se on sen vanhuksen kannalta ostaako palvelut vai jakaa perintöä, kun ei sitä rahaa mukaansa saa kuollessa.

Mä ihmettelin pitkään, miksi mun vanhemmat eivät halunneet ulkopuolista apua. Tiesin, että heillä on kyllä varaa sellaiseen ja olin sanonut, että ei tartte jättää lanttiakaan perintöä. Että käyttävät nyt vaan rahansa omaan hyvinvointiinsa. Mutta sitten oivalsin, että eivät he halunneet, että joku tuntematon tulee sinne tekemään sitä sun tätä vaan he halusivat, että juuri minä tulen. Heille oli siis tärkeämpää saada minusta edes hetkeksi aikaa seuraa kuin se, että jokin asia tulee  tehdyksi. Lopulta sitten alkoi ulkopuolinenkin apu kelvata, kun mä sairastuin enkä voinutkaan enää juosta sinne joka ainoasta asiasta päivin ja öin. 

Mutta siis aloittajan kommenttiin .... en ole törmännyt moiseen, että perinnöllä kiristettäisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki laskut on jo suoraveloituksessa ja veljeni on ottanut kopin pankkiasioista, joten niihin ei siskoni puutu. Siskoni hoitaa nämä avustajiin liittyvät ongelmat, eli jos on ollut niiden kanssa hankaluuksia sekä sitten jos on jotain kela-asioita. Ja sit käy parin viikon välein äidin luona, lukee avustajien päiväkirjaa ja katsoo mitä siellä tehdään ei tehdä, jättää avustajille viestejä jos on jotain huomautettavaa tms. Siinäpä ne lähinnä on. Kampaajalla äiti ei käy ja lääkärikäyntejä on harvoin ja tähän asti nekin onnistuneet avustajien kanssa. 

Niinkun joku tuolla ehdottikin, mä mielelläni otan kopin jos siskoni ei jaksa, etenkin kun veljeni myös on apuna. Mutta tätä kun siskolle ehdotin, oli hyvin vaivaantunut ja on sitä mieltä että hoivakoti on paras ratkaisu.

Ymmärsinkö oikein, että äitisi soittaa siskollesi silloin, kun äidilläsi on ollut ongelmia avustajien kanssa? Vai avustajat soittavat siskollesi? Jos näin, niin voisittehan te sopia, että vaikka tänä vuonna nyt soitetaan niissä asioissa sun siskolle, ensi vuonna soitetaan sulle ja seuraavana vuonna veljellesi. Näin jokaisella teistä olisi aina 2 vuotta "vapaata" ja yksi vuosi "asioiden hoitamista".  Tai vaikka niiin, että kukin teistä hoitaa aina 4 kk kerrallaan noita asioita. Kela-asiat voi liittää tuohon samaan, koska nekään eivät edellytä paikalle menemistä vaan voi hoitaa netin kautta tai puhelimitse.  Mitä tulee avustajien päiväkirjaan, niin perustakaa joku Whatsapp-ryhmä tai vastaava, johon avustajat sitten tekevät päiväkirjamerkintänsä. Ja se teistä sisaruksista, joka on "vuorossa", ottaa kantaa avustajien tekemiin merkintöihin. Eli ei enää mitään paperille kirjoitettua päivbäkirjaa vaan digimuodossa niin, että sitä voi seurata vaikka maapallon toiselta puolelta. 

Jos äitisi luona siskosi käy kahden viikon välein, niin muuttakaa tätä. Vaikka asutkin 500 km päässä äidistäsi, halutessasi voit käydä äitisi luona joka kuudes viikko. Ja varsinkin, jos olet aikeissa muuttaa lähemmäksi. Myös veljesi voi käydä joka kuudes viikkoa. Ja samoin siskosi. Koska teitä on 3, äitisi luona joku teistä siis käy joka toinen viikko eli äitisi kannalta tilanne pysyy samana, mutta siskosi tilanne helpottuu, kun voi unohtaa äidin luona käymiset kuudeksi viikoksi. 

Mä vähän veikkaan, että siskosi tuntee olevansa liian sidottu äitiinne. Mahdollisesti kokee, että hänen pitäisi olla aina valmiina. Eräänlaisessa hälytysvalmiudessa. Toivottavasti äitisi ei soittele siskollesi kaikenlaisista asioista, mitä pitäisi järjestää tai mihin äitisi on tyytymätön (esim ne avustajat). Jos näin on, niin äitisi pitää opetella soittamaan välillä sulle ja välillä veljellesi. Olen itse kokenut sen, miten kuormittavaa on, kun pitää olla tavoitettavissa. Aina. Vaikka ei sitten puhelua olisi tullutkaan eikä tarvinnut ryhtyä tekemään mitään, en mä kuitenkaan voinut elää rennosti omaakaan elämääni. 

Siskosi on todennäköisesti seurannut äitisi tilannetta paljon lähempää ja tiiviimmin kuin sinä ja veljesi. Siskosi näkemys hoitopaikan tarpeesta voi ollakin ihan oikea. On myös mahdollista, että siskosi on vaan niin kyllästynyt koko hommaan, ettei usko sinun ja veljesi loppujen lopuksi hoitavan kaikkia äitisi asioita. Vaikea sanoa. Sinuna kuitenkin tekisin niin, että yhdessä veljesi kanssa lakaisitten hoitamaan ihan kaikki äitisi asiat ja vapauttaisitte siskosi kokonaan vastuusta. Sinä käyt äitisi luona aina kuukauden puolivälissä ja veljesi kuukauden alussa. Siskosi ei tarvitse käydä siellä enää ollenkaan äitisi asioiden hoitamisen takia. Hän voi käydä siellä halutessaan ihan vain siksi, että haluaa tavata äidin. Ei enää velvollisuudesta. 

Nro 595: "Det tar slut mycket snabbare än så:

Person A är en medellöntagare och får en hundralapp i löneförhöjning som räknas från det som löntagaren fakturerar av sin kund.

A:s företag får en hundring - moms 25,5 % (som är ett påslag), kvar blir 79,68 €. Ur det betalar A soc. avgift 30 % så kvar blir 55,78 €. Efter det klipper inkomstskatten 50 % (löneökning) och kvar är 27,89 € att slösa fritt. Staten for iväg med 72 % av förtjänsten innan A hann köpa något. Här ingår endast en överföring av slanten.

Med sina knappa 28 € köper A en en grovt rabaterad hårklippning av B. Efter samma mangel har B 7,84 € till sitt förfogande - förutsatt att produktionskostnaderna, hyra, el utrustning mm. kostade 0 €."

No juuri noin. Todellisuudessa raha hupenee paljon nopeammin. Omassa esimerkissäni ei ollutkaan mitään muita kuluja kuin vain arvonlisävero.