Reipas ja tunnollinen lammas

Niin samaa mieltä. Mä sain raivattua kotini alakerran, kun siellä sattui vesivahinko. Osa tavaroista kannettiin yläkertaan, mutta ei sinne mahtunut kuin pienii osa. Kaikki loppu lähti kierrätykseen tai roskiin. Oli vain viikko aikaa, joten siinä ei kauheesti ehtinyt miettiä, tarvitseeko tätä tai tuota vielä. Jos tuo kysymys nousikin mieleen, niin tiesi heti, että pois vaan. Yläkerrassa on vielä yhdessä huoneessa kaikenlaista tavraa (myös jotain alakerran tyhjennyksessä sinne vietyä) ja pikkuhiljaa karsin kaikkea tarpeetonta. Alakerran (keittiö, olohuone ja kylpyhuone) siivouksessa ei nokka kauaa tuhise, kun siellä käytetyt tavarat laittaa heti käytön jälkeen omille paikoilleen. Pölyjen pyyhkiminen ja imurointi sujuu nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Yksin ja aina vaan yksin, kukaan ei kaipaa eikä ole kiinnostunut olemassa olostani. Ei mitään järkeä enää olla tässä elämässä. N61v

Mun on pitänyt jo muutaman kerran kysyä sulta, missä päin Suomea asut. Jos pääkaupunkiseudulla, niin mä voisin kyllä joku päivä lähteä sun kanssa jonnekin kahville, jos haluaisit. Nyt, kun äitikin on jo poissa eikä hänen takiaan tarvitse enää olla 24/7 hälytysvalmiudessa kotona, niin mulla olisi taas aikaa uusillekin ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttää ja olen surullinen. Aikuinen lapseni haukkui minut pataluhaksi, kun en ole ymmärtänyt "turvallisen tilan käsitettä" hänen lapsuudessaan, on syntynyt 35 vuotta sitten. Hän ei pysty ymmärtämään, että silloin olemme eläneet ylipäätään ihan eri maailmassa kuin nyt ja ettei silloin ole edes ollut moista käsitettä. Tässä sitä nyt tasapainoillaan sen suhteen, miten paljon ottaa vastaan "rakentavaa palautetta" ja minkä verran on oikeus itse puolustautua hyökkäävää syyttelyä vastaan. Parhaani olen yrittänyt sen ymmärryksen mukaan, mikä silloin on ollut. Nyt tekisin asioita toki eri tavalla, kun on ymmärtänyt enemmän. 

Tiedän, että jokainen tekee vanhempana virheitä eikä siinä mitään, mutta joskus vain tuntuu, että voisitteko nuoret aikuiset armahtaa meitä vanhempia ihmisiä. Pliis! Kyllä meistä varmaan suurin osa on yrittänyt parhaansa ja paljon olemme yrittäneet sisäistää nykytietoa. Olemme kuitenkin kasvaneet aiva

Mä vähän luulen, että ihminen oivaltaa tämän asian vasta sitten, kun on itsekin vanhempi ja varsinkin, kun se oma lapsi alkaa syyttää jostain vuosikymmeniä sitten tapahtuneesta asiasta. Mä en ole koskaan tykännyt siitä, että mun hiuksiini kosketaan. Niihin ei saa koskea kukaan muu kuin minä itse. Ei edes rakastettu.  Siksi mulla onkin lähes aina ollut pitkät hiukset, niin ei tartte käydä kampaajallakaan. Tämä ongelma on mulle syntynyt lapsuuden tukkapöllyistä, mutta aikuisena olen ymmärtänyt, että 1960-luvulla oli ihan normaalia antaa tottelermattomalle, kiukuttelevalle tai pahojaan tehneelle lapselle tukkapöllyä. Annoin jo aikoja sitten vanhemmilleni anteeksi, että kasvattivat  mua kuten siihen maailmanaikaan lapsia kuuluikin kasvattaa.  Omille lapsilleni en tukkapöllyä  antanut (ei olisi ollut siihen aikaan edes sallittuakaan enää), mutta esim kotiaresti oli meillä käytössä. Nykyisin ei vissiin sekään ole enää sallittua, kun sekin voi aiheuttaa jotain traumoja. 

Olen valmis. Tulin just kaupasta ja sen verran paska keli, että ei kyllä nyt huvittaisi teltassakaan asua :) En aikoinaan ostanut asuntoa sijoitusmielessä vaan itselleni  loppuelämän kodin. Tästä lähden joko hoivakotiin tai ruumishuoneelle. Ostin muuten tämän asunnon ysärin laman aikaan, kun asuntojen hinnat laskivat. Ja asuntolainakin jo maksettu pois. Jossain vaiheessa tulen perimään puolet rivitaloasunnosta pk-seudulla, mutta sille on jo ostaja. Pitää vaan myydä siskonpojalle sellaisella hinnalla, ettei hän kuitenkaan joudu maksamaan siitä lahjaveroa ja mä saan perintöverot makserttua. Omistan jo nyt tuosta asunnosta 1/4, mutta aikanaan sitten puolet. Lisäksi tulen perimään niinikään pk-seudulta kerrostalokaksion, jossa on jo muutenkin ollut vuosikymmeniä vuokralaiset. Jos mun liikuntakykyni heikkenee niin, että en pystyisi enää asumaan tässä nykyisessä kodissani, sitten muutan siihen kaksioon ja laitan tämän perheasunnon vuokralle. Tai lahjoitan vaikka kodittomille kissoille. Asuntokauppa voi olla bisnestä tai sitten se on vaan oman kodin hankkimista. 

Nro 7132: "Sivusta tähän se, että ainakin läheiseni työpaikalla yleensä menee aina hoitaja mukaan, koska asukkaat vaikeasti muistisairaita ja monet hankalia. Näin asukkaan turvallisuuden takia on pakko olla joku mukana joka on tuttu ja huolehtii hänestä. Jotkut saattavat mennä yksin, mutta vain harvoin tätä tapahtuu.

Mietin, että jos omainen on kovin hankala niin sitten varmaankin tarvitaan kahdenkin apua ja suostuttelua, että yleensäkään saadaan lähtemään mihinkään. Hankalia asioita nämä. "

Tuo on oikeasti tosi hienoa. Yleensä hoivakodeissa henkilöstömitoitus on niin matala, ettei sieltä liikene ketään hoitajaa yhden vanhuksen mukaan hammaslääkäriin eikä minnekään muuallekaan.