Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 626: " Nyt olet erehtynyt ainakin minun suhteeni. Minulla ei ole pakkomiellettä keneenkään, en vain tykkää epärehellisyydestä. Meitä on monta erilaista, jotka olemme väsyneet Dorikseen. Ei meitä voi niputtaa yhdeksi. Joku aloittaa aikaisin, joku työpäivän aikana, joku illalla.Nytkin on monta eri kirjoittajaa.  Kohde on sama ja tavoite myös. Luulin sinua fiksummaksi, mutta tässä asiassa erehdyt.  Se on toki inhimillistä. "

Ymmärrän kyllä sinuakin, mutta niinhän joku tai jotkut tässä ja siinä edellisessäkin ketjussa niputtaa monet eri kommentoijan  Dorikseksi. Varmaan minutkin, jos en kirjoittaisi rekkautuneena. 

Vierailija kirjoitti:

Käytiin miehen kanssa tekemässä viimeisiä joululahjaostoksia. Muutamalle työkaverille hankin vielä ensi viikolla pienet muistamiset, mutta muuten on lahjat hankittu. Pitäisi vielä paketoida ne joku ilta, kun olen hetken yksinäni. 

Itselle en ole hankkinut nyt mitään jos ei lasketa alennuksesta tilaamaani Marimekon takkia. Mies tosin lupasi maksaa sen ikään kuin joululahjaksi, vaikka ei sitä pakettiin  laitetakaan. 

On ollut mukava viikonloppu. Ollaan nukuttua hyvin ja jokainen on tehnyt omia kivoja juttujaan. Kohta aletaan pelaamaan yhdessä lautapeliä. Sitä ennen syödään. 

Kuulostaa ihan mukavalta, vaikka itse olenkin tosi onnellinen siitä, että ei enää joululahjoja aikuisille. Vähän pelkään, että siskoni ja hänen lapsensa eivät kuitenkaan tätä sopimusta halua noudattaa vaan saan heiltä kuitenkin joululahjat. Jotenkin pitäisi ehkä asiaan varautua. Kaikki kolme ovat hyvän ruuan ystäviä, joten ehkä hommaan vaan 3 pulloa jotain hyvää punaviiniä ja niille lahjapakkaukset.

Eilen annoin siskoni lapsenlapsille myöhästyneet synttärilahjat eli 50 € setelit kummallekin. Olivat ihan riemuissaan. Tiedän, että toinen käy ostamassa sillä rahalla jotain ja toinen pistää lipastonlaatikkoon muiden seteleiden kanssa. Oikeastaan aika liikkis tämä "Roope Ankka" :D Jouluahjaksi annan taas ihan vaan rahana. 

Varmaan on monia syitä ja jotkut varmaan kommentoineet jo ketjuun samaa kuin minäkin. Alussa on se ihastuminen ja rakastuminen. Puhutaan paljon kaikesta maan ja taivaan välillä. Vietetään paljon aikaa yhdessä, tehdään kaikkea yhdessä. Aikoinaan yksi mies sanoi mulle, että romanttinen rakkaus kestää entintään 2 vuotta. Sitten astuu arki peliin. Varsinkin, jos hankitaan lapsia. Kun on lapsia, ei voikaan tehdä kahdestaan enää kovinkaan paljoa, jos siihen tekemiseen ei voi ottaa lapsia mukaan tai jos ei ole lapsenvahtia. Kahdenkeskinen aika on sitten vaan kotona sen jälkeen, kun lapset on jo yöunilla. Yhteiset keskustelut vähenee, puhutaan vaan arjen asioista Mitä ruokaa, kumpi hakee lapsen päiväkodista, mihin aikaan tuut töistä kotiin, imuroitko vai tiskaatko jne jne. Viikonlopuista menee lauantait Prisma-perheenä ja sitten sunnuntaisin ehkä tavataan niitä isovanhempia tai jos lapset harrastaa jotain tavoitteellista urheilua, niin peleihin. Elämä muuttuu kuin elokuvaksi Päiväni murmelina. Kumpikin alkaa ajatella omia juttujaan ja omia toiveitaan tulevasta, mutta niistä ei enää puhuta. Vaikka oltaisiinkin samassa huushollissa, kumpikin puuhaa omia juttujaan. Nk kasvetaan erilleen. Jossain vaiheessa sitten todetaan, että en oikeastaan enää edes tunne tuota ihmistä, jonka kanssa asun.

Vierailija kirjoitti:

Oudot paukuttavat naapurit herättivät taas aamulla ennen 8 erikoisella paukutuksellaan. Alkaa jo ottaa päähän tosissaan. Mitä hittoa voi tarvita hakata loukuttaa joka päivä useamman kerran ja todella äänekkäästi

Jos tekevät jotain remonttia? Tosin sellaisesta olisi kyllä kohteliasta informoida naapureitaan etukäteen. Työssäkäyvillä kun usein on vaan lauantait ja sunnuntait vapaana, niin pakko tehdä silloin. Mä sain just toissapäivänä kaveriltani tauluja ja tänään olisin voinut ruveta poramaan ja paukuttamaan taulukoulluje seiniin, mutta koska työelämä on jo takana, voin hyvin tehdä sen arkisin, kun seinänaapurit on töissä. 

Kello on kolme ja alkaa taas hämärtää. Just ystävän kanssa viestiteltiin, että marras-joulukuu pitäisi varmaan viettää jossain päiväntasaajalla. Tulispa viimeistään tammikuussa lunta, auringonpaistetta  ja sellainen max 15 astetta pakkasta. Mulla näkyy makkarin ikkunasta suoraan metsään ja toihan on kuin mustavalkokuvaa katselisi. Jopa kuusten ja mäntyjen vihreyskin tuntuu katoavan harmauteen. 

Ensi viikolle ei ole mitään sovittua ohjelmaa enkä aio ottaakaan. Jos alkais laittamaan joulua. Joulun ruuat mulla on jo suunniteltu ja kun mietin, miten vähän niitä nyt tarvitsee, niin piti karsia jo perinteitäkin. Siinä missä aiemmin sukujoulujen kanssa isoja tarjoiluvateja oli jääkaappi täynnä, niin nyt mulla  mahtuu kolmen päivän ruuat yhdelle tarjoiluvadille. On siinä vaan aika iso ero, laittaako yhdelle vai 14:lle. Varsinkin, kun ei tarvitse laittaa mitään sellaista, mikä ei itselle ole just se ykkösjuttu, mutta jollekin muulle on. 

Koiran kanssa ulkoilua, ystävien kanssa viestittelyä ja kissan makuualustana toimimista. Siinä taas kerran mun tylsääkin tylsempi, mutta niin mukava ja rento sunnuntai :)