Reipas ja tunnollinen lammas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta on aika turhauttavaa yrittää auttaa, kun kaikkeen, mitä ehdottaa, sanotaan ei. Mun mielestä on ihan hyvä, että edes kirjoittamalla palstalle saat purettua ajatuksiasi." 

Hmm... haluaakohan ihminen, jota autat, sellaista apua, mitä hänelle tarjoat? Vai autatko siksi, että sinulla itselläsi olisi parempi olo, jos asiat hänen kohdallaan olisivat sinun toivomallasi tavalla?

- ohis

Tämä oli siis mulle. Ja kyllä, mun isäni olisi halunnut, että minä hoidan äidin. Kokonaan.  Olenhan aiemmalta ammatiltani jopa sairaanhoitaja. Käyttäiin suihkussa, juoksisin siellä yöt ja päivät tekemässä milloin mitäkin ja sovittelemassa milloin mitäkin kinaa, mikä muistisairaan ja itsepäisen jääräpään välille syntyykään. Mutta kun mun piti yrittää käydä vielä töissäkin ja maksaa itse omat laskuni, niin mulle kyllä riitti ihan se, että juoksin päivin ja öin etsimässä äitiä tuolta kaduilta, kun taas kerran oli lähtenyt karkuteille. Ja sovittelemassa aamuyöllä vanhempieni kinoja, kun isä eli reaalimaailmassa ja äiti omassa laalaamaailmassaan.  Onneksi mulla oli etätyö ja joustava työnantaja. Paljon muutakin isä olisi halunnut mun tekevän. mutta jos olisinkin vielä terve, olisin edelleen töissä sairaanhoitajana enkä vaihtanut alaa jo yli 20 vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on läjäpäin ystävää teeskenteleviä valheellisia ihmisiä. Jos sinä näet apua tarvitsevan ihmisen,voit kulkea rinnalla hetken jos jaksat ja sitten ohjata hänet paremman avun piiriin. Ongelma teillä uhrutujilla on juurikin se,ettette ymmärrä,mikä on terve tapa vetää omat rajat -sensijaan keskitytte haukkumaan niitä,jotka saattavat olla ties miten traumatisoituneita ja hädissään tarraavat sinuun kuin hukkuva pelastajaansa. Ette tajua,miten teidän tulisi toimia,jotta ette loukkaa jo haavoittunutta ihmistä enempää ja sitten päälle haukutte heitä,koska ette näe omassa toiminnassanne mitään väärää. Valheellista.

Mä olen tästä ihan samaa mieltä. Ja juuri tästä syystä mulla kestää hyvin pitkään (vähintään vuosi) uuden ihmisen kanssa, ennenkuin tuttavuus voi muuttua edes kaveruudeksi. Saati sitten ystävyydeksi. Moni ihminen jaksaa olla hetken aikaa mukavaa seuraa, mutta ei kovin kauaa. Haluavat vain uuden ihmisen sen entisen tilalle, joka ei jaksanut enää kuunnella kaikkea negaa. Yleensä jo vuoden sisällä selviää, kaipaako toinen terapeuttia tai pankinjohtajaa, joten neuvon sitten ottamaan yhteyttä sellaiseen tahoon, joka voi auttaa. Nuorena olin naiivi ja ystävystyin ihmisten kanssa, joiden kanssa ei olisi kannattanut alunperinkään ryhtyä lähempään tuttavuuteen. 

Joskus vaan kamelinselkä katkeaa. On ihan eri asia, jos on elämässään vain yksi ihminen, joka valittaa jatkuvasti kaikesta. Mutta kun niitä alkaa olla useita ja niitä, joiden seurassa on vielä mukavaa, vain yksi, niin oman jaksamisen vuoksi on pakko vähentää kuormaa. Vielä, jos omakaan elämä ei ole mitään ruusuilla tanssimista, niin ...

Mä olen aika hyvä kuuntelija, tukija ja tsemppaaja. Mielelläni olen apuna silloin, kun ystävän tai muun läheisen vaikeudet ovat vain tilapäisiä ja/tai ko henkilö on valmis tekemään itsekin jotain tilannettaan parantaakseen. Mutta jos mikään ei ikinä muutu ja tilanne jatkuu vuodesta toiseen, niin mä vaan en jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minä tarvitse talouskasvua. Talouskasvun pääasiallinen tarkoitus on tuoda lisää rahaa niille, joilla sitä on jo ennestään tarpeeksi. Nykyinen tasainen meno on luonnonkin tasapainon kannalta ihan riittävä. Suosin pieniä yrityksiä aina kun voin, en pörssijättejä.  Vaatteissa olen aina  kun mahdollista valinnut suomalaisen vaihtoehdon, ikävä kyllä ne koko ajan vähenee. Kivijalkakauppoja, mistä saisi kotimaista, ei enää ole ja en tykkää ostaa sovitettavia tuotteita postimyynnistä. Kenkiä ja sukkia sentään löytää vielä hyvin. 

