Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Profile picture for user Reipas ja tunnollinen lammas

Reipas ja tunnollinen lammas

Seurattavat (1) Seuraajat (1)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Isot sairaalat ei siirrä ketään kuntoutettavaksi mihinkään pieneen sairaalaan. Kyllä ihmiset isosta sairaalasta siirretään pois tieltä. Kukaan ei välitä siitä onko siellä pienemmässä sairaalassa resursseja tai edes osaamista happilaitteenkäyttöön. Pois silmistä pois mielestä. Hyvähän sitä on silti omaisille luvata että siirretään "kuntoutettavaksi" kun ei viitsitä järkyttää omaisia tiedolla että kuntoutuksen suhteen ei ole mitään tehtävissä.

No juuri tämä. Sieltä isosta sairaalasta pitää saada sänkypaikka seuraavalle ja edellinen potilas  pitää siirtää jonnekin. 

Näytä aiemmat lainaukset

Nro 230: "Siitä lirahtelusta olisi merkinnät potilas-/hoitokertomuksessa. Näitä tietoja ei voi salata omaisilta, viimeistään kuoleman jälkeen kopiot tulee kuin manulle illallinen, kun osaa ne oikeilla perusteluilla vaatia.  Myös kanteluviranomainen saa ne käyttöönsä arvioidessaan hoidon oikeellisuutta."

Paitsi jos se lirahtelun huomannut on ollut keikkalainen, jolla ei ole tunnuksia tietojärjestelmiin ja on unohtanut kertoa asiasta sellaiselle hoitajalle, jolla tunnukset on. 

Näytä aiemmat lainaukset

Ikävä juttu ja eihän tuossa tosiaan ole toimittu kuten olisi pitänyt. Vanhus oli siirtynyt laitokseen vain ja ainoastaan  sen hengityslaitteen käytön takia sekä nk kuntoutettavaksi, mutta mitään kuntoutusta ei oltu tehty eikä näköjään laitteen käyttöäkään opetettu. Tämä ei ole mulle mikään yllätys. Hyvän ystäväni mies siirrettiin muutama vuosi sitten erikoissairaanhoidosta juuri nimenomaisen losähappilaitteen takia "kuntoutukseen" perusterveydenhuollon sairaalaan. Ei siellä mitään kuntoutettu, Mies makasi sängyn pohjalla. Kaiken lisäksi erikoissairaanhoidossa ison leikkauksen jälkeen määrättyjen verenohennuslääkkeiden annostus oli kuntoutusyksikössä jostain syystä puolitettu. Kun ystäväni kertoi asiasta  mulle, käskin heti lähteä hakemaan miehensä kotiin. Ja hyvä, että teki niin, koska kaksi tuntia myöhemmin kotona valvotuissa olosuhteissa ystäväni huomasi miehensä tilan romahtavan ja soitti ambulanssin. Verenohennuslääkkeiden puolittamisesta oli aiheutunut massiivinen keuhkoveritulppa. Jos olisi ollut edelleen kuntoutusyksikössä, kukaan ei olisi edes huomannut kunnon romahtamista ennenkuin mies olisi jo kuollut. Tämä mies ei ollut edes yhtä vanha kuin tuon jutun sotaveteraani ja kiitos vaimonsa ripeän toiminnan tämä mies käy edelleen rollaattorilla liikkuen viemässä heidän koiraansa ulos. 

Mun isäni oli 89v, kun hänelle tehtiin Meilahdessa vuonna 2018  iso leikkaus. Meikun kirurgi ehdotti, että isä siirrettäisiin tuohon samaan yksikköön "kuntoutettavaksi". Jouduin puhelimessa vähän vääntämään lääkärin kanssa asiasta ja sanoin, että ei missään tapauksessa, koska jos isä sinne siirtyy, ei tule koskaan enää palaamaan kotiin. Tämä siis tapahtui pari vuotta ennenkuin ystäväni mies joutui samaan paikkaan. Entisenä sairaanhoitajana ja aikoinaan niin kotisairaanhoidossa, vanhainkodissa kuin erikoissairaanhoidossa kirrallakin näin, miten nopeasti vanha ihminen jää sairaalassa tai muussa hoitolaitoksessa sängynpohjalle. Kuntouttaminen kun ei ole sitä, että autetaan 3 kertaa päivässä sängystä 3 metrin päässä olevaan vessaan ja sieltä takaisin sänkyyn. Mitä tulee noihin vaippoihin, niin se on valitettavaa, että nykyisin laitetaan vanhuksia vaippoihin sen vuoksi, ettei osastolla ole henkilökuntaa auttamaan vessaankaan silloin, kun vanhuksen pitäisi päästä vessaan. Tuosta jutussa olevasta paikasta en tiedä, mutta onko siellä paljon hoonosoomihoitajia tai ihan vaan hoiva-avustajia, jotka eivät välttämättä edes ymmärrä, että vanhuksen pitäisi päästä vessaan tai vessaan vieminen ei kuulu heidän toimenkuvaansa? Ja jos ei ymmärrä, sitten tietenkin pitää odottaa sellaista henkilökuntaan kuuluvaa, joka ymmärtää. Riippuu hoitopaikasta, mutta kyllähän siihen voi mennä hyvin tuntikin, ennenkuin joku ehtii tulla auttamaan. 

Lääkäri määrää lääkkeet ja jos tällä vanhuksella on jotain Tramalia, Ketipnoria tms ollut, niin ei niitä kukaan hoitaja ole määrännyt vaan lääkäri. Hoitaja vaan noudattaa lääkärin määräyksiä. Tramal on opiaatteihin kuuluva kipulääke eikä sitä määrätä sellaisille, joilla ei ole kovia kipuja. Vaikke en ole vielä edes eläkkeellä, mysö mulle Traman pistää pöntön ihan sekaisin. 

