Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Mulla on ollut koiria ja kissoja lähes koko elämäni, mutta eipä ole koskaan tullut mieleen ottaa niitä kauppaan mukaan. Ja joo, joskus aikoinaan koirat jätettiin kaupan eteen ulos (jätettiin muuten vielä 1980-luvulla vauvatkin vauvanvaunuissaan), mutta eipä tänä päivänä oikein enää uskalla. Mä mietin, mikä on se syy, ettei koiraa voi jättää kauppareissun ajaksi kotiin? Ottavatko nämä ihmiset eroahdistuksesta kärsivät koiransa mukaan myös töihinkin? Sokeiden opaskoirat kyllä ymmärrän tai siis muut vammaisten avustajakoirat, mutta tavallista rekkua tuskin tarvitsee ottaa kauppaan mukaan. 

Jotkut omistajat haluaa kutsua koiraansa nimikkeellä hän vaikka oikea termi on se, koira on loppupeleissä eläin joka elää omien vaistojensa varassa ja koskaan ei tiedä mikä sitä eläintä triggeröi, siinä ei auta komennot kun vaisto ottaa vallan. Kirjoitinkin jo aikaisemmin että moni ei osaa lukea eikä tulkita eläimensä käytöstä olen kuullut monien sanovan koirastaan: se on ihan kiltti ei se pure, sit ilman mitään ennakkovaroitusta koira on näykkäissyt ja sit ollaan oltu että hups mites se nyt noin, ei se koskaan ikinä ole noin tehnyt.... 

Nuo sanat olen kuullut monta kertaa itsekin. Mun edellinen koirani oli Venäjältä tuotu rescue-rekku, joka vaihtoi kotia jo täällä Suomessakin pitovaikeuksien vuoksi. Kun päätin ottaa sen koiran, kävin heti sellaisen kurssin, missä opetellaan tulkitsemaan koiran ilmeitä ja eleitä. Mun rescue-rekkuni oli helppo tapaus, koska se oli jo Pietarin kaduilla ja sittemmin koiratarhalla oppinut tunnistamaan muiden koirien elekielen. Mutta kymmeniä kertoja tuli vastaan joku koiranomistaja, joka sanoi, että tää on ihan kiltti eikä tee mitään ja mä taas näin sen koiran ilmeistä ja eleistä, että jos yhtään enempää sitä oman koirani kanssa lähestyn, niin se toinen koira käy mun koirani päälle. 

Tässä meidän lähiössä varsinkin silloin pandemiavuosina moni otti jonkun taistelukoiramixin eikä omistajalla ollut mitään ymmärrystä koko koirasta. Sitten ihmettelivät paikallistyhmässä, kun kukaan koiranomistaja ei halua tutustua. No ei tietenkään kukaan halua altistaa omaa koiraansa toisen koiran hyökkäykselle. Ymmärrän sen, että koiraa on vaikea saada sosiaalistettua, jos koira ei saa tavata muita koiria, mutta ei yhdenkään koiran pidä saada puremavammoja vain siksi, että joku toinen koira pitää saada sosiaalistettua. Mun isokokoinen "puhdasrotuinen Pietarin porttikonginvartija" eli 14-vuotiaaksi asti ja viimeisinä vuosinaan se olisi kyllä rökittänyt nämä kuonolleen hyppivät  tappajakoiramixitkin. Mutta en antanut sen rökittää. 

Autolla ajamiseen tarvitaan autokoulu ja ajokortti. Samaa voisi kyllä edellyttää koiranhankintaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteisölliyys on kadonnut digin myötä.

Opittiin että 90% "yhteisöstä" on aika paskoja ihmisinä. Nykyään voi helpommin valita seuransa, eikä sosiaaliset normit enää pakota katselemaan ihan mitä tahansa perseilyä.

 

Tämä "vanhan ajan yhteisöllisyys" koski tasan ainoastaan heitä, jotka sopivat senhetkisiin ihanteisiin. Nykyään vähän sama juttu, mutta nykyään yhteisöjä ja ihanteita on vähän enemmän kuin yksi vaihtoehto.

Ongelma mulle nykyisin on ettei juuri missään enää tutustu uusiin ihmisiin.

Taidan olla sua paljon vanhempi ihminen (olen syntynyt 1961), mutta mä tutustun uusiin ihmisiin ihan vaikka vaan bussipysäkilläkin. Sosiaalisen median kautta on löytynyt uusia ystäviäkin, kavereita sitäkin enemmän. Ja koirien kanssa ulkoillessa. Tosin nyt mulla ei ole enää koiraa. Ja olen samaa mieltä tuon edellisen kirjoittajan kanssa. Oppikoulussa 1970-luvulla erottava tekijä saattoi olla ihan vain se, kannattiko HIFK:iä vai Jokereita. 

Vierailija kirjoitti:

Kas kun silloin ei ollut vaihtoehtoja.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ei niitä kenellekään anneta. Ihan itse pitää nähdä vaivaa saadakseen ne.  Mutta siinä lienet oikeassa, että kauniiden naisten on helpompi höynäyttää miehiä kuin miesten naisia. Vaan on miehissäkin ollut aina Auervaaroja. 

Olen katsonut instagramista että kaikilla naisilla on tämä luksuselämä.

Ap

No mikä estää sinua ryhtymästä golddiggeriksi? Jos ulkonäkö, niin mars mars plastiikkakirurgille. Niinhän monet noista miesten rahoilla elävistä naisistakin on tehnyt. 

Ei niitä kenellekään anneta. Ihan itse pitää nähdä vaivaa saadakseen ne.  Mutta siinä lienet oikeassa, että kauniiden naisten on helpompi höynäyttää miehiä kuin miesten naisia. Vaan on miehissäkin ollut aina Auervaaroja.