Reipas ja tunnollinen lammas

Mulla riittää palkkani ihan hyvin. Joka kuukausi menee myös säästöön ja sijoituksiin. Mutta syitä tähän:

- ei enää asunrtolainaa

- ei muitakaan velkoja eikä osamaksuja

- ei autoa, kesämökkiä eikä muutakaan lisäkuluja aiheuttavaa

- 100% etätyö, joten ei työmatkakuluja

- ei itseni lisäksi muita elätettäviä kuin kissa ja koira

- ei mitään superkalliita lääkkeitä

- vaatimaton elämäntapa

Jos mulla olisi vielä asuntolainaa sekä alaikäiset lapset, tietenkin olisi mun palkallani jo aika tiukkaa. Kasarin ja ysärin taitteessa Suomessa tehtiin verouudistus (lapsivähennykset ja moni muukin vähennys jäi kokonaan pois), minkä jälkeen käteen jäävä palkka on tarkoitettukin vain yhden ihmisen elämiseen. Jos sillä palkalla yrittää elättää useampaa, tiukillehan se menee keskituloisellakin. 

Meillä on asuntokohtaiset energiamittarit. Sisältää siis sekä veden että lämmityksen. Kun aikoinaan muutin tähän taloyhtiöön, mittareita ei vielä ollut vaan vedenkulutus maksettiin nuppiluvun mukaan. Jossain vaiheessa sitten iäkkäämmät asukkaat alkoivat epäillä, että lapsiperheet lutraavat niin paljon vettä, että sen vuoksi se nuppiluvun summakin oli suuri. Olivat myös näreissään siitä, ettei koirista mene vesimaksua. Päädyttiin siis asuntokohtaisiin mittareihin ja ennakkoa maksetaan yhtiövastikkeissa asunnon koon mukaan. Kerran vuodessa mittarit luetaan ja sitten joko maksaa lisää tai saa palautusta.  Näille mittareita vaativille tulikin yllätyksenä, että heidän laskunsa eivät pienentyneetkään vaan suurenivat. Osittain syynä oli se, että iäkkäät ihmiset yleensä pitävät lämpimämmästä asunnosta. He myös saunoivat useammin kuin lapsiperheet keskimäärin. Ja ehkä tuli yllätyksenä sekin, että koirat ei yleensä käy suihkussa edes kerran viikossa. Mä saan yleensä palautusta, koska yksi ihminen tietenkin kuluttaa vettä vähemmän kuin neljä. Eikä kissa käy koskaan suihkussa ja koirakin vain silloin, jos se on möyrinyt jossain kurassa. Yleensä ei möyri. Yhtiövastikkeessa maksettavaan ennakkoon kun on arvioitu, että tämän kokoisessa asunnossa asuisi neljä henkilöä. Mä myös pidän siitä, että siitä, että sisälämpötila on 20 astetta. Mun isäni ja siskoni asuvat myös tässä samassa taloyhtiössä ja mun siskolla asunnon lämpötila on 24-25 astetta ja isälläni 27-28 astetta. Luonnollisesti he sitten maksavatkin enemmän.

Nykyisin taitaa vähän joka alalla olla henkilöstö mitoitettu ihan minimiin ja sen vuoksi ei ole mahdollisuutta noin vaan kävellä ulos työpaikan ovesta heti, kun päiväkodista soitetaan. Omat lapseni ovat jo yli kolmekymppisiä ja heidän päiväkotiaikaan tein sairaanhoitajana vain aamuvuoroa. Tämä siksi, että aamuvuorossa oli aina enemmän henkilökuntaa eikä potilaita joutunut jättämään keskenäänkään tai yhden ihmisen vastuulle, jos lapsi sairastui. Siihen aikaan myös työnantaja ymmärsi, että naisvaltaisella alalla nyt vaan näitä poissaoloja tulee, koska lapset sairastelevat. Tämä asia siis huomioitiin jo henkilöstömitoituksessa ja ainakin Meilahden sairaalassa oli ihan vakituisissa työsuhteissa varahenkilöstöä sitä varten, että joltain osastolta tai poliklinikalta olisi ollut useampi hoitaja samaan aikaan pois töistä. Hyvin harvoin oli tilanne, että kukaan ei ollut mistään pois, ja niinä harvoina kertoina varahenkilöstön hoitajat olivat ylimääräisinä osastoilla. Exä taas oli töissä rakennuksilla eri puolilla Etelä-Suomea ja koska ei ollut vielä kännyköitä, niin turhaan päiväkodista olisi soitettu exän firmaan, kun ei sieltä olisi kukaan lähtenyt viemään asiasta tietoa exälle työmaalle. Joten mä olin aina hakija, kun lapsi sairastui kesken päivän. 

Mitä tulee tuohon tunnin työmatkaan, niin ei se ole mikään harvinaisuus täällä pääkaupunkiseudullakaan, jos liikkuu julkisilla. Lisäksi silloin, kun mä olin Meilahdessa töissä, pukuhuoneet oli aika pitkän matkan päässä maan alla olevassa tunneliverkostossa. Vaatteiden vaihtamiseenkin meni siis aikaa. 

