Reipas ja tunnollinen lammas

Nro 114: "Luottamuksen puutteesta olen samaa mieltä, minulla sitä ei tosin ole ollut finanssikriisin jälkeen, eli sitten teini-iän. 

Siihen perustan myös väitteeni siitä, että Suomen taloutta ei ole mikään todellinen kulutus ylläpitänyt kohta 20 vuoteen. Taloutemme ei ole finanssikriisin jälkeen koskaan kääntynyt kunnon nousuun ja erilaisilla tuilla tilannetta on paikkailtu tänne saakka.

Nykyisen hallituksen toimet ovat väärin ajoitetut ja siksi julmat, joitain leikkauksia olisi pitänyt tehdä jo ennen vuosituhannen taitosta ja investoida tki-toimintaan. Tällöin meille olisi syntynyt uusia nokioita eivätkä vanhemmat ikäpolvet olisi sokeasti luottaneet siihen että pienenevät ikäluokat kustantavat heidän eläkkeensä, vaan oppineet elämään tulojensa mukaan. "

Näinhän se on. Mä olin kahden lapsen yh jo 1990-luvun laman aikaan ja koska silloinkin vähän kaikesta leikattiin (kutsuttiin juustohöyläksi), tiedostin jo silloin, että mikään hyvinvointiyhteiskunnan tarjoama ei ole ikuista. Kuitenkin pystyi luottamaan esimerkiksi siihen, että jos sairastuu, niin sairaspäivärahallakin pärjää, kunhan laittaa asuntolainansa sairasloman ajaksi lyhennysvapaalle. Nyt sairaspäivärahaankin on tulossa (vai joko lie tullut?) isohkoja muutoksia. Työttömyysturvan muutokset ovat vieläkin radikaalimpia ja kun asuntokauppakin on hyytynyt, niin eipä asunnostaan pääse kolmessa kuukaudessa kovin helposti eroon. Jo viime kesänä tuli ysärilama hyvin mieleen, kun kaupoissa alkoi olla tarjouksessa 3 pakettia kahvia kympillä. 

Suomessa luotettiin ihan liikaa Nokiaan ja kun Nokia meni, jäätiin jotenkin passiivisesti odottamaan uutta nokiaa. Onhan noita menestyviä yrityksiä tullutkin, mutta kun ovat alkaneet menestyä kunnolla, ne on myyty ulkomaalaisille sijoittajille. Supercellistäkin jo yli 80% on kiinalaisomistuksessa. Vielä on pääkonttori täällä, mutta kuinka kauan? Meillä ei ole enää sellaista yrittäjyyttä, jossa yritys olisi menestyneimmillään sitten, kun yrityksen perustajan pojanpoika on jo toimitusjohtajana. Nopeampi vaurastuminen houkuttelee enemmän, minkä kyllä hyvin ymmärränkin. Kun ei sen paremmin pojanpoikaa kuin poikaakaan välttämättä kiinnosta edes hakeutua samalle alalle vaan ihan jollekin muualle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No nyt säästetään pahan päivän varalle kolmen vuoden puskuria aikaisemman kolmen kuukauden lisäksi. Jos työttömyys osuu kohdalle niin leikatulla ansiopäivärahalla en todellakaan pärjää eikä omistusasuja saa asumistukeakaan enää. Tätä se nyt sitten on kun ihmiset elävät omilla rahoillaan tukien sijaan. Ne omat rahat vaan on ensin säästettävä. 

Niin, kertonee jotain siitä millaisessa kunnossa Suomen talous on, jos kulutusta on ylläpidetty tukien voimalla. 

Suomen taloutta ei ole ylläpidetty kansalaisille annettavien tukien voimalla. Tukien varassa elävillä tuet on kyllä aikaisemminkin menneet asumiseen, ruokaan, tarvittaviin lääkkeisiin jne. Ainoa "ylellisyys", mitä ehkä joillain on ollut, on lapsilla jokin muukin harrastus kuin käpylehmien askartelu. Mutta ruokakaupoilla ja apteekeilla meneekin ihan hyvin. Edelleenkin. Ja vuokraloordeilla sekä sähköyhtiöillä. Kyllä se kulutus vaan on aiemminkin ollut työssäkäyvän keskiluokan ansiota. Keskiluokan, joka on luottanut tulevaisuuteen ja sen vuoksi uskaltaneet kulttaa sellaiseenkin, mitä ihminen ei elääkseen tarvitse. Tuohon luottamukseen on kuulunut myös luottamus siihen, että JOS sairastuu, tulee lomautetuksi tai työpaikka menee kokonaan alta, silti pärjää, kun vähän laskee elintasoaan. Nyt tuota luottamusta ei enää ole. 