Kotimaisten tekijöiden kannattaisi laittaa mahdollisimman perusteelliset ja selkeät mittataulukot sivustoilleen. Jokaisella taitaa olla kotona mittanauha, jolla voi mitata itse strategiset mittansa ennen tilausta.

Tämä. Mä kävin 10 vuotta sitten Sievin myymälässä sovittamassa kenkiä. Ostin yhdet ja olisin ostanut toisetkin, jos olisi ollut haluamaani väriä mun koossa. Myyjä ehdotti, että tilaan Sievin verkkokaupasta. Ja niin tein. Hyvät talvikengät, edelleen käytössä. Säännöllisesti vaan puhdistus ja välillä kenkäplankkia. Olihan ne kertaostoksena kalliimmat kuin markettikengät, mutta kun jaan hinnan käyttövuosilla, niin edullisemmaksi on tullut. Kun nuo joskus hajoaa, osaan nyt tilata samanlaiset tai vastaavat taas Sievin verkkokaupasta. Sain myös 33 vuotta sitten äidiltäni joululahjaksi talvitakin. En tiedä, mitä maksoi silloin, mutta edelleen käytössä kovilla pakkasilla. Vuori on kerran pitänyt korjauttaa, mutta muuten edelleen oikein hyvä. Mulla olisi varaa kuluttaa enemmänkin, mutta kun en tarvitse mitään. Annoin kuitenkin kahdelle pienituloiselle ystävälleni joululahjaksi rahaa niin, että saivat itsekin hankittua kunnolliset ja kestävät kotimaiset talvikengät. 

Nro 114: "Luottamuksen puutteesta olen samaa mieltä, minulla sitä ei tosin ole ollut finanssikriisin jälkeen, eli sitten teini-iän. 

Siihen perustan myös väitteeni siitä, että Suomen taloutta ei ole mikään todellinen kulutus ylläpitänyt kohta 20 vuoteen. Taloutemme ei ole finanssikriisin jälkeen koskaan kääntynyt kunnon nousuun ja erilaisilla tuilla tilannetta on paikkailtu tänne saakka.

Nykyisen hallituksen toimet ovat väärin ajoitetut ja siksi julmat, joitain leikkauksia olisi pitänyt tehdä jo ennen vuosituhannen taitosta ja investoida tki-toimintaan. Tällöin meille olisi syntynyt uusia nokioita eivätkä vanhemmat ikäpolvet olisi sokeasti luottaneet siihen että pienenevät ikäluokat kustantavat heidän eläkkeensä, vaan oppineet elämään tulojensa mukaan. "

Näinhän se on. Mä olin kahden lapsen yh jo 1990-luvun laman aikaan ja koska silloinkin vähän kaikesta leikattiin (kutsuttiin juustohöyläksi), tiedostin jo silloin, että mikään hyvinvointiyhteiskunnan tarjoama ei ole ikuista. Kuitenkin pystyi luottamaan esimerkiksi siihen, että jos sairastuu, niin sairaspäivärahallakin pärjää, kunhan laittaa asuntolainansa sairasloman ajaksi lyhennysvapaalle. Nyt sairaspäivärahaankin on tulossa (vai joko lie tullut?) isohkoja muutoksia. Työttömyysturvan muutokset ovat vieläkin radikaalimpia ja kun asuntokauppakin on hyytynyt, niin eipä asunnostaan pääse kolmessa kuukaudessa kovin helposti eroon. Jo viime kesänä tuli ysärilama hyvin mieleen, kun kaupoissa alkoi olla tarjouksessa 3 pakettia kahvia kympillä. 

Suomessa luotettiin ihan liikaa Nokiaan ja kun Nokia meni, jäätiin jotenkin passiivisesti odottamaan uutta nokiaa. Onhan noita menestyviä yrityksiä tullutkin, mutta kun ovat alkaneet menestyä kunnolla, ne on myyty ulkomaalaisille sijoittajille. Supercellistäkin jo yli 80% on kiinalaisomistuksessa. Vielä on pääkonttori täällä, mutta kuinka kauan? Meillä ei ole enää sellaista yrittäjyyttä, jossa yritys olisi menestyneimmillään sitten, kun yrityksen perustajan pojanpoika on jo toimitusjohtajana. Nopeampi vaurastuminen houkuttelee enemmän, minkä kyllä hyvin ymmärränkin. Kun ei sen paremmin pojanpoikaa kuin poikaakaan välttämättä kiinnosta edes hakeutua samalle alalle vaan ihan jollekin muualle.