Kaikenkaikkiaan työelämä ei nykyisin oikein suosi pienten lasten vanhempia ja monella vanhemmalla on varmaan ihan aiheellinenkin pelko persiissä, että jos on paljon poissaoloja lapsen takia, seuraavissa yt-neuvotteluissa saa irtisanomisilmoituksen kouraansa. Niin ja sekin tuli vielä mieleen omien lasteni lapsuudesta, että aika moni terveyskeskus päivysti 24/7 ja terveyskeskuksen päivystykseen sai lampsia ilman mitään ennakkosoittoja. Siellä sitten vaan joutui jonottamaan, jos työnantajalle tarvitsi lääkärintodistuksen lapsen sairaudesta. Mä en tarvinnut, koska se oli eräänlainen "työsuhde-etu" , että lapsen sairauden takia sai olla 3 päivää pois ilman lääkärintodistustakin. Sitä pidemmistä poissaoloista tietty piti toimittaa lääkärintodistus. 

Mielenkiintoinen ketju. Mä olen sekasyöjä ja sellaisena pysyn. Siitä huolimatta tykkään välillä laittaa kasvisruokiakin. Olen kokeillut erilaisia lihankorvikkeita, mutta mun mielestä ne ovat nimensä mukaisesti korvikkeita. Kun haluan tehdä kasvisruokaa, sen ei silloin tarvitse sisältää sen enempää lihaa kuin lihankorvikkeitakaan. Yksi suosikkejani kasvisruuista on intialainen peruna-kukkakaalicurry eli aloo gobi. Joskus teen muuten samanlaisen, mutta perunan tilalle laitan cashew-pähkinöitä. Tässä yksi resepti aloo gobiin:

https://www.k-ruoka.fi/reseptit/aloo-gobi-eli-intialainen-peruna-kukkak…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kun menee 84 vuotiaan laittamaan joulupöytään voi puhua ympäripyöreitä.

Lapsellinen on viiskymppinen joka turhists riitelee vanhuksensa kanssa.

Olen ohis, mutta joskus mietin milloin minulla on se ikä jolloin minä tulisin kuulluksi. Lapsena ja nuorena aikuisena ja jo omillaan ollessani ne viisikymppiset vanhemmat neuvoivat miten pitää elää, ja jos siitä poikkesit, olit vääränlainen. Arvostella sai ja moittia eikä sitä omaa mielipidettä olisi tarvinnut tietystikään olla.

No, nyt olen itse viisikymppinen, enkä edelleenkään osaa elää kuten kuuluu, edelleen puututtaisiin asioihin, kehotetaan tekemään niin tai näin. Kun sanon asiallisesti oman näkemykseni, sitähän ei noteerata. Kun puolustan itseäni, pitäisi jo antaa iäkkäiden vanhempien olla ja saada sanoa mitä haluavat. 

Jatkuvasti he ovat niin tehneet, sanoneet mitä haluavat ja oh

Sulla oli se ikä siinä 16-18 -vuotiaana, milloin olisit voinut lopettaa vanhempiseni persuksen nuolemisen. Joo, tiedän omasta kokemuksestani, että huonostihan siinä voi käydä. Mun vanhempani olivat kuitenkin sen veran fiksuja ja lainkuuliaisia, että viskasivat mut rahattomana yönselkään vasta sitten, kun olin jo 18v. Mutta sen temppunsa jälkeen eivät enää edes olettaneet, että olisin pokkuroinut heidän edessään. Elettiin silloin 1980-luvun alkua eikä ollut kännyköistä vielä tietoakaan, joten sen yhden syksyisen illan päätöksenä vanhempani menettivät mut pitkäksi aikaa. Eivät kuulleet musta mitään, eivät tienneet, missä olen. Eivät tienneet edes sitä, olenko elossa vai en. Mutta noh, he halusivat niin, minä en olisi halunnut, mutta se oli vimeinen kerta - ennenkuin vanhemmistani tuli vanhuksia eli yli 85-vuotiata - kun annoin vanhempieni vaikuttaa yhtään millään tavalla mun elämääni. Mun vanhempani kuvittelivat heittäessään mut rahattomana syksyiseen yönselkään opettavansa mulle jotain, mutta todellisuudessa he itse oppivat siitä jotain. Oppivat sen, että mä voin kadota heidän elämästään samalla tavalla kuin katosin silloinkin, mutta toisella kertaa en välttämättä tule enää koskaan takaisin. Mulla on noin muutenkin elämässäni ollut aina periaate, että yhden kerran voin antaa anteeksi, mutta toista kertaa en. Mun vanhempani ottivat opikseen ja sen vuoksi sitten, kun he olivat jo yli kahdeksankymppisiä ja muuttuivat päivä päivältä jääräpäisemmiksi, mulle ei tuottanut mitään ongelmaa olla vänkäämättä asioista heidän kanssaan. En halunnut heittäytyä taas teiniksi, joka riitelee vanhempiensa kanssa. Enkä halunnut muutenkaan käyttää aikaani mihinkään vänkäämiseen. Mulla on kyky laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei pelkästään vanhusten kanssa vaan yleensä kaikkien ihmisten kanssa. Mulle on monet tutut sanonut, että mulla on nk lehmän hermot, mutta se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että annan tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta menee samantien ulos, jos en halua ottaa kantaa asiaan.