Myös mun muistisairas äitini joutui viime talvena sairaalasta tuohon kuntoutusyksikköön. Jo ennen siirtoa puhuin lääkärin kanssa puhelimessa ja sanoin, että mitään rauhoittavia ei sityten saa antaa. Jos hoitohenkilökunta ei äiodin kanssa pärjää, pitää soittaa mulle. Mä sitten otan palkatonta vapaata ja haen äidin kotiin. Ja se soitto sieltä tuli. Mä en syytä lääkäreitä enkä hoitajia siitä, että systeemi on mikä on. Mutta omaisilla on kyllä iso rooli vanhuksen hyvinvoinnista huolehtimisessa.

Näytä aiemmat lainaukset

Nro 481: "Kehotettiinko noissa suosituksissa syömään Härkistä ja muita vastaavia valmisteita? Itse en huomannut.

Eivätkö ihmiset osaa oikeasti tehdä enää ruokaa ihan aidoista raaka-aineista? Kaikkeen pitää olla jotain hiivatin teollista valmistetta?"

Mitä sinä sitten syöt? ihan normipäivän kolme pääateriaa ja mahdollinen välipala
?"

Nyt kannattaa muistaa, että nämä suositukset kohdistuu ensisijaisesti laitoskeittiöihin. Yksityinen kansalainen voi halutessaan syödä mitä haluaa eikä kukaan valvo, mitä hän syö tai jättää syömättä. Sen sijaan kun kunnat ja hyvinvointialueet kilpailuttaa päiväkotiensa, koulujensa, sairraaloidensa  ja vanhustenhuoltonsa ateriapalvelut, palvelun tuottavan firman pitää myös noudattaa suosituksia. Ja totuus on, että kun siltä Martta-mummolta hoivakodissa tempaistaan iltapalalla  kinkkuviipale leivän päältä pois, ei tilalle tule mitään herkullista hummusta, tomaattiviipaleita  tai muutakaan vaan se on sitten Martta-mummolla vain se leipä. Suositushan täyttyy, kun paha kinkkuviipale on otettu pois. Kun Martta-mummo seuraavana yönä kuolee, kaikki ovat tyytyväisiä, ettei ehtinyt tulla kinkkuviipaleista syöpää. 

Kirjoitin jo tuonne aiemmin, että niitä prosessoituja kasvisvalmisteita käytetään hyvin monessa laitoksessa lihankorvikkeena. Käytännössä siis proteiinin lähteenä.  Ei kyse ole siitä, etteikö aidoista raaka-aineista osattaisi laittaa ruokaa vaan siitä, ettei se ole laitoskeittiöissä kustannustehokasta, kun valmistetaan sadoille tai tuhansille ruokaa. Kilpailutuksen kun voittaa lähes poikekuksetta se, joka tekee halvimmalla. 

Näytä aiemmat lainaukset

Nro 482: "nyt on pakko sanoa, ettei valitettavasti pidä paikkaansa ainakaan pohjois-karjalan osalta vielä 1970-luvullakaan. Saati sotien aikaan jolloin ei ollut saatavilla hedelmiä kuin omenoita kesällä. Syötiin lihaa, lihaa ja lihaa, juureksia, leipää, kalaa, kalaa ja kalaa, voita ja maitoa. Säilöttynä marjoja ja sieniä. Valtaosalla oli jonkinlaisia puutostiloja, mm 1952-syntyneellä anopillani ns riisitauti, koska saalistettua lohta ei raaskinut itse syödä vaan se myytiin. 1970-luvulla lapsuuden viettänyt puolisoni on syönyt tuolla lailla siihen saakka kunnes muutti opiskelemaan 1992. Appelsiineja sentään ostettiin kauppa-autosta ja jäätelöä."

Voi hyvinkin olla aluekohtaista. Mun vanhemmistani (synt 1927 ja 1929) toinen on Hämeestä ja toinen Keski-Suomesta ja koska eivät olleet maatilallisia, niin sotien aikana äidin lapsuudenkodissa oli 1-2 possua ja isän kotona pari lammasta. Lapsia oli kuitenkin liuta eikä lihaa todellakaan syöty kovin usein. Sen sijaan puuroja, perunaa, lanttua, nauriita jne syötiin. Niin joo ja isän perheessä syötiin sieniä niin paljon, ettei isä aikuisena halunnut enää nähdäkään sieniruokia.  Maito käytiin ostamassa naapurista, koska omaa lehmää ei ollut. Vuonna 1952 he olivatkin jo naimisissa ja muuttivat Helsinkiin, jolloin kaupoista sai ostettua jo vähän monipuolisemmin. Mä olen itse syntynyt 1961 eikä silloin ollut mikään enää kortillakaan vaan kaikkea sai ostaa, mitä kaupoista löytyi. Ja muistan kans itsekin lapsuudestani kerrostalon vieressä olleen Elannon myymälän, missä oli lihatiski ja siellä erilaisia makkaroita, joista sitten kauppias viipaloi siivuiksi. Sipulitee oli mun suosikkini. 1970-luvulla, kun olin teini, tuli sitten kauppoihin monipuoliset valikoimat ja 1970-luvun alussa myös ensimmäiset automarketit (toinen 1971 Espoon Leppävaaraan ja toinen pari vuotta myöhemmin Helsingin Kannelmäkeen). 

Mutta mä tosiaan puhuin aiemmassa kommentissani sotavuosista eli vuosista 1939-1944, en enää sotien jälkeisestä ajasta. 

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.