Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

En halua vängätä vastaan. Kysyn neutraalisti, että eikö se ylijäämäruoan käyttäminen johonkin muuhun aiheuta kierteen. Esimerkkinä ylijääneet perunat. Niistä jos tekee vaikka rieskoja, niin pöydälle ne pitää jättää. En laittaisi pakkaseen kahteen kertaan lämmitettyä elintarviketta. Niin eihän kaikki rieskat välttämättä tule syödyksi.

Tai ylimääräisen riisin wokkaaminen. Riisiä ei välttämättä ole sopivaa määrää niin, että se riittäisi koko perheelle. Ja siihen wokkiin tarvitsee aineksia, joita sitten saattaa jäädä yli. Kuitenkin kun riisi on jo kertaalleen lämmitetty ennen wokkausta, niin se pitäisi syödä sitten pois.

Hankala selittää, mutta näin olen sen käytännössä itse kokenut. Ainoa, mitä on helppo jatkokäyttää on kourallinen jauhelihaa/sieniä/makkaraa. Laitan munakkaaseen.

Kyllä riisinkin voi laittaa munakkaaseen. Mä en ole vielä keksinyt, mitä munakkaaseen ei voisi laittaa. Olen laittanut jopa banaania, mansikoita ja pähkinöitä. Toki silloin on kyseessä makea munakas, mutta esimerkiksi sunnuntaiaamun aamiaisella ihan kiva.  Mutta ylijääneestä riisistä voi tehdä vaikka appelsiiniriisin tai muun vastaavan "riisifrutin".  Tai riisinjämät voi laittaa vaikka porkkana- tai punajuuriraasteen sekaan, kun tekee kasvispihvejä. Miksei ihan lihapullataikinaankin. Opiskeluaikana 1980-luvulla tuli useinkin "jatkettua" ruokia jollain. Jos yllättäen tuli kavereita käymään ja olin aijeissa tehdä lihapullia, niin sitten vaan jotain porkkanaraastetta tms mureketaikinan sekaan, jotta tuli isompi määrä ja kavereillekin riitti. Mutta joo, mäkin olen vähän marttahenkinen ja lisäksi tykkään ruuanlaitosta. Kiireisenä, stresaantuneena ja vapaa-aikakin aikataulutettuna ei tietenkään ole samanlaista motivaatiota. 

Vierailija kirjoitti:

Onkohan hävikin määrä jotenkin yleisempää, jos on elämänhallinnan kanssa ongelmia? Ei osata arvioida ruokamääriä tai laittaa ajoissa pakastimeen? Kerran hain lapsen yökylästä ja perheen äiti kertoi naureskellen, että tuli vähän ostettua herkkuja. Kaikkea eivät kuitenkaan kuulema jaksaneet syödä, niin siellä oli liki avaamattomia sushipaketteja sohvalla, nakkeli niitä sitten roskiin. Teki oikein pahaa. Ja tämä äiti siis työkyvyttömyyseläkkeellä, avoimesti kertonut mielenterveysongelmistaan. Mukava tyyppi, mutta arjenhallinta tipotiessään.

Itse oon aika järjestelmällinen, eikä meillä juurikaan hävikkiä tule. Lähinnä nahistuneita vihanneksia joskus, en muista että kertaakaan olisi mennyt roskiin mitään oikeaa ruokaa, leikkeleitä tms.Maitotuotteet menee välillä vanhaksi, mutta nehän säilyy pitkään päiväyksen jälkeenkin, en mä niitä ikinä roskiin ole joutunut heittämään. 

Mä olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin mitään päiväyksiä ei edes ollut. Piti osata hajun ja ulkonäön perusteella päätellä, onko jokin tuote vielä syömäkelpoista vai ei. Tämän takia en heitä roskiin sellaista elintarviketta, jonka parasta ennen päivä oli muutama päivä sitten vaan arvioin, onko vielä sdyömäkelpoista vai ei. Tunnen ihmisiä, jotka heittävät, koska heille se päivämnäärä tarkoittaa, että sen päivän jälkeen tuote on muuttunut pilaantuneeksi. 

Varmaan ensin pitäisi miettiä, miksi ostetaan liikaa ruokaa. Onko syynä se, ettei pienempää pakkauskokoa ole?  Tai onko syynä se, ettei menekkiä osata arvioida ja sen vuoksi ostetaan varmuuden vuoksi enemmän? Muistan aikoinaan, kun poika oli teini ja töistä tullessani jääkaapissa ei ollutkaan sitä, mitä olin kuvitellut siellä olevan. Koska poika kavereineen olikin syönyt kaiken. Tavallisin tilanne oli silloin, kun koulussa oli ollut jotain sellaista ruokaa, mikä ei maistu, joten kotiin tullessa kauheessa nälässä kiskoivat kaksin käsin kaiken, mitä löytyi. Kyllä mäkin siihen aikaan ostin varmuuden vuoksi ruokia, jotta ei töistä kaupan kautta kotiin tullessa olisi tarvinnut lähteä uudestaan kauppaan. Toisaalta välillä oli käynyt niin, että kaverin perheen jääkaappi oli tyhjennetty ja kotona ei sitten ollutkaan enää nälkä. Siihen aikaan meillä oli isokokoinen koira, joka söi kaikkea muuta paitsi ei banaania, joten hävikkiä ei tullut.

On helppo mitoittaa ostokset oikein, kun tietää aika tarkalleen, kuinka paljon kukin perheenjäsen syö eikä se määrä vaihtele kovinkaan paljoa eri päivinä. Yksin asuessa helpottaa se, että jos ostat vaikka parin kilon kaalin (koska pienempiä ei ole kaupassa), voit ilman kenenkään mutinoita syödä vaikka kaksi viikkoa pelkkiä kaaliruokia. Lasten aikuistuttua hankin pienempiä ruuanvalmistusastioita. Sellaisia, joissa saa tehtyä ruuan yhdelle tai kahdelle. Etätyöläisenä syön usein lounaaksi samaa, mitä tein edellisenä päivänä päivälliseksi. Tai teen nopeasti jotain syötävää, millä ei ole edes nimeä. Tarkoitan siis, että saatan lounaaksi vaikka paistaa pannulla sipulia ja valkokaalia, heittää sekaan vähän mustapippuria ja suolaa ja sitten sotku lautaselle ja päälle raejuustoa. Ei ole kukaan marisemassa, että eihän tämä ole oikeaa ruokaa. Mutta tosiaan jos tekee yhdelle ruokaa, on hyvä miettiä, kannattaako ostaa se 2 kg pussi porkkanoita - vaikka kilohinta onkin halvempi - kuin pari porkkanaa irtomyynnistä. Ei kannata ostaa isoa määrää halvalla, jos käyttää siitä vain osan. Ei se silloin halvemmaksi tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vähän tummemman paahtoleivän päällä majoneesia, juustoa, pekonia ja tomaattia. Voita siihen tosin ei tule. Jos juusto on vuohenjuustoa, tomaatin sijaan tulee paholaisen hilloa ja majoneesin sijaan voita ja tämä saa sitten mieluiten olla voileipägrillin kautta käynyt täytetty leipä. 

Oi nam!!!! Kiitos vinkistä. Jos en olisi ehtinyt syödä just päivällistä, olisin tehnyt heti tuollaisen. Huomenna siis. 

Joko vaaleaa leipää tai ruisleipää, päällä oivariinia, kylmäsavulohta, keitettyä kananmunaa, katkarapuja, sitruunamajoneesia ja tilliä.