Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen luopumassa yrittäjyydestä ja opiskelen uutta alaa. Ei ole enää asiakkaita. Muutenkin elämä on tylsää ja ankeaa. Poliittinen keskustelu on tyyliin "empatia ei kuulu politiikkaan, menkää töihin" eikä edes yritetä luoda kansan keskuuteen toivoa paremmasta. Ei ole muutamaan vuoteen ollut rahaa mihinkään ylimääräiseen, ja nyt olen siinä tilanteessa että en edes halua enää mitään. Toisaalta kun ilmastonmuutoksestakin jauhetaan niin tulee huono omatunto jos joskus kulutan johonkin turhaan. En oikein osaa kuvailla olotilaani muuten kuin että elämä vaan on ihan hemmetin tylsää nykyään. Pahinta on olla haluamatta ja tarvitsematta mitään. Jos nyt menisin oikeisiin töihin ja alkaisin saamaan palkkaa, niin ei siltikään mitään unelmia, ei mitään. Korkeintaan se että rahat riittäisi niin että voisin luopua asumistuesta. Ei jeesus mikä unelmien täyttymys ja muuta en halua elämältä!

Tiedätkö mitä? Mulle aikoinaan oli unelmien täyttymys, ettei ollut enää yhtään mitään, mikä olisi riippunut tuloistani. Ja se viimeinenkin eli päivähoitomaksu loppui 1998, kun kuopus meni ekalle luokalle kouluun. Kun jokainen markka, minkä tienasin lisää, tuli - verojen jälkeen - mulle itselleni. En siis pidä yhtään hölmönä toivettasi päästä eroon asumistuesta. Koska niin kauan, kun saat jotain tulosidonnaisia tukia tai maksat jotain tulosidonnaisia maksuja, olet tämän yhteiskunnan talutusnuorassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun ropotti ropsilta loppuu virta niin se on peli seis,ihminen vetää pari siivua leipää ja jatkaa hommia,kaikeen työhön ei tarvitse tulevaisuudessakaan sähköä.

Ja kun tunari taunolla alkaa väsyttämään se lähtee kotiin nukkumaan robotin jatkaessa hommia 24/7

Miten se jatkaa ilman sähköä jonka duunari joutuu sille hankkimaan ja asentamaan.Vai onko ropotilla persuksissa 300 kg akku varavirtana

Halvinkin robotti osaa itse käydä akkunsa lataamassa / vaihtamassa.

Maailmalla on jättimäisiä tehtaita joihin ihmiset eivät edes voi mennä robottien sekaan. 

Mun robotti-imurikin osaa mennä itse latausasemaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaseen laitan

https://www.bauhaus.fi/lajitteluastia-smartstore-collect-76-l-valkoinen…

yhdessä on pahvit, toisessa keräyspaperi, kolmannessa lasi ja metalli samassa.

Roskiskaapissa on sekajäte, bio ja muovijäte sekä paristot kerään yhden pikkupussiin.

Mulla on keittiössä kaksi tollasta. Bio, seka, paperi, muovi, lasi ja metalli kaikki omissaan. Pahvit kerään K-Kaupan muoviseen kestokassiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sen verran on vaikuttanut, ettei pysty enää säästämään niin paljoa kuin ennen, ehkä joitakin satasia kuussa. Muuten elän aika samalla tavalla kuin ennenkin.

Mä taas aloin säästää enemmän. Ansiosidonnaisen heikennykset sekä työntekijän irtisanomisen helpottaminen vaikutti siihen, että aloin ajatella sitäkin vaihtoehtoa, että ehkä saan kenkää ennenkuin jään eläkkeelle. Yli kuuskymppisenä ja ajoittain jo kyynärsauvojen kanss aliikkuvana turha kuvitellakana, että kukaan enää palkkaisi. Enkä haluaisi realisoida "vanhuuden varan" sijoituksiani tavallisiin elinkustannuksiin. 

Korona vaikutti ihmisten elämään todella eri tavoin. Ihan jo siinäkin, kuinka pitkään kenelläkin "korona-aika" kesti. Mulla se kesti noin 100 päivää eli silloin en tavannut sisätiloissa muita ihmisiä kuin iäkkäitä vanhempiani. Mutta jo juhannuksesta 2020, kun tartuntaluvut olivat laskeneet, istuin lomalla nauttimassa auringosta paikallisen terassilla ja alettiin tavata sisätiloissakin. Myös muu lähisuku alkoi taas käydä mun vanhempieni luona eli heistä huolehtiminen ei ollut enää yksin mun vastuullani. Flunssaisena ei tosin kyläilty puolin eikä toisin, mutta jos oltiin terveitä, niin sitten kyllä. Kukaan läheisistäni ei jäänyt myöskään silloin työttömäksi eikä lähitöissä olevatkaan saaneet koronatartuntaa ennenkuin vasta pari vuotta myöhemmin. Lähisuvun alaikäisetkin olivat silloin vielä päiväkoti-ikäisiä ja ihan normaalisti olivat päiväkodissa. Ei siis ollut mitään etäkoulua tms ja olivat vielä sen verran pieniä, ettei ollut mitään seuraharrastustakaan. Kavereitaan tapasivat kuten aiemminkin. Silloinhan oli oikeastaan tärkeää jättää vain mummot ja papat eli yli 70-vuotiaat rauhaan. Siskooni vaikutti jonkin verran Uudenmaan sulku, mutta ei sekään kestänyt lopulta kuin 19 päivää. Oli mökillään silloin, kun sulku tuli, mutta sehän ei estänyt kotiin palamista. Kotiin sai palata kyllä. Yhdellä tutullani koti on Uudenmaan puolella ja työpaikka rajan toisella puolella ja hänkin sai ihan normaalisti käydä töissä. Jos oli hyvä syy, niin Uudenmaan rajan sai ylittää sen 19 päivän aikanakin. 

Tunnen ihmisiä, joilta meni työpaikat ja joiden vanhukset olivat hoivakodeissa eikä niitä saanut mennä tapaamaan kuin ikkunan takaa jne. Tiedän, että osalle lapsista ja nuorista etäopetus oli haastavaa. Monilla vielä niin, että harrastuksetkin loppui. En nyt muista, mikä se kokoontumisrajoitus silloin alussa oli, mutta kyllä esim meidän taloyhtiön pihalla näkyi lapsia leikkimässä ja teinejä istumassa puistonpenkeillä. Muistan yhden illan, kun lähdin aika myöhään viemään koiraa iltalenkille ja 70+ naapurini tuli vastaan. Hätäisenä selitti mulle, että oli pakko lähteä viemään roskat ulos, kun koko asunto alkaa jo haista biojätteistä. Juteltiin siinä hetken aikaa ja sanoin, että eihän se suositus nyt hyvänen aika tarkoittanut, että ei saa astua kotiovesta ulos. Ja kyseessä oli tosiaan vain suositus.