Reipas ja tunnollinen lammas

Kun sodan uhka oli jo mun lapsuudessani koko ajan olemassa, siihen varmaan tottui niin, etten nykyisin koe mitenkään erityisen suurta uhkaa. Siis sen enempää kuin silloinkaan. Taloudellinen tilanteeni on heikentynyt, mutta se johtuu vain siitä, että teen omasta tahdostani vain 3-päiväistä työviikkoa. Voisin tehdä 5-päiväistäkin, mutta en halua. Nautin siitä, että on aikaa ja voin tehdä asioita itse sen sijaan, että ostaisin valmiina tai palveluna. Hinnat ovat nousseet, se on selvää. Mutta kun oli kahden lapsen yh jo 1990-luvun laman aikaan, niin enemmän tässä on nyt ollut sellainen déjà-vu -ilmiö, kun on taas alkanut vertailla kilohintoja, hyödyntää tarjouksia jne. 

Tunnen kuitenkin ihmisiä, joilla on tällä hetkellä todella haastava tilanne. Rahat on vähissä, terveys reistailee jne. Kuten joku jo kommentoikin, niin aika epätasaisesti resurssit nyt jakautuu. 

Ei vielä mitään tietoa. Just toissapäivänä järjestin osalle lähisuvusta kekripäivällisen, joten nyt ei tartte vielä miettiä mitään. Sen verran joulusta tiedän, että vietetään porukalla yhdessä, mutta ei sitä, kuinka moni osallistuu ja vietetäänkö meillä vai mun siskollani. Paikka riippuu ihan osallistujien lukumäärästä. Yhdessä siskoni kanssa kuitenkin laitetaan ruuat. 

Normaalisti alkaisin parin viikon päästä miettiä itsenäisyyspäivän päivällistä, mutta tänä vuonna skippaan sen. Tai siis teen vain itselleni. Tämä sen takia, että isäni täyttää joulua edeltävällä viikolla 95 vuotta ja me siskoni kanssa järjestetään isälle juhlat. Kolmet juhlat saman kuukauden aikana olisi jo liikaa. Nuorempana jaksoi kyllä itsenäisyyspäivän, joulun, uudenvuoden ja vielä loppiaisenkin järjestää, mutta ei enää. Olen tullut vanhaksi. 

Nro 139: "No siinä onkin työsarkaa keksiä miten robotit saadaan kannattavasti osaksi kaikkien persaukistenkin koteja.

Tietokonehan tuli käytännössä pakolliseksi siksi, että kaikki palvelut siirrettiin niiden ympärille, mutta miten sä toteutat saman robottien kanssa? "

Riippuu varmaan robotista tai mihin sitä tarvitsee. Jos ei ole varaa hommata ko tarkoitukseen sopivaa robottia edes käytettynä, sitten ollaan ilman. Katselin joku aika sitten videopätkän jossain hoivakodin ruokalassa olevasta robotista ja hämmästyin, miten näppärästi se laittoi ruokaa. Päinvastoin kuin scifi -elokuvissa, se robotti ei millään tavalla muistuttanut ihmistä tai muutenkaan mitään elollista olentoa. Sillä oli vain katossa kulkevasta laitteesta roikkuvat hyvin taipuisat "kädet", jotka työskennellessään muistuttivat korkeintaan jotain boakäärmeitä. Harmi, kun en löydä sitä linkkiä nyt. 

Mutta se on ihan totta, että siinä vaiheessa, kun vain murto-osalla on enää töitä, ei niillä lopuilla ole enää varaa ostaa mitään robotteja. Eikä juuri mitään muutakaan. Tavallinen kaupassa käyvä ja palveluita käyttävä kuluttaja katoaa ja sitä, mitä tekoäly kehittää, pitää myydä jollekin muulle kuin työnsä menettäneille ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa korostuu sukupolvien välinen kulutusero.

Nykyään on se kun pitää kokoajan saadaa kaikki, niin eihän sitä rahaa voi jäädä.

Pitää saada nopeempi netti, pitää saada netflixit ja muut, pitää saada uus pleikkari, pitää taas woltata, pitää saada vaihtaa renkaat palveluna, pitää saada uusia vaatteita ja käsilaukku, pitää ja pitää ja pitää jne.......

Juurikin näin. Silti vingutaan huonosta elintasosta. Itse olin lapsi 70-luvulla. Meillä oli radio, tv ilman kaukosäädintä ja lankapuhelin jota koko perhe käytti. Ihmiset eivät tajua sitä etteivät he oikeasti tarvitse kaikkea sitä mitä luulevat tarvitsevansa. Ihmisistä on tullut mainosten ja kulutuksen orjia. Siksi heillä ei ole enää rahaa. Syy ei ole siinä että ennen kaikki oli jotenkin paremmin ja helpompaa. 