Vierailija kirjoitti:

Eli siis ihmisiä ei saa syyllistää tuhlailevasta elämäntyylistä mutta säästäväisestä saa? Maailma on tosiaan muuttunut, ennen vanhaan säästäväisyys oli hyve

Ja vielä muutama vuosi sitten talouselämän asiantuntijat olivat huolissaan siitä, miten vähän suomalaisilla on säästöjä. Nyt sitten, kun on alettu säästää, sekään ei vissiin ole hyvä. Ja epävarmassa elämäntilanteessa on järkevääkin säästää pahan päivän varalle, koska se paha päivä voi olla jo oven takana. 

Nro 6569: Onko sitä äitisi jalkaa tutkittu vielä kertaakaan? Eihän se, että käy lääkärissä, todellakaan tarkoita, että työelämä olisi ohi. Fyysisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen on nykyisin erittäin vaikeaa, joten todennäköisesti äitisi ei pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka haluaisikin. Pääsääntöisesti lääkäritkin haluavat, että ihminen menee takaisin töihin eikä jää edes sairaslomalle, joten - toki riippuen vaivan syystä - pilleriä vaan naamaan ja töihin. On olemassa ihan hyviä kipulääkkeitä, jotka eivät ole edes opiaatteja. Mä käytän nivelreumaan ja moninivelrikkoon sellaista kuin Motifene Dual. En joka päivä, mutta melkein. Saisitko puhuttua äitisi menemään lääkäriin just sillä perusteella, että hän saisi sellaiset kipulääkkeet, että olisi mukavampaakin jatkaa töissä, kun kivut olisi poissa tai ainakin lievemmät?

Mä uskoisin ymmärtäväni sun mielialoja. Sen 1,5 vuotta, mitä elin tiiviisti mukana äitini muistisairauden kanssa, mua auttoi ihan älyttömän paljon se, että tällä palstalla oli parikin "vertaistukiketjua". Varsinkin se aika ennen paria viimeistä kuukautta, kun isä kieltäytyi hankkimasta mitään ulkopuolista apua sinne. Lopulta hyväksyi kotihoidon, koska sairaala ei olisi enää palauttanut äitiä kotiin vaan laittaneet jonnekin laitokseen. Mutta on aika turhauttavaa yrittää auttaa, kun kaikkeen, mitä ehdottaa, sanotaan ei. Ja turhauttavaa on myös kuunnella, miten kaikki on niin vaikeaa, kun kuitenkaan mikään, millä elämän saisi helpommaksi, ei kelpaa. Muuten olisinkin voinut sanoa isälle, että pidä tunkkis, mutta koska äiti oli jo ihan tööt eikä pystynyt mitenkään huolehtimaan enää itsestään, en voinut sitäkään hyväksyä, että olisin jättänyt äidin heitteille. Mun mielestä on ihan hyvä, että edes kirjoittamalla palstalle saat purettua ajatuksiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihqun pihejä vastaajia täällä.

Ilmeisesti nyt tehdyt sosiaaliturvan leikkaukset ovatkin siis ihan ok, toisin kuin itse olen olettanut, sillä suurin osa ihmisistä elää pyhällä hengellä (tai jonkun muun siivellä).

Todellisuudessa 2k netto on yksin eläjällekin vähän ainakin jos asuu pk-seudulla, missä vuokra tavallisesta kaksiostakin saattaa olla lähempänä tonnia.

Asumiskulujen päälle muut laskut, ruoka, liikkuminen, kauneuden ja terveydenhoito, harrastukset ja vapaa-aika, vaatteet, kodin hankinnat yms, niin ei tuolla summalla kyllä leveästi elä.

Vuokralla asuminen on tietysti kallista, mutta jos on jo asuntovelka maksettu ja lapsetkin aikuisia ja omillaan, niin täällä pk-seudullakin tuo 2000€ riittää ihan hyvin yhden ihmisen elämiseen. Kotiin nyt tietty joutuu tekemään joskus jotain hankintoja (esim pesukone, pölynimuri jne), mutta ei niitä joudu joka kuukausi tai edes joka vuosi tekemään. Mun sähkölaskuni ei ole edes mikään erityisen halpa, mutta silti mulla on sähkö+siirto vain noin 50€/kk. Ja asunnossa siis 98m2. Kauneudenhoitoon ei mene kuin saippuat, shampoo, hoitoaine ja deodeorantti. Niin ja talvisin huulirasva. Terveydenhoitoon menee max 150€ vuodessa, vaikka onkin pari kroonista sairautta. Vaatteitakaan ei tarvitse jatkuvasti ostaa uusia. Harrastuksiin mulla ei tällä hetkellä mene lainkaan rahaa (jos koiraa ja kissaa ei lasketa harrastuksiksi) ja vapaa-ajan viettoonkin varsin vähän. Mutta sanoisin, että tässä vaikuttaa myös ikä. Kotona ei ole tarvetta uusille tavaroille vaan päinvastoin entisistäkin haluaisi eroon. Etätyö vielä lisäksi, niin ei mene työmatkoihinkaan rahaa.  Ja jos olisin vielä nuori tai yleensäkään "biletysikäinen", niin sitten menisi monenlaiseen rahaa, mitä ei näin päälle kuuskymppisenä enää tarvitse.