Reipas ja tunnollinen lammas

No ensinnäkin teidän pitäisi ihan ensiksi alkaa huolehtimaan itsestänne, On järjetöntä tehdä tuollaisia työpäiviä ja sitten kipulääkkeiden varassa ja yöt vähäisillä yöunilla painaa niska limassa duunia. Lentokoneessakin ohjeet on, että happimaski ensin itselle ja vasta sitten vieressä istuvalle. Ymmärrän, jos omia lapsiaan auttaakseen rehtkii enemmän kuin mitä itse rahaa tarvitsisi, mutta itse laittaisin siihen rajan. Muut sukulaiset, kaverit jne tulee vasta oman hyvinvoinnin jälkeen. Kun mä aloin huolehtia muistisairaasta äidistäni ja se alkoi verottaa voimavaroja, kyhensin myös työaikaani. Taloudellista apua mun vanhempani eivät ole tarvinneet, mutta konkreettisia apuja kylläkin. 

Mitä tulee vähävaraisten auttamiseen, niin tosiaan kannattaa miettiä se auttamistapa. Joidenkin tilanne valitettavasti on pysyvä eli eivät tule koskaan pääsemäänkään parempaan tilanteeseen. Syynä esimerkiksi sairaus, jonka takia on työkyvyttömyyseläkkeellä ja joka ei parane. Jos työkyvyttömyyseläke on pieni ja mahdollisesti saa muitakin tukia (esim asumistuki), niin elintaso ei tule koskaan paranemaan. Paitsi jos saa sen miljoonan tai pari. Sen sijaan opiskelijan auttaminen voi olla ihan järkevää. Varsinkin, jos hän opiskelee sellaiselle alalle, jossa nyt on ainakin jonkinlaiset realistiset mahdollisuudet myös työllistyä. Silloin tietää, että vähävaraisuus on vain välivaihe ja tilanne paranee, kun tutkinto on suoritettu ja työpaikka saatu. Joskus voi olla tilanne, jossa vaikkapa avioeron takia toinen osapuoli joutuu muuttamaan pois ja kaikki säästöt on menneet vuokravakuuteen ja muuttoon. Mahdollisten tarpeellisten hankintojen (kuten pesukone, pölynimuri, sänky jne) hankkimiseen. Jos henkilö on työssäkäyvä, niin siinä kohtaa voi auttaa tosi paljon se, että ostaa vaikka kuukauden ruuat. Seuraavassa kuussa henkilö pärjääkin sitten jo taas omalla palkallaan. 

Vierailija kirjoitti:

No jos kumpikaan ei halua toisen luo, niin se on se näkeminen sitten varmaan siinä. Eli yhteyttä pidetään muuten. Minusta olisi jotenkin outoa sanoa ystävälleni, että olen tulossa leffaan niin voisin poiketa. Mulle kaverin näkeminen on jotain vähän enemmän. Mutta mulla onkin kyllä kavereita joilla ei ole ongelmaa muutamia kertoja vuodessa ajella metsän keskelle eikä mulla ole ongelma mennä eri kaupunkeihin heitä katsomaan. Matkat on ihan yhtä pitkät suuntaansa ja julkisillakin pääsee suhteellisen lähelle.

Minusta taas ei olisi yhtään outoa sanoa, että olen perjantaina tulossa äitiä/isää/mummoa/kummitätiä tapaamaan tai sairaalaan polikäynnille/työhaastatteluun/tms , joten voitaisiinko mennä sen jälkeen leffaan/ravintolaan  syömään/ kahville/tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isommassa kaupungissa ehkä tapahtuu enemmän ellei nyt vaan sitten asunnolla vietetä aikaa. On vaikka mitä tapahtumia, paikkoja missä käydä, kahviloita, ravintoloita, leffoja, elävää musiikkia, teattereita, keikkoja...

Jos haluan nähdä kaverin ja jutella hänen kanssaan, niin mitä väliä on sillä kuinka paljon tapahtumia tai tekemistä on ympärillä. Muki teetä ja juttelua kotona sohvan nurkassa.

Jos haluaa vain juoda mukin teetåä sohvannurkassa, niin silloin onnistuu hyvin niin, että otetaan puhelu ja kumpikin istuu omassa kodissaan sohvanurkassa teemukit kädessä. Jos haluaa lisäksi nähdä samalla, niin vaikka Teamsin kautta ja webbikamera päälle. Meidän lähisuvussa oli vuosikymmeniä tapana mennä porukalla vappulounaalle, mutta kun pandemia alkoi, niin vappulounas 2020 pidettiin etänä. Yli ysikymppisille vanhemmilleni (asuvat naapurissa) kävin laittamassa Teamsin valmiiksi, kaikki muut osasivat ihan itsekin liittyä mukaan. 3 tuntia vietettiin yhdessä syöden ja rupatellen. Livetapaamisella on merkitystä silloin, jos halutaan tehdä yhdessä jotain, mikä ei etänä onnistu, tai jos molemmat haluavat hetkeksi aikaa pois kotoa.

Mulla ei ole kavereita pikkupaikkakunnilla, mutta sukulaisia on. En oleta, että he tulevat tänne pääkaupunkiseudulle vain tavatakseen mut. Yleensä he tulevat muista syistä ja - jos aikaa sattuu olemaan - tavataan. Mulla ei ole muita syitä mennä pikkupaikkakunnille kuin se, että jonkun hautajaiset on siellä. Yleensä nämä sukulaiset ovat sitten samoissa hautajaisissa. Joskus muutama vuosikymmen sitten oli aika tavallista, että kun sukulaisia lähti etelänlomille, tulivat edellisenä iltana meille, olivat mun luona yötä ja aamulla lähtivät tästä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Eivät he silloinkaan tulleet mua tapaamaan vaan vain yöpymään, koska lento lähti niin aikaisin aamulla. Nyt jo pitkään entokentän lähellä on ollut hotelleja niin, että voivat yöpyä niissä.

Yksi kaverini asuu Kanadassa enkä ole koskaan käynyt siellä. Tavataan silloin, kun hän tulee käymään Suomessa. Mutta ei hänkään tule Suomeen mun takiani vaan tapaamaan sukulaisiaan. Ja samalla reissulla sitten onnistuu myös mun tapaaminen. Jos mulla olisi kavereita pikkupaikkakunnilla, ajattelisin samalla tavalla eli jos heillä on muutakin asiaa pääkaupunkiseudulle (ja aikaa jää), voidaan tavata. Mutta vain mun takiani ei tarvitse matkustaa. 

Vierailija kirjoitti:

"Terveisiä "Lampaalle" luen mieluusti kommenttejasi muistakin ketjuista. Sinuun verrattuna olen kyllä pelkuri."

Terveisiä myös minulta, "Lampaan" kommentit ovat hienoja. Kiitos myös AP:lle.

Kiitos molemmille <3