Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Todella ihmeellinen ketju. Lapset ei tartte apua kouluasioissa, ei kaipaa synttäreitä, ei lahjoja eikä oikeastaan ruokaakaan. Kaikenlainen lasten tarpeisiin vastaaminen nähdään pakko-oireisten naisten itsekorostuksena.

Tällein lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista kommentoin että juu, on äitejä joilla vöyhötus vähän karkaa lapasesta, ja se voi olla lapsille hyvinkin vahingollista. Tähän hyvin harvoin törmää isillä. Ja samaan aikaan lähes poikkeuksetta äidit on niitä joihin lapset turvaa, joille pyydetään soittamaan kun on vaikeaa kerrottavaa, jonka kerrotaan olevan se joka auttaa. Isä pyörii siellä taustalla omissa hommissaan kuin vieras ihminen, ellei ole hävinnyt kuviosta kokonaan. Tämä on toki yleistys, mutta pääsääntöisesti se lapsen Wilman tsekkaaminen ja ajoissa talvikenkien hankkiminen merkitsee lapselle välittämistä ja sitä että hän on vanhemmalleen arvokas. 

Olet ihan oikeassa, mutta mä en koskaan ajatellut, että lapsistani huolehtiminen olisi mitään vastenmielistä metatyötä. Mulle se oli vanhemmuutta. En olisi hankkinut lapsia, jos en olisi myös halunnut heistä huolehtia. En myöskään olisi hankkinut lapsia vain jonkun miehen mieliksi. Mitä tahansa kun voi tapahtua. Voi tulla ero, puoliso voi sairastua tai vaikka kuolla. 

Ymmärrän kyllä oikein hyvin. Ymmärrän myös, että joitakin ärsyttää, jos perheessä metatyö kaatuu vain yhden niskaan. Tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että lapset eivät koskaan pääse  hammaslääkäriin, neuvolaan tms, jos kukaan ei ole tehnyt metatyötä eli miettinyt, kauanko edellisestä kerrasta on aikaa ja varannut sitten lapselle aikaa hammaslääkäriin/neuvolaan. Tai lapsella ei ole koskaan kaverisynttäreitä, koska kukaan ei ole tehnyt metatöitä eli suunnitellut synttärijuhlia, laittanut kaverikutsuja, hankkinut tarjottavia jne. Tai lapsi ei koskaan pääse kenenkään kaverinsa synttäeille, koska kukaan ei ole huolehtinut siitä, että lapsella on kyseisen päivänä lahja hankittuna, siistit vaatteet ja mahdollisesti vielä kyytikin kaverin synttäreille. Tuossa nyt vain joitain esimerkkkejä. 

Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia ja joitain metatyö kuormittaa enemmän kuin toisia. Mä en ole koskaan ajatellut, että kaupassakäynti olisi metatyötä. Tai siis se, että ruokakaupassa kierrellessäni teen päätöksiä siitä, mitä sieltä ostan. Mutta mä en suunnittelekaan viikon ruokalistoja etukäteen vaan ostan vaan raaka-aineita ja sitten, kun on aika tehdä ruokaa, katson kaapeista, mitä löytyy ja teen fiiliksen mukaan. Tähän tietenkin vaikuttaa se, ettei mulla edes hoitovapaalla ollut tilannetta, että olisi pitänyt miettä, riittääkö mun rahat ruokaan. Ruokaan on aina riittänyt, vaikka muista jutuista sitten joutuikin joskus tinkimään. 

Pyrin muutenkin tekemään mahdollisimman vähän mitään "kiveen kirjoitettuja" suunnitelmia. On rennompaa, kun voi tehdä sen mukaan, mikä sillä hetkellä tuntuu mukavimmalta. Lasten takia oli tietysti aikoinaan pakko olla ne synttärit, neuvolat, hammaslääkärit, luistimet liikkatunnille jne, mutta ei ne mitään jokapäiväistä hommaa kuitenkaan ollut. Mulla on kavereita, jotka tekevät paljon erilaisia suunnitelmia ja stressaavat heti, jos kaikki ei menekään speksien mukana. Stressaisin ehkä itsekin, jos tekisin sellaisia suunnitelmia, mutta just sen takia en tee. 

Vain alakerran kylpyhuoneessa.

Sekä äitienpäivänä että isänpäivänä ollaan aina kokoonnuttu mun vanhemmilleni. Olen nyt 63v ja ensi vuonna on eka äitienpäivä, kun ei enää juhlita mun äitiäni, koska äiti kuoli toukokuussa. En ole vielä ajatellutkaan koko asiaa, mutta en oikein usko, että enää tässä vaiheessa aloitettaisiin uusi perinne ja mun lapseni tulisivat äitienpäivänä kahville mun luokseni. Tekstarilla todennäköisesti tulee mulle onnittelut, mutta ei enää juhlita äitienpäivää mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä suuresti ettei vuokranantaja ole tehnyt huoli-ilmoitusta tai ottanut teihin aiemmin yhteyttä jos vuokrat jääneet hoitamatta ja eikö yli 80 v. ihmisen vuokrat ja muut maksut jo hoidu automaattisesti tililtä? Millaisia välejä ihmisillä on ikääntyviin  vanhempiinsa, kun eivät edes ota selvää ja huolehdi heidän laskujen, vuokran/vastikkeen hoidosta ja muista käytännön asioista? Jos ikäihmiseltä ei enää suju raha- ja muiden asioiden itsenäinen hoitaminen on aika hakea edunvalvontaa tai antaa edunvalvonta kunnallisen edunvalvonnan tehtäväksi jos omaiset eivät halua itse hoitaa. Vaikka vanhuus ja varsinkin omien vanhempien vanheminen pelottaa ja kenties älöttääkin eikä haluaisi itse osallistua läheisten vanhustensa elämään, niin aikuisen ihmisen tulee kuitenkin ottas itseään niskasta kiinni sen verraan, että pitää huolen jotta vanhus ja hänen asiansa tulevat jollakin keinolla hoidettua.  

Ottamatta kantaa muuhun, niin et sä voi ihmistä pakottaa laittamaan laskujaan suoraveloituksella, vaikka tämä täyttäisikin 80 vuotta. Jotta voisit alkaa järjestellä toisen ihmisen asioita vastoin hänen tahtoaan, pitää olla ko henkilön edunvalvoja. Ja sellaiseksi päästäkseen tarvitaan jo lääkärinlausuntoja ja DVV:n päätökset. Mun isä täyttää ensi kuussa 95 vuotta ja olen kyllä hänelle sanonut, että olisi järkevää laittaa tietyt laskut menemään suoraveloituksena, mutta ei halua. En voi pakottaakaan enkä myöpskään itse niitä sinne laittamaan, kun ei mulla ole tunnuksia eikä oikeuksia isäni pankkitileille.  Käyn pari kertaa viikossa hakemassa postilaatikosta hänen postinsa ja ainakaan vielä ei ole postin joukossa näkynyt mitään perintätoimiston kirjeitä, joten kaipa tuo osaa laskunsa maksaa edelleen. Pitkäaikainen naapurini on taloyhtiön hallituksessa ja jos isältä jäisi yhtiövastikkeita maksamatta, olen 99% varma, että naapuri ilmaisisi huolensa mulle ja mä sitten maksaisin ne omalta tililtäni siksi aikaa, kun saisi jonkun edunvalvonnan isälle. Sellaisen saamiseen kun voi mennä helposti yli puolikin vuotta.