Mä en kuitenkaan syyttäisi pelkästään nuoria tästä. He ovat oman aikakautensa lapsia. Kun koko maailma perustuu nykyisin jatkuvaan kuluttamiseen, luonnollisesti joka tuutista tuodaan esille "osta, osta, osta". Ja kun miettiin mainontaa ja markkinointia, niin nuorethanm just on kohteena. Ei suinkaan ne iäkkäämmät, joilla makaa rahat pankkitiliellä. Havahduin noin 10 vuotta sitten tähän asiaan. Seurasin pitkään mainoksia niin telkkarissa kuin lehdissäkin. Päivittäistavaroita tietty, mutta mitä muuta Tenaa ja Vitaproota. Suunnilleen. Kiersin yhden kauppakeskuksen kaikki vaateliikkeet ja kysyin, mitä heillä olisi mun ikäiselle ja mun kokoiselle, jolla ei ole mitään tarvetta näyttää nuoremmalta eikä pidemmältä tai hoikemmaltakaan. Kaikissa muissa kaupoissa vastaus oli ei mitään, mutta yhdestä kaupasta löytyi caprihousut. Tai ne oli siis caprihousut, mutta koska olen kanantaluttajien sukua, mulle ne oli täyspitkät. Ostin kahdet. Pointtini tässä siis on, että nuoret ja nuoruutensa perään haikailevat ovat markkinamiesten kohderyhmää. Markkinoitniin käytetään miljoonia euroja, mutta kohderyhmäksi ei edes oteta niitä, joiden tileillä nuo sadattonnit makaa. Ja koska ne 1970-luvulla eläneet tietävät, että vähemmälläkin pärjää, niin miksi ostaa mitään turhaa, kun eihän kauppiaatkaan halua heidän rahojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko aloitus on pelkkää bullshittiä.

Ihan infoluonteisesti: Suomen Pankin tilastojen mukaan kotimaisilla kotitalouksilla on pitkälti yli sata miljardia euroa talletuksia. Todella rikkaat sijoittavat eivätkä makuulta varojaan melkein korottomilla tileillä. Keski-ikäiset joko elävät kädestä suuhun tai lyhentävät asuntolainojaan. Nuoret ovat nykyään melkein rahattomia.

Mistä ne yli sata miljardia on haalittu?

Näinhän se on. Ei ne sadattuhannet eurot lasten, nuorten tai keski-ikäisten asuntovelallisten tileillä makaa.

Maailma on kyllä tosiaan muuttunut. Asuntolainat otetaan nykyisin myöhemmin ja niihin otetaan paljon pidempi takaisinmaksuaika kuin aikoinaan. Pitkä takaisinmaksuaika tarkoittaa, että voi ottaa suuremman lainan kuin jos lainan aikoisi maksaa takaisin 10-12:ssa vuodessa. On aika tavallista, että 50-vuotiaalla on nykyisin vielä asuntolainaa. Harvalla sen sijaan on nelikymppisenä jo asuntolainat maksettu. Mitä tulee muuten kuluttamiseen, niin eihän nylkyään eletroniikkakaan kestä kuin just ja just takuuajan päättymiseen asti. Jos ei muuten jotain laitetta tarvitsisikaan uusia, niistä tehdään sellaisia, ettei ne tietyn ajan jälkeen enää toimi. Siis vaikka mikään osa ei olisi edes rikki. Tulostimet on yksi esimerkki näistä. Teknologiaa kehitetään myös niin, että esimerkiksi telkkarin joutuu ostamaan uuden tai ainakin hankkimaan siihen jonkun uuden hilavitkuttimen, koska lähetykset eivät enää näy vanhasta telkkarissa. Vaikka siis itse laitteessa ei olekaan mikään rikki. Niin ja se 3G lakkaa toimimasta ja kohta varmaan 4G:kin, koska kaikkien pitää siirtyä 5G:hen. Puhelimet pitää olla jokaisella omat eikä riitä, että on se yksi lankapuhelin kodin eteisessä puhelinpöydällä. Paljon on myös nykyisin sellaista, mikä ei ole millään tasolla välttämätöntä, mutta helpottaa silti arkea ja elämää. Vamisruokia, puolivalmisteita, kotiinkuljetuspalveluita jne. Kuinka monella muuten tulee enää nykyisin suku ja/tai ystävät tekemään talkootyönä (=ruokapalkalla) vaikkapa remontin? Tai rakentamaan kokonaisen omakotitalon? Noista laitteista vielä, niin nykyisin juuri mihinkään vempaimeen ei saa enää varaosia, joten niitä ei voi edes korjata/korjauttaa, vaan on ostettava uusi. Ja jos saakin, osat ja ammattilanen korjaamaan maksaa helposti enemmän kuin uuden ostaminen. 

Mun mielestä on surullista että monilla nuorilla kestää todella pitkään ennenkuin edes työllistyvät niin, että on kokoaikainen työ eikä työsuhteet ole jatkuvasti vaihtuvia, jolloin väliin jää työttömyysjaksoja. Ei silloin oikein onnistu mikään pitkäjänteinen säästäminen ja sijoittaminen. Mun äitini oli tehnyt niin, että 200 000€ menee jaettavaksi tasan hänen neljälle lapsenlapselleen ja sitten minä ja siskoni saadaan kumpikin 200 000€. Kyllä mullakin se raha - verojen jälkeen - jää makaamaan säästötilille. Ainakin siihen asti, että keksin, mihin se olisi järkevintä sijoittaa. Kulutukseen se ei mene, koska en tarvitse mitään. Tai no ruokaa, pesuaineita, vessapaperia ja joitain lääkkeitä tietenkin tarvitsee, mutta eipä juuri muuta. Oma palkkani riittää säästöön ja sijoituksiin laittamisen jälkeenkin ihan hyvin siihen, mitä kulutan. En ota kantaa just ap:n tilanteeseen, mutta onhan se aika selvää, että kun ei ole enää lainoja ja lapset ovat aikuisia ja omillaan, niin aika vähällä kuluttamisella pärjää oikein hyvi, jos haluaa pärjätä.